Missä sä olet hyvä? Oppeja työttömyysajalta

Töitä hakiessa, oli se sitten työttömänä tai uusia haasteita duunista käsin havittelevana, on tärkeä pystyä ymmärtämään ammattiminän eri puolia. Tunnistaa, missä on hyvä tai huono, mihin suuntaan haluaa kehittyä ja ylipäänsä mitä haluaa tai ei halua tehdä. Toki itselleen sopivan työympäristön tunnistaminen on myös yksi huomioonotettavista asioista, mutta jätettäköön se tämän postauksen ulkopuolelle. 

Uutta lenkkirutiinia opettelemassa

Sain todellisen onnenpotkun, uuden duunin! Enkä ihan mitä tahansa, vaan sellaisen, jossa saan käyttää osaamistani monipuolisesti ja muhun uskotaan oman alani ammattilaisena. Tuntuu siltä, kuin olisin viimein löytänyt kotiin. 

Tärkeimmät oppini työttömyyden ajalta

Leppoisat lenkit ja auringonpaisteen päihittivät tällä viikolla kaksi merkittävää asiaa. Sain poistaa vihreän rinkulan kuvastani LinkedInistä, sekä lopettaa työpaikkavahtien sähköpostitilauksen. 

Fiksu poikani totesi aamulla lähtiessään kouluun: "Kun ne sun entiset duunikaverit sanoivat kesällä, että nyt sulla on kerrankin kunnolla aikaa lomailla, niin oikeasti se loma alkaa vasta nyt, kun tiedät, että kohta pääset taas töihin."

Siihenhän meni vain 8 vuotta

Perheessämme muutkin kuin skidit miettivät, mitä haluaisivat tehdä isona. Olen iso monella mittarilla mitattuna, mutta en totta puhuen ole varma siitä, mihin suuntaan työelämä kohdallani muakaan vielä vie.

Pelastusmekko – tärkeä osa työmatkajuoksua

Korona-ajan toimistovaatetus ei ole yhtä virallista, kuin normaaliaikaan, mutta en voi kuitenkaan heittäytyä töissä kotitoimistounivormuun, eli collegeen ja juoksutrikoihin. Näyttäydyn siis tyhjyyttään kumisevalla toimistolla vaatteissa, jotka osuvat näiden kahden ääripään välivaiheelle.

Elämän käännekohdassa, jälleen kerran

Viime viikot ovat olleet aikamoista haipakkaa. Lumipalloefekti lähti liikkeelle avatessani suuni oikealla hetkellä oikealle henkilölle. Muutaman viikon tulisilla hiilillä istuskelun jälkeen lumipallo oli kasvanut jo lumivyöryn aluksi.

Taukojumppaa

Töissä on taas hektinen päivä ja paikat ovat jumissa edellisen päivän vauhtivedoista. Taisi taas kerran jäädä venyttelyt tekemättä?! Koneelta kuuluu muistutusääni ja näytölle ilmestyy taukojumppamuistutus. Nousen ylös ja teen perässä videolla näkyvät kolme liikesarjaa. Kolmen minuutin kuluttua olen taas työn touhussa, mutta huomattavasti virkeämpänä.

Juoksukerho

Mut tunnetaan juoksijana. Välillä oikein yllättää, kuinka sana kiirii edelläni sellaisissakin piireissä, joissa kunkin vapaa-ajanvietto on täysin toissijaisessa asemassa.

Töissä taas

Hyvä olla taas toimistolla. Tokihan loma on ihmisen parasta aikaa, mutta ei mulla normiarkeakaan vastaan ole mitään. Vielä kun koulut alkavat, niin elämässäni on taas tuttu järjestys.

Lounaalle vai lenkille?

Mulla on ollut jo vuosien ajan mahdollisuus irtautua lounasaikaan lenkille, mutta lounaslenkit ovat jääneet ajattelun asteelle. Muutaman kerran olen laittanut juoksuvaatteetkin valmiiksi, mutta olen pistänyt ne päälleni vasta lasten nukkumaanmennessä. Ja nythän ei puhuta mistään päiväunista.

Kisa kuussa – Yritysmaratonviesti 2018

Helsinki10 aloitti huhtikuussa kisakauden ja Helsinki Half Marathon jänistelyineen on ohjelmassa loppuviikosta. Tähän väliin mahtui mukavasti toukokuun juoksukoitokseksi Yritysmaratonviesti naisenergiaa puhkuvan joukkueen kanssa. Ja olihan meillä mukana myös todellinen juoksuhirmu ja laivakissakin. Jälkimmäisiä peräti kaksin kappalein, livenä ja viestikapulana.

Lenkillä Maarianhaminassa ja Tukholmassa

Jos ihan totta puhutaan, postauksen oikeampi otsikko olisi ollut Laivalla. Viikko sitten viikonlopun tienoilla juoksin vain alle tunnin verran, mutta olin merellä yhteensä 42 tuntia.

