DNS - Terveys tulee ykkösenä

Vantaan maraton on loistava juoksuvuoden päätöskisa. Nimeni oli lähtölistalla, ja jos asiat olisivat menneet toisin, olisin juossut siellä maratonia jo liki tunnin verran. Sen sijaan istun sohvalla lenkkivaatteet päällä ja seuraan tulospalvelusta naisten maratonin tilannetta, ja sieltä erityisesti ystävääni Satua.

Juoksuvuosi oli tässä

Tajusin juuri, etten ole tämän vuoden aikana vetänyt itseäni juoksussa äärirajoille kertaakaan. En treeneissä, enkä varsinkaan kisoissa, näitä kun ei ole tullut koluttua koronavuonna yhtäkään. 

Viikon pitkis metroasemalta toiselle

Parasta pitkiksissä on se, ettei aina tiedä mitä kautta päätyy takaisin lähtöpisteeseen, jos nyt sinne edes onkaan menossa. Tai kuinka kauan löntystely kestää, millaisia maisemia pääsee tällä kertaa ihailemaan ja kuinka monta (k)ilometriä rikkaampana onkaan lenkin jälkeen.

Omat, erilaiset treenit yhdessä

En noudata orjallisesti itselleni tekemääni juoksuohjelmaa, mutta pyrin sisällyttämään tietyt palaset viikko-ohjelmaani. Kevyet, pitkät lenkit ovat tunnetusti maratonharjoittelun selkäranka ja reippaista lenkeistä saan lisää itsevarmuutta. Rakastan vauhtivetotreenejä ensimmäisen kolmanneksen ajan, sen jälkeen vihaan niitä ja loppukolmanneksen ajan mietin uutta, itselleni sopivampaa harrastusta. Ajanoton loppuessa rakastan tekemääni treeniä yli kaiken, enkä vaihtaisi juoksua mihinkään.

Paras päivä aikoihin

Piti oikein kalenterista vilkaista, kuinka mones virallinen koronaviikko onkaan menossa. Olen ollut tällä kuudennella viikolla saamaton, turhautunut ja alakuloinen, eikä tulevaisuus ole näyttänyt kovinkaan ruusuiselta. Edellisellä viikolla olin täynnä toivoa, eli näin nopeasti mieliala voi hypätä vuorenhuipulta merenpohjaan.

29. maraton : Ruissalon paniikki – Paavo Nurmi Marathon 2019

Twilight Runin maalissa mulle tuli esittäytymään mies nimeltään Sami. Hän kysyi multa ylimieliseen sävyyn: "Eikö teidän kaikkien Hoka-tiimiläisten pitäisi olla hyviä juoksijoita?" Spontaani vastaukseni oli, että niin me ollaankin.

Olen pyöritellyt parin viikon verran mielessäni seuraavia kysymyksiä:
Millainen on hyvä juoksija?
Ratkaiseeko aika ja/vai sijoitus tuloslistalla?

Näihin ajatuksiin mun on täytynyt palata Paavo Nurmi maratonin jälkeen, sillä ensireaktioni maaliin päästessäni oli lievä pettymys.

Perinteinen juhannusjuoksu

Toisen kerran jälkeen juhannuslenkkiä voi kutsua jo perinteeksi, seuraavalla kerralla se on itsestäänselvyys. Sellainen, jonka järjestämisestä ei tarvitse edes keskustella. Sovimme vain ajan ja paikan ja loppu menee totuttuun tapaan.

Vuoden viimeiset lappujuoksut Vantaan maratonilla

Vuoden kisailut päättyvät osaltani tänäkin vuonna Vantaalla. Meillä on taas tuttu maratonviestiporukka kasassa Vantaan maratonille ja juoksujärjestyskin on jo päätetty. Siihen vaikutti tällä kertaa Katjan ja mun viestin jälkeiset juoksut.

Ensimmäinen lappujuoksu – Midnight Run 2018

En saa yleensä maratonilla sen kummempia loistoajatuksia. Veri kiertää silloin jaloissa, ei päässä. Onneksi poikkeuksiakin on, ainakin jos pääsen pulisemaan ystäväni Katjan kanssa juoksun lomassa. Hän kertoi mulle Helsinki Marathonilla miehensä orastavasta juoksuharrastuksesta. Mikko oli jopa ehättänyt ilmoittautua aikuisikänsä ensimmäiseen lappujuoksuun. Olin juuri hetkeä aikaisemmin päättänyt siirtää kaikki tämän kauden juoksuambitiot ensi vuodelle ja niinpä Midnight Runille osallistuminenkin alkoi olla vaakalaudalla. Mutta sitten se iski. Ajatus. Mä jänistäisin Mikon maaliin.

Lähdetkö juoksemaan maratonin kanssamme?

Lauantainen Helsinki Marathon on mulle monella tapaa tärkeä juttu. Se ei ole vain yksi lukema juoksemieni maratonien letkassa. Tai no, enhän mä sitä vielä ole juossut. Se tulee olemaan tunnetta täynnä, ärräpäistä suureen rakkauteen Helsinkiä, kanssajuoksijoitani, juoksua ja ystäviäni kohtaan.

Elämän tarkoitus

Kerroin työkaverilleni, että aion selvittää töiden jälkeen elämän tarkoituksen Eläintarhan kentällä. Näin itseni armottoman vetorääkin jälkeen endorfiinihumalassa, tyhmä hymy huulillani. Päässäni pyörisi vastaus yhteen maailmankaikkeuden kinkkisimmistä kysymyksistä.

