18. maraton: Valopäitä radalla - Mikon Kirkkolaakso maraton 2015

Olen ollut tänä vuonna paremmassa juoksuvireessä kuin koskaan aiemmin. Silti olen juossut ainoastaan yhden maratonin. Niinpä kun Fitness Führer ehdotti Mikon Kirkkolaakso maratonia Lucian päivälle, innostuin saman tien vaikken olekaan aivan maratonterässä.

Sunnuntaisella maratonilla juostaisiin kilsan mittaista pätkää edestakaisin 21 kertaa. Se vaikutti verrattaen älyvapalta kuullessani siitä ensimmäistä kertaa. Toisaalta olen Pikkuliten Berliiniin -projektin aikana erikoistunut ties millaiseen ympärijuoksuun, joten halusin päästä testaamaan josko polla kestää tällaista rataa kokonaisen maratonin verran.

Vielä viikkoa aiemmin maratonille oli ilmoittautunut vasta kaksi juoksijaa. Lopulta meitä starttasi viisi. Tungosmaratoneihin tottuneena tämä tuntui piristävältä. Toki tajusin, että vauhdin ylläpito tulisi olemaan todella haastavaa. Jäniksiä ei olisi näköpiirissä kuin ehkä vain niitä aitoja nelijalkaisia ja pitkäkorvaisia.

Tapasimme Sofian kanssa Kirkkonummen junassa. Junamatka oli iloista sähellystä ja panikointia. Juna toimi myös hyvin pukukoppina. Puin vasta siellä lämpökerrastoni päälle muut kerrokset. 



Ulkomaisten maratonien tapaan Kirkkonummen mara alkoi myös aamuvarhaisella. Lähtöaikaan oli toki mahdollista itse vaikuttaa, mutta käytännössä mulla ei ollut muita vaihtoehtoja kuin kello yhdeksän startti. Olin sopinut kuljetuksen Espoon keskuksesta synttärikemuihin Aurinkolahteen, joten kahden paluujunaan oli pakko ehtiä. Lopulta aloitimme Sofian kanssa juoksun hieman kärkijoukon jälkeen, sillä saavuimme paikalle viime tipassa ja säätöön lähtöalueella meni aikaa.

Lähdössä aamunraikkaita Lucia-neitoja (kuva kilpailun järjestäjän ottama).


Juoksimme yhdessä puolet matkasta. Vaikka emme pölöttäneet sen kummemmin, vauhtia oli huomattavasti helpompi pitää yllä Sofian juostessa vieressä. Asfalttiosuuksilla piti olla todella varovainen varsinkin alkumatkan ajan mustan jään vuoksi. Onneksi kärkipään juoksijat varoittivat meitä jo ennakkoon. Olisihan se ollut tylsää, jos juoksu olisi tyssännyt jo ensimmäisen sadan metrin kohdalla.

Juoksin räntäsateen alkuun saakka eli 24 kilometriä Lucia-kruunu päässäni ja otin sen taas kutreilleni (?!) viimeisen kierroksen ajaksi. Oman hauskan lisänsä antoivat sunnuntaikävelijät, jotka hymyilivät juokseville valopäille. Ohikulkijoista oli helppo saada juttukavereita, sillä kruunu toimi loistavana jään murtajana. Muutama koira sai kauhean sätkyn päässäni liehuvasta hopeaköynnöksestä mutta onneksi omistajat olivat valppaina pitelemässä lemmikkejään aisoissa.

Kilometrin pituinen pätkä näytti aika tasan tältä miltei joka suunnasta. Ensimmäisten kymmenen kilometrin aikana ihailin metsän yllä olevaa ja hiljalleen poishiipivää usvaa. Korkeuseroa oli reitillä vain kaksi metriä. 


Juoksin koko matkan enemmän tai vähemmän omassa kuplassani musiikkia kuunnellen. En olekaan pitkään aikaan pitänyt musaa messissä maratonilla, mutta nyt se oli ainoa tapa pitää edes jonkinlaista vauhtia yllä. Yllätyksekseni en kiroilut 42 kilometrin aikana kertaakaan, sillä tällä kertaa ärräpäille ei ollut lainkaan syytä. Välillä ilmassa oli hieman kyllästymistä, mutta kävelin silloin hieman ja yritin löytää itselleni ulkoilijoista juttukavereita.

Olisin toki voinut juosta nopeampaakin tahtia, mutta otin maratonin sunnuntailenkin kannalta. Ensin sinne ja takaisin tänne. Polla ja jalat olisivat kestäneet koveampaakin vauhtia, loistavasti toimineet keuhkot ja sydän myös. Sen sijaan vatsastani en ollut varma. Kunnon aamutyhjennys jäi tekemättä enkä missään nimessä halunnut könytä kesken kaiken pusikkoon tai poiketa testaamaan läheisen Citymarketin vessoja.