Lähdin Tukholmaan Turusta ja kävin siellä vielä kertaalleen kääntymässä palatakseni sen kautta taas kotikulmille. Siinä välissä kävin uudemman kerran Ruotsissa ja saavuin kahteen otteeseen Maarianhaminaan. Sekavaako?

Silta | KPK 24/7 tammihaaste

Rakkaudensilta Kruununhaasta Katajanokalle ei taivu vielä lukkojen painosta. Ilmeisesti rakkaus on hyvin tarttuvaa, sillä myös läheiset sillat ovat saaneet omat lukkonsa.

Kuva on otettu aamulla yhdeksän ja puoli kymmenen välillä. Vaikka aamu oli jo valkenemassa, kaikkein kirkkaimpana loisti ravintolan valot ja kirjaimet HOLIDAY.

Oman elämäni Supermies

Oletko nähnyt Supermiestä vähään aikaan? Itse näin hänet viimeksi eilen katsoessaan peiliin. Tai oikeastaan se oli Clark Kent sivistyneissä toimistovaatteissaan.

Älä ihmeessä juokse!

"Treeniin löytyy kyllä aikaa, jos vain itse haluaa. Se on vain omista valinnoista kiinni." Kuinka monta kertaa olenkaan hymähtänyt sarkastisesti noille sanoille luettuani ne eri yhteyksissä blogeista tai lehdistä. Kun ei se ole aina tahdonalainen juttu. On perhe ja terveys. Ja on työ. Tuo jälkimmäinen on pitänyt mut megakiireisenä kuluneen viikon. Kun päivät (tai yöt) näyttävät tältä, niin tyhmäkin arvaa mistä on tingittävä:

klo 9:00 Työpäivä alkaa. Päivän mittaan nopeita välipysähdyksiä: välipalaa, teetä, myöhäinen lounas, lapset kotiin, lapsille heit ovella heidän lähtiessään harrastuksiin.

10 tuntia myöhemmin hakkaan konetta edelleenkin.

klo 20:00 Lapset tulevat kotiin. Mies hoitaa ruokkimiset, lapset nukkumaan.

klo 24:00 Lounasaika! Mieheni on valmistanut meille salaatit ja keittänyt kannullisen teetä.

Horoskooppeja valikoiden

Horoskooppeja on huba lukea silloin tällöin. Ne kuuluvat sarjaan hauskaa ja harmitonta hömppää. 

Kävin katsastamassa Anna&Ellit-sivuilta mitä vuohen vuosi tuo rotalle. Tiedä häntä, onko löytämäni horoskooppi sen luotettavampi kuin mikään muukaan, mutta sieltä löytyi osuvia juttuja. Varsinkin, kun pätkät erottaa kokonaisuudesta, saa varmasti mieleisensä ennustuksen alkaneelle päkäpään työvuodelle:

"Rotta tulee Vuohen vuonna huomaamaan, etteivät asiat suju aina helposti. Vaikka vuoteen kuuluu omat haasteensa, se on kokonaisuudessaan myös hyvin palkitseva. Edessä häämöttää mahdollisuuksia, joita kannattaa odottaa ilolla. Osaat olla luova ja käyttää mielikuvitustasi, ja se kantaa sinut tänä vuonna erityisen pitkälle. Kun teet töitä onnesi eteen, huomaat tulokset etenkin työelämässä...

... Korkeat standardit ovat aina jokseenkin määrittäneet elämääsi, mutta tänä vuonna sinun on pakko hyväksyä se, että kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan. Määrätietoisuus ja teot ovat tarpeen, mutta muista kaiken kiireen keskelläkin huolehtia itsestäsi ja rentoutua. Tässä auttaa parhaiten jokin ajatuksia tasapainottava harrastus ja se, ettet ole liian vaativa itsellesi tai läheisillesi...

...Tänä vuonna edessä saattaa olla työpaikan vaihto tai uudenlainen projekti, ja saattaa ottaa aikansa, ennen kuin löydät uusissa kuvioissa oman tapasi toimia. Kiinalainen horoskooppi kuitenkin ennustaa, että työsi palkitaan, kunhan vain jaksat ponnistella tavoitteidesi eteen. Erilaisia mahdollisuuksia tarjoutuu nyt kerralla useampia, joten on tärkeää valita niistä ne, joissa sinulla on parhaimmat mahdollisuudet menestyä."

Uusi duuni? Oman onneni seppä? Juoksu tasapainottajana? Näissä aineksissa ei ole hurjasti uutuusarvoa, mutta muistutus siitä, että ahkeruus kantaa hedelmää, ei ole koskaan turha. Pitääpä muistaa ynnätä vuoden tapahtumat kun siirrymme vihdoin vuohesta apinan vuoteen.

Viimeviikkoista vuohen vuoden tunnelmaa Paasikivenaukiolta. 

"Ja seuraava potilas, kiitos..."

