Näytetään tekstit, joissa on tunniste maratonviesti. Näytä kaikki tekstit

Kisa kuussa – Yritysmaratonviesti 2018


Helsinki10 aloitti huhtikuussa kisakauden ja Helsinki Half Marathon jänistelyineen on ohjelmassa loppuviikosta. Tähän väliin mahtui mukavasti toukokuun juoksukoitokseksi Yritysmaratonviesti naisenergiaa puhkuvan joukkueen kanssa. Ja olihan meillä mukana myös todellinen juoksuhirmu ja laivakissakin. Jälkimmäisiä peräti kaksin kappalein, livenä ja viestikapulana.

24. maraton: Onnistunut ihmiskoe – Vantaan maraton 2017



Mitä lähemmäksi Vantaan maraton oli tulossa, sitä älyttömämmältä ajatukseni kahdesta lappujuoksusta yksissä kisoissa alkoi tuntua. Maratonin aloittaminen täysillä on täysin älyvapaata touhua. Siitäkin huolimatta, että tarkoituksenani oli heittää jarru pohjaan ensimmäisen kierroksen eli maratonviestiosuuteni jälkeen.

Olisin voinut vielä perääntyä ja kieltämättä osa musta olisi sitä halunnutkin. Haluni kokeilla rajojani voitti kamppailun pääni sisällä.

4 tarinaa Vantaan maratonviestiltä



Nähdessämme Vantaan maratonviestin osanottajalistan, viimevuotisen ykkössijan puolustaminen vaihtui hopean tavoitteluun. Meidän keski-ikäisten, ruuhkavuosien keskellä juoksevien kuntomaratoonareiden olisi mahdotonta haastaa huippujuoksijoista koostuvaa Ice Power -jengiä. Emme antaneet sen kuitenkaan lannistaa. Olimme tulleet pitämään hauskaa juosten ja sen me myös tekisimme, tulisi sijoitus olemaan mikä tahansa.

Syksy ja Vantaan maraton kuuluvat yhteen


Vaikka maraton, puolimaraton, Fun Run tai maratonviesti jäisikin väliin Vantaalla, syksy jatkuu silti. Mutta se ei ole silloin sama syksy. Monelle Vantaalla tiristetyt hikipisarat kruunaavat kuluneen juoksukauden. Niin ainakin mulla.

Älä juokse kaverin sykkeillä

Myönnän, että vertaan itseäni muihin (samantasoisiin) juoksijoihin, oli kyse sitten sykkeistä, treenauksesta tai maratontuloksista.

Viimesyksyisessä Vantaan maratonviestijoukkueessamme oli neljä tosi erilaista ja kuitenkin verrattaen identtistä juoksijaa. Yhden askel on keveämpi kuin toisten, toisella on hippusen enemmän luonnonlahjakkuutta kuin muilla, kolmannella muita pidempi juoksuhistoria ja neljännellä on sisua vaikka muille jakaa. Vauhtimme maratonilla ja kympillä ovat kuitenkin tosi lähellä toisiaan.

Käydessäni kesäisellä aamulenkillä joukkuekaverini kanssa, mua alkoi huolestuttaa kuinka on mahdollista, että mulla on vastaavanlaisella treenauksella niin paljon huonompi kunto kuin hänellä. Vaikka molemmilla juoksu kulki yhtä leppoisissa merkeissä, mun keskisykkeeni oli lähes kymmenen iskua korkeampi kuin juoksukaverillani.

heinäkuu 2016 
sykealue määritelty mm. iän ja sukupuolen mukaan:

elokuu 2016 
sykealueet muutettu juoksukelloon vastaamaan omia sykkeitäni:

Heinä- ja elokuu olivat miltei identtisiä juoksutreenien suhteen. Otin Suunto Ambit3:n käyttöön puolivälissä heinäkuuta. Jos olisin muuttanut juoksukellon sykeasetukset saman tien vastaamaan omiani, ylempi diagrammi olisi miltei yksi yhteen alemman kanssa juoksutunteja lukuunottamatta. 


Harjoitin turhaan äänetöntä itseruosikintaa, sillä kyse ei oikeasti ollut hyvästä tai huonosta kunnosta, vaan perusominaisuuksistamme. Sydämemme sykkivät samasta maratonkunnosta huolimatta aivan eri tahtiin.

Samalla vauhdilla jokaisen Suunnot, Polarit ja Garminit näyttävät eri lukemia. Sellaisia, jotka ovat kunkin juoksijan omalle juoksijaprofiilille sopivia. Kun yhdellä joukkueestamme peruskestävyysalue päättyy 135:een, toisen alkaa siitä. Ja kolmas jatkaa siitä, mihin toisella pk-alue päättyi.


Vauhdit, sykkeet ja laktaatit maratonprojektin loppumetreillä

Mulla ei ollut ennen viime kesää pienintäkään hajua sykerajoistani. Maratonprojekti saatiin täysillä vauhtiin, kun juoksuvalmentaja Pasi Päällysaho määritteli sykerajani maratontestin pohjalta. Huomasin, ettei omalla kohdallani yksikään netistä löytämäni sykelaskukaavio ollut osunut nappiin, vaan löyhästi sinne päin. Enkä varmasti olisi päässyt niin kivutta (joo, aika kultaa muistot...) maaliin samaisella maratonajalla, jos olisin kopioinut kisakaverini treeniohjelman suoraan omaan käyttööni. Me kun olemme kaikki yksilöitä.

Jos olet käynyt testauttamassa sykerajasi, kirjoita ihmeessä kommenttikenttään kenellä kävit. Olisi mukava saada kasaan kompakti lista hyvistä ja luotettavista tekijöistä testiä pohtiville. 

Kisa-asu ja huonoa huumoria

Mikä olikaan ensimmäisenä asialistalla sen jälkeen, kun olimme päättäneet osallistua joukkueellamme K2-P2 Vantaan maratonviestiin? No kisavaatteet tietty. Aloitimme päästä ja päädyimme paitaan. Pöksyt jokainen laittaa fiiliksen ja sen mukaan, mitä treenivaatelaatikosta löytyy.

Kukkis ehdotti Stadiumin pitkähihaisia juoksupaitoja. Väri on kaunis (musta) ja kirkkaat kirjaimet sopivat neonvärisiin päähärpäkkeisiimme. Jos juoksumme jostain syystä tökkisi, vermeet ovat kuitenkin kohdillaan.

Päähineistä saatiinkin sitten aikaiseksi yhden illan pituiset naurut, kun Pauliina kirjoitti pulinaryhmäämme:

"Ollaanko me neonkeltsuja kaikki? 
Munalla pipo, 
mulla lippa, 
Katjalla panta
... toinen K2, onko sulla keltsua?"

Poppiksesta tulikin sitten muna lennossa:
"Kumpi tulee maaliin ensin, muna vai kana?"
"Tuolta tulee keltuainen! Missä valkuainen?"

Puujalkavitsit eivät tule joukkueeltamme loppumaan tämän, eikä muidenkaan aihealueiden tiimoilta. Kanssajuoksijoiden iloksi juoksemme kuitenkin kukin yksin ja oletettavasti hiljaa.



SOC:n juoksupaita on pesty. Täytynee käydä ulkoiluttamassa sitä tänään lenkkipolulla. Pitkähihaiselle onkin tarvetta, sillä sää on muuttunut kertaheitolla. Eilen juoksin vielä lyhyissä trikoissa ja t-paidassa, tosin jalankulkijoilla oli jo tikkitakit.