Hörppäsin kahden kilsan välein juomapisteellä vettä ja pistin suolakurkkuviipaleen suuhuni. Jo miltei alusta lähtien otin joka kierroksella yhden PowerBar Gel Shots -karkin suuhuni. Sen ja kylmän sään ansiosta mun ei tarvinnut koskea urheilujuomaan, joka olisi varmasti pistänyt vatsani sekaisin. Energia tuntui imeytyvän hyvin, eikä sen kummempia väsähdyksiä tullut. Juoksun jälkeinen horkka tosin antoi viitteitä siitä, että lisäenergiaa olisi hyvä saada koneistoon ja pian.

Garminin mukaan juoksin 43,7 kilometriä. Mittari liioittelee hieman juostua matkaa ja saattoi se mennä sekaisinkin siksakkijuoksusta. Ilmeisesti en osaa valita optimaalista reittiä autiollakaan radalla. 















Pääsin maaliin ajassa 4:18:24. Ensimmäistä ja kenties viimeistä kertaa elämässäni voitin naisten sarjan. Hävisin voittajalle nelisen minuuttia.

Olen tosi tyytyväinen sekä aikaan että juoksuun kokonaisuudessaan. Saman radan edestakaisin juokseminen oli yllättävän helppoa ja vaivatonta. Yllättävän hyvin pysyin kierroslaskuissa mukana. Olin saanut lahjottua lapset tekemään meille molemmille 21 kuminauharannekorua, joista jätimme aina yhden kierrosta kohden juomapisteelle. Muutaman kerran unohdin ottaa rannekorun ranteestani ja kerran yksi tipahti matkan varrelle. Onneksi Garmin antoi kuitenkin viitettä missä mennään. En olisi halunut ehdoin tahdoin juosta ylimääräisiä kunniakierroksia vaikka maraton sujuikin mukavan leppoisissa merkeissä.


Pidin Lucia-kruunua päässäni kiirehtiessäni junaan, sillä en ehtinyt purkaa sitä kaikessa kiireessä. Ohikulkijat vilkuttivat ja hymyilivät minulle yllätyksekseni edelleenkin. Eräskin kertoi tulleensa kävelylle ihan vaan koska kuuli naapureiltaan, että kauppakeskuksen lähellä oli havaittu juoksemassa ihka oikea Lucia-neito. Alkoi vähän hymyilyttää. Muutama paikallinen katsoi mua kuitenkin hieman vinoon, sillä mulla oli kädessäni pullollinen olutta (alkoholitonta tosin), askel oli heiluva ja hieman turvoksissa oleva naamani oli punainen sekä hiestä kiiltelevä. Taisi hopeakoristeetkin vilistää pitkin selkää.

Fitness Führerin keksimä Lucia-teema juoksullemme oli napakymppi. Oli mahtavaa nähdä kuinka ihmisten suut vääntyivät hymyyn meidät nähtyään. Lucia-neidon lailla toimme ainakin hetkellisesti valoa ja iloa hämärään ja sateiseen sunnuntaihin.

***
Maratonit ykkösestä kahteenkymmeneenyhteen:
2016
21. maraton: Mykistävä ennätysjuoksu - Tallinn Marathon 2016
20. maraton: Koukattiin muuten Vantaankin puolelle - Helsinki Spring Marathon 2016
19. maraton: 105 kierrosta - IV APK-hallimaraton 2016

2015
18. maraton: Valopäitä radalla - Mikon Kirkkolaakso maraton 2015
17. maraton: Ensiavusta lähtöviivalle - Berlin Marathon 2015

2014
16. maraton: Punapukuisten jänisten peesissä Berliinin maratonilla - Berlin Marathon 2014
15. maraton: 140 litraa biojätettä ja muuta mukavaa maratonin varrelta - Stockholm Marathon 2014
14. maraton: Helteinen maratonrupeama Barcelonassa - Barcelona Marathon 2014

2013
13. maraton: Maisemareitti Berliinissä - Berlin Marathon 2013
13. maraton | 2. osa: Keskeyttäisinkö, jos tietäisin missä olen?
12. maraton: Siksakkia jättiläisten lomassa - Stockholm Marathon 2013

2012
11. maraton: Paniikkilähtö ja migreeni - Tallinn Marathon 2012
10. maraton | Myöhässä lähdöstä - Stockholm Marathon 2012 (pakkasmaraton)

2011
9. maraton | 10 kilsaa sinne, 10 tänne ja sitten sama uusiksi - Tallinn Marathon 2011
8. maraton | Peruskauraa - Stockholm Marathon 2011

2010
7. maraton | Ei enää ikinä - Stockholm Marathon 2010

2008
Ei asiaa lähtöviivalle | DNS - Stockholm Marathon 2008

2007
Ensimmäinen keskeytys | DNF - Stockholm Marathon 2007

2006
6. maraton | Raskaudesta uutta virtaa - Stockholm Maraton 2006

2003, 2004 ja 2005
3.-5. maraton | Toisenlaista turismia - Stockholm Marathon 2003, 2004 ja 2005

2001
2. maraton | Espooseen ja takaisin - HCM 2001

2000
1. maraton | Juoksuhulluuden uusi taso - HCM 2000

Yllytyshullu

Jahas, ensi viikolla onkin sitten ihan yllättäen taas maratonmerkintä kalenterissa. Fitness Führer juhlistaa syntymäpäiviään 13.12. juoksemalla Kirkkonummen maratonin. Koskapa olen yllytyshullu, syntymähullu tai mitä lie, menen pitämään juhlakalulle seuraa juosten.

