Iltapyrähdys Stadium Night Runilla

Myönnän. Jos Stadium Night Run olisi ollut tänäkin vuonna ilmainen tapahtuma Stadiumin kantiksille, kiusaus jäädä kotiin olisi ollut suuri. Pidän sateessa juoksemisesta, mutta katsellessani ulos ikkunasta pitkin päivää, muistin liiankin hyvin, kuinka kylmä mulla ja koko perheelläni oli viime vuonna juoksun jälkeen. Mutta koskapa olen perusluonteeltani pihi, ei rahan heittäminen roskikseen ole vaihtoehtona juoksulle. Olinhan sentään maksanut osallistumisesta kaksi euroa jokaista juostua kilsaa kohden. 

Saarten kympillä fiilistelemässä

Olen haaveillut ulkomailla järjestettävistä juoksutapahtumista, mutta nousevien korkojen ja elinkustannusten pyörteissä on ollut parasta pitäytyä lähellä järjestettävissä kisoissa. Olen kuitenkin kaivanut jotain uutta ja virkistävää tuttuun kisasuoraan, kisakalenteriin, joka tuntuu toistuvan samanlaisena vuodesta toiseen. 

Onneksi törmäsin Facebookissa Vegaanijuoksijoiden järjestämään Saarten 10 -tapahtumaan ja sain kun sainkin tähänkin vuoteen jotain uutta ja ihmeellistä koettavaa lenkkarit jalassa. 

Juoksuvuosi oli tässä

Tajusin juuri, etten ole tämän vuoden aikana vetänyt itseäni juoksussa äärirajoille kertaakaan. En treeneissä, enkä varsinkaan kisoissa, näitä kun ei ole tullut koluttua koronavuonna yhtäkään. 

Lisäys kisakalenteriin

Meillä oli taas kerran perinteinen perheen leffailta. Tällä kertaa nautimme elokuvan Viisi legendaa (Rise of the Guardians) käänteistä. Aloin hörähdellä, kun valkoiset munat juoksivat jonossa ja niiden päälle heitettiin kaikki sateenkaaren värit tai kun ne tippuivat yksi kerrallaan värjättyyn jokeen. Pääsiäismunat olivat syntyneet!

Helsinki10 keskisykkeellä 198

Varsinkin ennen kisoja elämäni on yhtä minuuttiaikataulua. Se ei liity juurikaan itse kisaan, mutta arjen isot ihanat jutut ja myös ne pakkopullat tuppaavat kasautumaan samalle aikajanalle. Helsinki10:n juoksua ennen elämäni oli just sellaista, hyvässä ja pahassa.

24. maraton: Onnistunut ihmiskoe – Vantaan maraton 2017

Mitä lähemmäksi Vantaan maraton oli tulossa, sitä älyttömämmältä ajatukseni kahdesta lappujuoksusta yksissä kisoissa alkoi tuntua. Maratonin aloittaminen täysillä on täysin älyvapaata touhua. Siitäkin huolimatta, että tarkoituksenani oli heittää jarru pohjaan ensimmäisen kierroksen eli maratonviestiosuuteni jälkeen.

Olisin voinut vielä perääntyä ja kieltämättä osa musta olisi sitä halunnutkin. Haluni kokeilla rajojani voitti kamppailun pääni sisällä.

4 tarinaa Vantaan maratonviestiltä

Nähdessämme Vantaan maratonviestin osanottajalistan, viimevuotisen ykkössijan puolustaminen vaihtui hopean tavoitteluun. Meidän keski-ikäisten, ruuhkavuosien keskellä juoksevien kuntomaratoonareiden olisi mahdotonta haastaa huippujuoksijoista koostuvaa Ice Power -jengiä. Emme antaneet sen kuitenkaan lannistaa. Olimme tulleet pitämään hauskaa juosten ja sen me myös tekisimme, tulisi sijoitus olemaan mikä tahansa.

123 ja 007

Vantaan maratonin juoksunumerot on julkaistu. Nimeni komeilee siellä kahdella rivillä. Toisessa sarjana on naiset 45 v, toisessa naiset yleinen. Matkoiksi on laitettu maraton ja maratonviesti.

Hullu päähänpisto: 2 lappujuoksua yksissä kisoissa

"Sitten joskus lokakuussa" lähestyy uhkaavasti. Vantaan maratonilla juostavaan maratonviestiin on puolisentoista viikkoa aikaa. Odotamme maratonviestijoukkueemme kanssa kisoja välillä innokkaina, välillä kauhunsekaisin tuntein.

Syksy ja Vantaan maraton kuuluvat yhteen

Vaikka maraton, puolimaraton, Fun Run tai maratonviesti jäisikin väliin Vantaalla, syksy jatkuu silti. Mutta se ei ole silloin sama syksy. Monelle Vantaalla tiristetyt hikipisarat kruunaavat kuluneen juoksukauden. Niin ainakin mulla.

