Ensimmäinen maraton Kiira-myrskyn kiidättämänä | Kermis vieraskynän varressa


Olen Kermis, jonka ei koskaan pitänyt juosta maratonia.

Mutta kuinkas sitten kävikään?

Tarvittiin kaksi vuotta, viisi puolimaratoonia ja pari kannustusreissua, ennen kuin muutin mieleeni. Ilmoittauduin puolisalaa syksyllä 2016 seuraavan syksyn Helsinki City Maratonille... peruutusturvan kanssa.

Kevään aikana juoksin pohjiksi kolme puolimaratonia: HSM, HCR ja HHM.
Kolme H:ta kasassa neljästä.
HCM kruunaisi suoran.

Lappu rinnassa torstaipitkiksen reitillä – Helsinki Street Run 2017



Mulla oli kaksi tavoitetta Helsinki Street Runille. Jos pääsisin maaliin, enkka olisi siinä, ekaa kertaa kun olin juoksemassa 17 kilometrin matkaa. Toinen tavoite oli tuoda tyydytystä kanssakilpailijoille olemalla "taas yksi ohitettava selkä". Onnistuin molemmissa!

Juoksu + astma + siitepölyallergia = ?


Olen astmaatikko ja allergikko. Olen myös maratoonari. Sairauteni ei ole este, se on vain ominaisuus, jonka olemassaolo on tunnustettava ja muistettava. Päivittäinen hoito on rutiininomaista, mutta etenkin kisojen lähestyessä mun on pakko kuunnella itseäni tavallistakin tarkemmin.

Lauantaina Street Runille!



Otin eilen ja tänään varaslähdön HCM:n ja Street Runin tapahtumapaikoille. Tai oikeastaan niistä sykähdyttävimpiin, lähtöön ja maaliin.

Juoksun helleraja


Junamatka Roomasta rannalle vei aikaa, eikä ärräpäiltä vältytty päivän taittuessa iltaan. Niinpä halusimme pilkkoa paluumatkan kahteen osaan. Viettäisimme yön Bolognassa.

Tiesimme että siellä olisi kuuma, mutta en tajunnutkaan kuinka oikeassa italialainen juoksukaverini oli sanoessaan:

Teillä on sauna, meillä Bologna.

Unelmankevyitä lenkkejä – Arvioitavana Hoka One One Clifton 4


Tiedätkö sen tunteen, kun haluat lähteä lenkille ihan vaan saadaksesi laittaa lempparilenkkarit jalkaan? Mä en, en ennen tätä. Mulle tunne on ollut aivan uusi. Olen juossut jopa kauppareissut, jotta olen päässyt fiilistelemään Hoka One One Clifton 4:n unelmankevyttä vaimennusta.

Loma-aamun hellelenkit



Kesä ja erityisesti loma-aika ovat mulla parasta treeniaikaa. Lapset saavat olla silloin kanssani kyllästymiseen saakka, joten äidin pieni happihyppely on kaikille tervetullutta vaihtelua.

Odotin kesäreissultamme pastamaahan erityisesti yhteislenkkejä mieheni kanssa. Sain hänet kuitenkin juoksukaverikseni vasta loppumatkasta, sillä yhdeksän vuotta piilossa ollut jalkavamma uusiutui juuri ennen lähtöä. Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan, mutta onneksi pääsimme ikävästä vaivasta huolimatta edes reissuun.

Park Run Marecchia


Blogini tunnollisin seuraaja on jo tuskastuttavan pitkään odottanut Park Run -aiheista postausta. Maksuttomia kaikille avoimia puistojuoksujahan on jo vaikka missä maassa. Tukholman tapahtumaa olenkin jo vilkuillut, mutta runsas hotelliaamiainen on aina voittanut lauantaiaamun juoksun.

Koskapa en ole matkoillani tehnyt sen kummempia aloitteita asian eteen, systerini päätti tehdä homman mulle mahdollisimman helpoksi. Kuultuaan matkastamme Riminille, hän antoi mulle linkin, josta löysin paikallisen Park Runin tarkemmat tiedot, sekä rekisteröitymislinkin. Ainoa asia mikä mulle jäi, oli olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja juosta lauantaiaamuna viiden kilometrin lenkki puistossa hyvässä seurassa.