Berliinin maratonin jälkeen Mikon Kirkkolaakso Maraton kuulostaa ihanan eksoottiselta. Tapahtumasivun mukaan sinne on ilmoittautunut toistaiseksi kaksi ihmistä. Me Sofian kanssa toistaiseksi tuplaamme osanottajamäärän. Matka on tutut 42,195 kilometriä mutta se juostaan Kirkkolaaksojuoksussa kilometrin pituista pätkää edestakaisin. Siinä on tällaiselle ympyräjuoksukonkarillekin tekemistä.

"Kierroslaskut: Laske itse, järjestäjä pyrkii laskemaan myös."

Kierroksissa voi mennä helposti sekaisin. Olisihan se daijua juosta vahingossa kaksi ylimääräistä kilometriä huonon laskupään takia. Keksin kaksi hyvää keinoa:

1) Heijaajalle annetaan 21 pulloa olutta. Hän korkkaa niistä yhden ohitettuamme kääntöpaikan. Kuka haluaa tulla mukaan ja uhrautua urheilun nimissä?

2) Tyttäreni saa tehdä kumpaisellekin 21 rannekorua. Luovutamme molemmat yhden ohittaessamme juomapisteen. Onneksi on vielä runsas viikko aikaa. Jos tyttäreni jaksaisi tehdä niitä kahdeksana iltana... Se tekisi viisi rannekorua/ilta. Ja mä lupaan näperrellä ne kaksi viimeistä vaikka junamatkalla Kirkkonummelle. Veikkaan, että tytärtä täytyy lahjoa ruhtinaallisesti jos hän suostuu näpertelemään juoksumme tähden.

"Ajanotto: Oma kello mukaan, järjestäjä ottaa aikaa myös."

Ja mehän otamme aikaa ja tosi tarkkaan. Lähdemme molemmat hakemaan Kirkkonummelta ennätysjuoksua. Tavoitteessa on huomioitu sekunnin virhemarginaali.

"Huoltopiste kahden kilometrin välein (1 kpl). Tarjolla mm. vesi, cola, banaani, suolakurkku."

Hienoa, emme kuole nälkään, vaikkei siellä synttärikakkua tarjotakaan.

"Reitti on tasainen. Ainoastaan siltojen kohdalla korkeusero n. 2 metriä. Kilometrin matkasta molemmat päät n. 120 metriä on asfalttipintaa ja soratieksi jää n. 760 metriä."

Pitää siis varautua siihen, ettei reitillä ole alamäkiä vauhdittamassa juoksua. Olen juossut aikaisemmin maratoneja ainoastaan asfaltilla ja mukulakivillä. Näin pitkät hiekkapätkät ovat mulle aivan uusi tuttavuus. Sään puolesta ei ole pelkoa, että hiekka pöllyäisi.

"Sarjat: Miehet maraton, miehet puolimaraton, naiset maraton, naiset puolimaraton sekä 10 km katsojien toivomuksesta miehille ja naisille."

Samassa tapahtumassa on mahdollisuus juosta myös puolikas. Tosin kun Kirkkonummelle asti raahautuu aikaisin sunnuntaiaamuna, kannattaa saman tien juosta koko rahan (kympin) edestä.

"Puolimaraton: 10 kierrosta + 11. kierroksella kääntyminen VIHREÄN ROSKIKSEN tasalla. 11. kierroksen kääntöpaikka n. 150 metriä lähtöpaikasta Prismalle (näytetään lähdössä)."

En varmasti pystyisi noiden kilometrilukujen tietämillä pysymään kärryillä siitä, missä oikea kääntöpaikka on. Siksikin kannattaa juosta kokonainen.

Tule ihmeessä sinäkin juoksemaan 13.12. Kirkkonummelle. Et voi eksyä, tulit sitten bussilla, junalla tai autolla:

"Rautatieasemalle 300 metriä. Linja-auto numero 173 Kampista 230 metrin päähän lähdöstä ja Kamppiin vain 30 metrin päähän maalista. Pysäkit kylän ainoassa liikennevaloristeyksessä. Ilmainen parkkihalli liikennevaloristeyksen vieressä auki klo 7-22. Paljon parkkitilaa myös ulkona lähellä."

Tapahtuma järjestetään nyt ensimmäistä kertaa. Nostan hattua kaikille, jotka järjestävät kallisarvoisella vapaa-ajallaan uusia kaikkien kukkaroille sopivia juoksutapahtumia. Vielä kun juoksijoita saadaan tarpeeksi paikalle, tästä voi tulla vaikka perinne!

Fitness Führer lupasi, ettei Kirkkonummen maratonilla ole pakkasta. Ei ainakaan yli viittä astetta. Säiden jumalat tottelevat tunnetusti synttärisankareita, eli säänkin puolesta meitä odottaa ykkösmaraton!

Googletin Kirkkonummen Kirkkolaakson. Jos kaikki menee nappiin (= ei flunssaa), maratonreitti piirtyy 13.12. muistini sopukoihin loppuiäksi.