Kakkossijalta kolmoseksi maaliviivan jälkeen – Tampere maraton 2017

Neljä kierrosta. Neljä pitkää kierrosta ja sitten maali. Muuta ei oikein päähäni mahtunut ennen starttia. Tulisimme Ratinan stadionille aina vain uudestaan ja uudestaan. Reitillä olisi hiekkaa ja asfalttia, siksakkia ja suoraa. Ei oikein huvittanut lähteä matkaan ja silti en olisi tehnyt mitään muuta mieluummin. Normimeininkiä viisi minuuttia ennen maratonia. Pää oli sekaisin kolmen tunnin yöunista ja jalat odottivat vain liikettä. Kaiken pitäisi olla valmista. Oliko sittenkään, sen tietäisi vasta noin neljän tunnin kuluttua.

Tampere, täältä tullaan!

Kroppa kaipaisi pienoista lepoa, mutta mieli vie jo kovasti maratonille. Junaliput ovat taskussa ja juoksukamat miltei pakattu. Joko saa startata?

"Me mennään yhdessä" – Midnight Run 2017

Midnight Run on tunnelmien vuoristorataa. Pimeys muuttuu yllättäen väripläjähdykseksi, hiljaisuus luihin painuvaan jumputukseen. On ylä- ja alamäkiä, niin konkreettisia kuin korvien välistä löytyviä.

Juoksin 10 kilometriä rinta rinnan Kermikseltä lainaamani Tomin kanssa. Roolimme muuttuivat kesken juoksun. Jäniksestä tuli jänistettävä.

Cooperin mittainen kyläjuoksu – Katajanokan ympärijuoksu 2017

Omilla hoodeillani on sellaisia juoksukilpailuja, kuin HHM ja Midnight Run. Ne kuulee kotisohvalle saakka, vaikka ikkunat olisivat visusti kiinni. Kivenheiton päästä löysin Kaisaniemen juoksun, kotikisoja sekin. Piti kuitenkin hölkötellä Rakkauden sillan toiselle puolelle löytääkseni kunnon kyläjuoksumeininkiä.

Hapokas puolimaraton – Kaisaniemen juoksu 2017

Sain Kaisaniemen juoksulta sen mitä odotinkin: mäkitreeniä ja viivalla juoksemista. Sen sijaan koirien keskellä juokseminen ja olosuhteisiin nähden hyvä loppuaikani yllättivät.

Ei eksymisvaaraa – Kaisaniemen juoksu 3.9.

En ole viime aikoina loistanut järjen jättiläisenä, ainakaan suunnistustaitojeni vuoksi. Nyt on kuitenkin löytynyt Midnight Runin lisäksi toinen juoksukisa, jossa eksyminen on mulle miltei mahdotonta, olin kuinka rättiväsynyt tahansa. Nimittäin Kaisaniemen juoksu, jonka reitillä olen lenkkeillyt jo yli 30 vuotta.

Juoksutreffit masokistien kanssa

Kynnys lähteä pitkikselle on ollut viime aikoina korkealla. Mitä lähemmäksi Tampereen maraton tulee, sitä pidempiä lenkit ovat. Tai ainakin pitäisi. Jostain syystä tuntuu siltä, etten saa revittyä pitkiksen vaatimaa liki kolmen tunnin pituista pätkää mistään.

Frendit olivat aikeissa juosta Masokistin Unelman, 100 kilometriä Paloheinän metsäteillä.
Josko lähtisin sinne kannustamaan? 10 kilsaa sinne, toinen takaisin ja siinä välissä juoksutreffit tulevien virallisten masokistien kanssa. Taas kerran myhäilin saamani loistoidean johdosta.

Ensimmäinen maraton Kiira-myrskyn kiidättämänä | Kermis vieraskynän varressa

Olen Kermis, jonka ei koskaan pitänyt juosta maratonia.

Mutta kuinkas sitten kävikään?

Tarvittiin kaksi vuotta, viisi puolimaratoonia ja pari kannustusreissua, ennen kuin muutin mieleeni. Ilmoittauduin puolisalaa syksyllä 2016 seuraavan syksyn Helsinki City Maratonille... peruutusturvan kanssa.

Kevään aikana juoksin pohjiksi kolme puolimaratonia: HSM, HCR ja HHM.
Kolme H:ta kasassa neljästä.
HCM kruunaisi suoran.

Lappu rinnassa torstaipitkiksen reitillä – Helsinki Street Run 2017

Mulla oli kaksi tavoitetta Helsinki Street Runille. Jos pääsisin maaliin, enkka olisi siinä, ekaa kertaa kun olin juoksemassa 17 kilometrin matkaa. Toinen tavoite oli tuoda tyydytystä kanssakilpailijoille olemalla "taas yksi ohitettava selkä". Onnistuin molemmissa!

Lauantaina Street Runille!

Otin eilen ja tänään varaslähdön HCM:n ja Street Runin tapahtumapaikoille. Tai oikeastaan niistä sykähdyttävimpiin, lähtöön ja maaliin.