Juoksun neljä vuodenaikaa: talvi


Ensimmäiset noin 30 juoksuvuotta pidin breikkiä säännöllisestä juoksusta miltei koko talven ajan. Ennen kun lapset astuivat arkeeni, pidin kuntoani yllä ryhmäliikuntatunneilla ja punttiksella. Myöhemmin lastenvaunujen lykkiminen ja arkiliikunta mahdollistivat sen, ettei keväällä tarvinnut aloittaa juoksua nollilta.

Numerolappumagneetit


Numerolapun virittäminen paitaan on aina hikistä hommaa ennen kisaa. Mua ei haittaa vaikka numero olisikin vinossa tai hieman hassussa paikassa, mutta lempipaidan rikkoontuminen keljuttaa hurjasti. Hakaneulan jäljiltä paitaan saattaa jäädä reikä tai joskus jopa kunnon repeytymä. Sellaista muistoa en halua tuoda kisoista mukanani. 


DNS - Terveys tulee ykkösenä



Vantaan maraton on loistava juoksuvuoden päätöskisa. Nimeni oli lähtölistalla, ja jos asiat olisivat menneet toisin, olisin juossut siellä maratonia jo liki tunnin verran. Sen sijaan istun sohvalla lenkkivaatteet päällä ja seuraan tulospalvelusta naisten maratonin tilannetta, ja sieltä erityisesti ystävääni Satua.


HCRD:n yhteislenkkiä vetämässä



Helsinki City Running Clubin kaikille avoimet maksuttomat yhteislenkit pyörivät taas aktiivisesti Helsingissä. Hain mukaan ohjaajarinkiin jo viime syksynä, mutta valitettavasti siinä vaiheessa, kun hakuaika oli jo umpeutunut. Olin ajatuksissani kirjannut dediksen väärälle päivälle. Keväällä porukkaan kaivattiin onnekseni täydennystä, ja ilokseni mua pyydettiin messiin. HCRD-jengi oli pitänyt luvatunlaisesti hakupaperini tallessa.


Hyvää 10-vuotispäivää


Julkaisin ensimmäisen blogipäivitykseni 10 vuotta sitten. Sen kunniaksi katoin viime viikonloppuna synttäriaamupalalle kakkulautaset ja kaadoin herkkumehua laseihin. Puhalsimme yhdessä kynttilät, sillä vaikka tämä onkin minun oma projektini, perhe on siinä tiiviisti osallisena. Aina vain harvemmin tekstien sankareina, mutta tärkeänä osana arkeani touhotuksia he vaikuttavat vahvasti siihen, milloin ja mistä kirjoitan. 


Ikä ei ole vain numero



Viime vuosina aina synttäreideni aikaan olen saanut kuulla sieltä ja täältä, että "muista, että ikä on vain numero". Toki ymmärrän ajatuksen toteamuksen takana, mutta inhoan sitä yhtä paljon kuin lausahdusta "hei, sun pitää ymmärtää, pojat on poikia". 

35. maraton: Tämän mä osaan – Tallinna maraton 2022




Ilmoittautuessani vuodenvaihteessa 2019/2020 syksyn -20 Tallinnan maratonille, en voinut arvata, että juoksisin sen vasta kaksi ja puoli vuotta myöhemmin. Maratonmatkan kokoonpanokin oli muuttunut suunnitellusta. Juoksukaverini, vauhtipupu, ei ollut valitettavasti maratonkunnossa, ja muutkin perheenjäsenet jäivät lahden pohjoisrannalle jännittämään juoksuani.

  

Millä kisavauhdilla maratonille?



Herätyskello soi aamukasilta, vaikka normaalisti annan unen päättää lauantaiaamun rytmin. Kävin vessassa ja katsoin itseäni peilistä. Näkemäni naama oli täysin linjassa sen kanssa, miltä musta tuntui. En laittanut juoksukamoja päälle ja lähtenyt Helsinki Marathonille heijaamaan, kuten aikomuksenani oli ollut, vaan raotin lakanan kulmaa ja kömmin takaisin sänkyyn. Oma treeni sai odottaa iltaan.  

Rilliostoksilla


Sain ensimmäiset silmälasini neljäsluokkalaisena. Vuosi vuodelta näköni heikkeni tasaisesti -1,25:stä, kunnes se pysähtyi -3,75 kohdalle. 

Masokistin kanssa lenkillä – Masokistin Unelma 2022


Tästä on jo muutama vuosi aikaa, mutta muistan sen hetken yhtä kirkkaasti kun eilisen. Tulin aamiaispöytään perheeni seuraan ja mulla oli tärkeää ilmoitettavaa. Kerroin, että olen pitkällisen pohdinnan jälkeen tullut siihen tulokseen, etten tule koskaan juoksemaan ultramaratonia. 


Perhe katsoi mua, että 


aha, tuollaista tänään

 

 ja jatkoi aamiaistaan.


No tulihan se sieltä – Twilight Run & Walk 2022



Tästäkin kesälomasta meni osa kesäflunssaa potiessa. Kyseessä oli turhan pitkäaikainen vieras, joka tarttui ensin kiinni esikoiseen, sitten kuopukseen ja lopulta on/off-meiningillä muhun. Vain yksi perheestämme selvisi tältä kierrokselta terveenä. 

