Anonyymit juoksijat

Lasken alkoholistin tapaan päiviä viime kerrasta. Tänään on 12. päivä menossa. Olo on sietämätön. Koko kroppa pistää vastaan ja oireilen myös henkisesti. En tee katumuslistoja, odotan vain kuumeisesti, koska pääsen taas huumeeni makuun.

Sattuma päättää puolestani

Lähden autopilotilla lenkille, jos kadut eivät ole jäässä, pakkasrajani ei ylity ja lapsellani on futistreenit. Niin kävi taas tälläkin viikolla. Pistin jalkaani ensimmäisenä kenkähyllystä käteeni sattuneet lenkkarit. Sattuma määritteli, millaiselle lenkille olin lähdössä. Näillä lenkkareilla, Mach kakkosilla ei yksinkertaisesti voi tallustella rollaattorivauhtia.

Niin paljon parempi

Hyppäsin katsomaan Vain elämää -sarjaa vasta sen kolmannella tuotantokaudella, jolloin mukana olivat muun muassa Jenni Vartiainen ja Vesa-Matti Loiri. Aloimme seurata perheen voimin myös neljättä kautta, mutta innostus siihen lopahti välittömästi. Sen jälkeen Vain elämää on saanut edetä ilman meidän neljää silmäpariamme.

Maratoneja ja muita kisoja

Viime vuonna näihin aikoihin tiesin, että tulisin juoksemaan seuraavan kevään, kesän ja syksyn aikana yhden jos toisenkin kisan. Mulla ei kuitenkaan ollut Helsinki kymppiä lukuunottamatta selvää kuvaa siitä, milloin ja missä ne olisivat, joten treenimotivaatio ei ollut ylimmillään. Jos mulla ei ole selkeää maratondedistä, mulla ei ole myöskään kisoihin vaadittavaa tsemppausta treeneissäni.

Avannossa

Inhoan kylmää vettä. Uimahallissakin lapset joutuvat maanittelemaan mua veteen. Muille lämmin on mulle sekin kylmää, vaikka olisikin 28-asteista.

Mitä tällainen kylmän karttaja menee tekemään? 
No liittyy tietysti paikallisen avantouintiseuran jäseneksi.

Pitkis yksin ja yhdessä

Olin suunnitellut lasten futistreeni-illan tosi tarkkaan. Tytär pääsisi Pitäjänmäkeen autokyydillä, mutta pojan pitäisi körötellä sinne dösällä. Saattaisin hänet hyvissä ajoin Elielinaukiolle, vaikka osaa hän toki sinne yksinkin mennä. Pistäisin pojan oikeaan bussiin ja lähtisin juoksemaan rantoja pitkin, siellä täällä mutkitellen futishallia kohti. Saisin juostua passelin pituisen pitkiksen, pistäisin kuplahallissa lapsen repusta lisää päällepantavaa ja hyppäisin poikani kanssa keskustaan palaavaan bussiin. Näin pimeällä kun on mukavampi körötellä kaksin kuin yksin kotiin.