Paras päivä aikoihin

Piti oikein kalenterista vilkaista, kuinka mones virallinen koronaviikko onkaan menossa. Olen ollut tällä kuudennella viikolla saamaton, turhautunut ja alakuloinen, eikä tulevaisuus ole näyttänyt kovinkaan ruusuiselta. Edellisellä viikolla olin täynnä toivoa, eli näin nopeasti mieliala voi hypätä vuorenhuipulta merenpohjaan.

Jos olisin luulotautinen...

... olisin varmasti sairastanut oireideni perusteella koronaa jo kauemmin, kuin tauti on todistettavasti pyörinyt Suomessa. Olen potenut yskää, kurkkukipua ja armotonta pään jomotusta. Olo on ollut vetämätön ja heikko, välillä peräti kuumeinen. Ja entäpä lihakset? Jomotusta siellä ja täällä, aivan kuin olisin vanhentunut talven aikana 30 vuoden verran. Lisäksi lisääntynyt hengenahdistus vaikuttaa ihan kaikkeen tekemiseeni.

Turvaväli

Ensimmäinen koronaviikko meni kauhistellessa, toinen meni tosi syvissä vesissä henkeä pidellen ja kolmannella yritin repiä itseni irti orastavasta masennuksesta. Neljännen koronaviikon alkuun löysin (kovasti ja syvältä kaivaen) kaksi koronasta seurannutta positiivista asiaa.