Olin vaihtanut HHM-osallistumisen 30.7. juostavalle Twilight Runin puolikkalle, sillä en uskaltanut lähteä starttiviivalle vain viikko Tukholman maratonin jälkeen. Kuulostelin vointiani tarkkaan koko kisa-aamun. Iltapäivän koittaessa tein päätöksen siitä, että starttaan sittenkin illalla Hietsussa. Kurkkukipu oli poissa. Henkisesti olin ennemminkin valmistautunut DNS-merkintään lähtölistalla.

Testissä Shokz OpenRun ja OpenRun Pro -luujohdekuulokkeet




Olin opiskeluaikoina töissä baarimikkona, ja niiltä ajoilta mulla on muistona heikentynyt kuulo. Ei ihmekään, että kuuloaisti on ollut kovilla, sillä kommunikointi asiakkaiden kanssa käytiin huutamalla, ja ravintolan hajoamispisteessä olevaa äänentoistoa kompensoitiin järkyttävällä basson luukuttamisella. 

Kirja-arvostelu: Marathonista Ateenaan – Matka jonka halusin juosta


Olen äänikirjojen suurkuluttaja, mutta haluaisin antaa enemmän aikaani lukemiselle. Pöydälläni on jatkuvasti muutama keskeneräinen kirja odottamassa sopivaa hetkeä. Kun saan yhden loppuun, pinoon on jo ilmestynyt uusi sen tilalle. 


Hellejuoksuvinkkejä


Vuosi vuodelta siedän pakkasta huonommin ja hellettä paremmin. Kumpikaan äärisää ei ole esteenä juoksuharrastukselle, kunhan pitää järjen hommassa mukana. 


Juhannuksen kansalaistottelemattomuutta


Syyllistyin tänään kansalaistottelemattomuuteen ja vedin siihen tyttäreni mukaan. Saimme siitä palkaksi nirhaumat käsiimme ja autuaan endorfiinipöllyn.


34. maraton: Uuden ajanlaskun alku – Stockholm Marathon 2022



Kun aiheena on juuri vast´ikään juoksemani maraton, arviolta 30 % keskusteluista alkaa kysymyksellä: "Miten meni?" 50 prosenttia kyselijöistä haluaa tietää millaisen ajan sain, ja suunnilleen loput alkavat sanoilla: "Miten olet toipunut?" 

Keuhkot jarruna – Helsinki City Run 2022



Keväisiin juoksukisoihin ilmoittautuminen tuntuu aina täydelliseltä idealta silloin, kun syksyiseltä taivaalta tulvii hymyn hyydyttävää sadetta viikkotolkulla. Tai kun jäisillä kaduilla loskaa vältellessä haaveilee kuivista kaduista ja lintujen laulun säestyksellä juoksemisesta läpi keväisen kaupungin. 

Vanhoilla pohjilla – Helsinki 10


Juoksustrategia vuoden ekoihin kisoihin oli kristallin kirkas: ei sankaritarinoita, ei enkkoja. Täysillä verkat kisapaikalle (asun lähellä ja myöhästyminen on hyvin todennäköinen vaihtoehto), lungin reippaasti kisan kymmenen kilsaa ja sitten täysillä kotiin ennen kuin merituuli jäädyttää pystyyn.  

Mitä seuraavaksi?



Olisin mieluusti voinut elää ilman uutta ajanlaskua. Se sai kuitenkin tahtomattani alkunsa marraskuussa, juuri kun olin alkanut toipua viimeisimmästä maratonista. 

Alitajunnasta eläväksi tarinaksi



Istuin eilen illalla miltei puoleen yöhön lapsen sängyn reunalla juttelemassa. Aihe oli ajankohtainen ja synkkä. Sen sijaan, että ilmassa olisi leijunut ainoastaan liuta kysymyksiä, kehitimme myös yhdessä erilaisia tulevaisuudennäkymiä. Kysymykset "mitä jos" ja "mitä sitten" saivat vastauksia.

Lopettaminen on helppoa, aloittaminen on vaikeaa


Onko sun vaikea saada otetta harrastuksestasi pidemmän tauon jälkeen? 


Onko mielessäsi pyörinyt edes hetken verran ajatus siitä, että uudestaan aloittamisen jälkeen olisi vain helpompi lopettaa ja vaihtaa harrastukseen käytetty aika johonkin aivan muuhun?

Yökuvausten kulisseissa


Jopa Helsingin keskusta uinuu yön pimeimpinä hetkinä. Missään ei ole ketään, tai jos onkin, heidän tiensä eivät juurikaan kohtaa. Vai onko sittenkään näin? Ainakin marraskuun viimeisenä yönä Aleksanterinkadulla kohtasi yksi jos toinen. Ja öisessä kaupungissa kaikui iso pamaus. 


Korona, ei-toivottu vieras


Perheemme nuorimmainen pääsi haluamattaan osaksi viikonlopun koronatilastoja. Hän on yksi niistä 23325:stä, joka on saanut viimeisen kolmen päivän aikana positiivisen koronatestituloksen. Ja tuo hurja lukemahan on vain jäävuoren huippu.