Eipä ihme, ettei viimesunnuntainen juoksu onnistunut
suunnitelmien mukaan. Köpöttely enteili tuloillaan olevaa flunssaa. Olisi
pitänyt kuunnella kroppaa tarkemmin. Olen ollut koko kuluneen viikon puolikuntoinen ja
aamulla vointi oli sen verran huono, että katsoin parhaaksi olla menemättä
töihin. Eipä se duunikaan oikein onnistuisi käheällä kurkulla, yskien ja päätä
pidellen. On se kumma, miten huono omatunto vaivaa siitä, etten ole
miesvahvuudessa mukana. Kipeä kun kipeä, mutta silti...
Kävin heittämässä lapsukaiset ratikalla tarhaan samalla
reissulla kun kävin apteekissa. Sain siis oman osani tästä lumimyräkästä. Pikku
N tiedusteli, josko tätä voi sanoa pieneksi lumimyrskyksi. Sanoin, että voisi
sanoa peräti keskikokoiseksi. Katruska-kulta oli havainnut aamulenkillään
Etelärannassa lukemat 36,6 m/s. Siinä tanssii tuuli aikamoista haipakkaa,
ystävät hyvät.
Tsekkasin ihan uteliaisuuttani, miten ruotsinlaivat
liikkuvat tällä säällä. Liikennetiedotteen mukaan Silja saapuu Helsinkiin
arviolta neljältä iltapäivällä kello 10.30 asemesta. Viikkari saapunee satamaan
tuntia aiemmin. Täytyy myöntää, etten haluaisi olla risteilyllä tällä kelillä,
kun maakrapunakin on tekemistä. Keskustassa näytti siltä, että suuri osa
autoista oli jätetty tänään kotiin kinosten alle. Hyvä niin, sillä yleisilläkin
tuntui olevan hankaluuksia. Muun muassa Urho Kekkosen kadulla oli jumissa
viitisen bussia, kuorma-auto ja kolme spåraa. Kaiken kaikkiaan vaikutti siltä,
että omat jalat vievät vikkelimmin eteenpäin, jos vain pystyy kipuamaan
lumivallien yli.
Joudun vääntäytymään talvivetimiin vielä kerran, kun haen
N&N:n kotiin. Lupasin heille leffaillan. Vetäydymme kolmistaan sohvalle
peiton alle ja laitamme Håkan Bråkan & Josefin pyörimään. Hörpimme kenties
kuumaa kaakaota ja vilkuilemme välillä ikkunalla tanssahtelevia lumihiutaleita.
Ehkä tänään onkin ihan hyvä päivä sairastaa.