Yhteislenkki metron päättäriltä toiselle

Yhteislenkki Matinkylästä Vuosaareen, metrolinjan päästä päähän tuntui hillittömän hyvältä idealta aina keskiviikkoiltapäivään saakka. Silloin alkoi jännittää, sillä tästä oli tulossa yksi pisimmistä ikinä juoksemani pitkiksistä. Olisin jättänyt lenkin suosiolla väliin, jollen olisi sopinut siitä Katin, Tagen ja Erkun kanssa. Hyvä niin, sillä välillä treenatessakin on koputeltava epämukavuusaluetta.

Fiilis alkoi kohentua ihmeesti kun tapasin Matinkylässä Hoka359-yhteislenkeiltä tutun Katin ja löysimme KPK:lta ja lappu rinnassa juoksuilta tutuksi tulleen Tagen. Matka kohti kaukaista pistettä itäisessä Helsingissä alkoi!

Ei ihan kympin kunnossa

Katsoin juoksukalenteriani pitkästä aikaa. Sen mukaan juoksen vajaan kahden viikon kuluttua Helsinki10:n. Naurattaa. En ole lähelläkään kymmenen kilsan kisakuntoa. Kävin äsken reippaalla lenkillä ja jätin senkin jossain 7 kilsan hujakoilla kesken. Keuhkot eivät antaneet lisäkierroksia. Kaiken maailman pöly on vallannut sisuskaluni. On sen valituksen aika vuodesta.

24. maraton: Onnistunut ihmiskoe – Vantaan maraton 2017

Mitä lähemmäksi Vantaan maraton oli tulossa, sitä älyttömämmältä ajatukseni kahdesta lappujuoksusta yksissä kisoissa alkoi tuntua. Maratonin aloittaminen täysillä on täysin älyvapaata touhua. Siitäkin huolimatta, että tarkoituksenani oli heittää jarru pohjaan ensimmäisen kierroksen eli maratonviestiosuuteni jälkeen.

Olisin voinut vielä perääntyä ja kieltämättä osa musta olisi sitä halunnutkin. Haluni kokeilla rajojani voitti kamppailun pääni sisällä.

4 tarinaa Vantaan maratonviestiltä

Nähdessämme Vantaan maratonviestin osanottajalistan, viimevuotisen ykkössijan puolustaminen vaihtui hopean tavoitteluun. Meidän keski-ikäisten, ruuhkavuosien keskellä juoksevien kuntomaratoonareiden olisi mahdotonta haastaa huippujuoksijoista koostuvaa Ice Power -jengiä. Emme antaneet sen kuitenkaan lannistaa. Olimme tulleet pitämään hauskaa juosten ja sen me myös tekisimme, tulisi sijoitus olemaan mikä tahansa.

"Me mennään yhdessä" – Midnight Run 2017

Midnight Run on tunnelmien vuoristorataa. Pimeys muuttuu yllättäen väripläjähdykseksi, hiljaisuus luihin painuvaan jumputukseen. On ylä- ja alamäkiä, niin konkreettisia kuin korvien välistä löytyviä.

Juoksin 10 kilometriä rinta rinnan Kermikseltä lainaamani Tomin kanssa. Roolimme muuttuivat kesken juoksun. Jäniksestä tuli jänistettävä.

Juoksutreffit masokistien kanssa

Kynnys lähteä pitkikselle on ollut viime aikoina korkealla. Mitä lähemmäksi Tampereen maraton tulee, sitä pidempiä lenkit ovat. Tai ainakin pitäisi. Jostain syystä tuntuu siltä, etten saa revittyä pitkiksen vaatimaa liki kolmen tunnin pituista pätkää mistään.

Frendit olivat aikeissa juosta Masokistin Unelman, 100 kilometriä Paloheinän metsäteillä.
Josko lähtisin sinne kannustamaan? 10 kilsaa sinne, toinen takaisin ja siinä välissä juoksutreffit tulevien virallisten masokistien kanssa. Taas kerran myhäilin saamani loistoidean johdosta.

Lappu rinnassa torstaipitkiksen reitillä – Helsinki Street Run 2017

Mulla oli kaksi tavoitetta Helsinki Street Runille. Jos pääsisin maaliin, enkka olisi siinä, ekaa kertaa kun olin juoksemassa 17 kilometrin matkaa. Toinen tavoite oli tuoda tyydytystä kanssakilpailijoille olemalla "taas yksi ohitettava selkä". Onnistuin molemmissa!

Juoksutreffit Kirsikan kanssa

Tapasimme Kirsikan kanssa Paavo Nurmen patsan juurella lauantaiaamuna puoli kahdeksalta. Aamulenkit eivät ole vahva puoleni, mutta loistava seura ja upea kesäaamu saivat mut ripeästi sängystä ylös ja lenkkipolulle. Suunto löysi gps:n vasta liki kilometrin juostuani. Samoihin aikoihin silmäni alkoivat aueta ja juoksu luistaa.

Ärrimurri jäi juoksuradalle

Tämä on taas niitä viikkoja, jolloin yksi jos toinenkin juttu saa adrenaliinin nousemaan. Sytyn ykkösestä sataseen liiankin nopeasti. Eikä kyse ole tässä tapauksessa juoksusta.