Lapset ovat olleet sairaana keskimäärin kerran vuodessa. Viimevuotiset sairaspäivät edellisen työnantajani leivissä muistan liiankin hyvin. Sain ilmoituksen helmikuun alussa sairastuvalle, että suuri osa yrityksen Suomen toiminnoista oli myyty kilpailijalle. Työntekijöitä taisi siirtyä siinä rytäkässä hieman yli 50 toisen yrityksen palvelukseen. Elokuussa oli toisen lapsen sairastelun aika. Silloin loppuosa, eli 10 henkeä sulautettiin osaksi konsernin toista yritystä. Yt-neuvottelujen alkaessa edellisvuonna olin maratonmatkalla Tukholmassa, eli sitä ei voitu laittaa sairastelun piikkiin.

Pikku N sai ilkeän lensuni ja päivystän hänen kanssaan kotosalla tänään. Jännityksellä odotan tuleeko sairaspäivän aikana maanjäristys vai alkaako taivaalta sataa kultakolikoita. Se on ainakin varma, että yskimme, aivastelemme ja niistämme täällä stereona. Huomenna on isän hoitovuoro. Toivottavasti äänimaailma on silloin toinen.

Päivän kuva on napattu Tukholman matkalla Elsa Beskow -tuotteita mainostavasta julisteesta. Satuhan on kaikkien tuntema Ollin hiihtoretki. 

Täsmäostokset

Saisinpa hoidettua jouluun liittyvät hankinnat samalla tehokkuudella kuin hankin tänään Miss N:n kaverin lahjan. Stockan sulkemiseen oli ruhtinaalliset 12 minuuttia aikaa astuessani duuniovesta ulos.  Arvoisat asiakkaat, tavaratalo on suljettu -kuulutuksen kajahtaessa läpi Stockan, olin jo kodinosaston kohdalla rappusissa, nenä alas menosuuntaan päin. 

Lahjan osto oli tehokkuuden perikuva. Leluosaston myyjä ymmärsi sormiliikkeistäni mitä kaipasin. Sain lahjan pakettiin ja myyjä muistutti synttärikortista. Enpä olisi muuten muistanutkaan ostaa sitä. 

Shoppailun nopeus on selvästi suoraan verrannollinen siihen käytettävissä olevaan aikaan. Vähän samaan tapaan kuin maratoneilla on kiire maaliin päästämään lastenvahti vapaalle. 

Dekkarikuningas kylässä

Sateisen huuruinen tiistai-ilta. Jääkaappi kaipaisi maitotäydennystä. Vatsa kurisee. Kaikki tämän hetken ulkopuolinen unohtui kuitenkin täydellisesti, kun pääsin kuuntelemaan Johnny Knigan järjestämässä dekkari-illassa tappavan hyvää kirjailijaa Jo Nesbøta.

Jo Nesbøn haastattelu oli vangitseva. Jarkko Nieminen (kyllä, aivan oikein, tennistähti ja -legenda itse!) vei keskustelua eteenpäin sulavasti ja miesten välillä oli selvästi kemiaa. Oli mielenkiintoista kuulla Harry Hole -dekkareiden luomisprosessista ja uusimman kirjan traileri Bio Rexin valokankaalta oli pysäyttävä. Kun lopuksi näyttelijä Paavo Kerosuo luki pätkän Isänsä poika -kirjasta, olisin halunnut illan jatkuvan. Arjen hälinä oli kaukana. Olin päässyt sisään illan tunnelmaan. Ja huomasin, etten ollut ainoa.

Perheessämme Nesbø on tunnetuin lastenkirjoistaan. Valloittava Tohtori Proktori on tullut tutuksi niin suomeksi, kuin ruotsiksikin. Pierupulveri ja Proktori ovat yhtä erottamattomat lasten jutuissa, kuin välitunneilla poikani ja jalkapallo.

Jono dekkareiden signeeraukseen kiemurteli läpi Bio Rexin lämpiön. Kiikutin Nesbøn eteen illan viimeiseksi kirjaksi lasteni pyynnöstä Tohtori Proktorin ja suuren kultaryöstön.

Nesbøn mukaan kirjailijan ammatissa on hienoa, että voi aamulla maata sängyssä vielä tunnin verran herättyään ja sitäkin hetkeä voi kutsua työskentelyksi. Tämä tekee varmasti vaikutuksen poikaani. En ihmettelisi, jos aamu-uninen ja sängystä äärimmäisen hitaasti nouseva pikkupoika päättäisikin tämän kuultuaan ryhtyä kirjailijaksi biologin sijaan. Ensin toki täytyisi oppia kirjoittamaan.

Ylämäkeä ja tuulenpuuskia Viapori Eko 1/2 Maratonilla

Helsinki ei ollut vielä edes herännyt siinä vaiheessa, kun vaelsimme mieheni kanssa Kauppatorille. Talviaikaan siirtymisestä huolimatta unihiekkaa oli yhä silmissä.

Edellisvuonna juoksijoita oli ilmoittautunut viitisenkymmentä, nyt oltiin jo kahdeksassakymmenessä. Sen kyllä huomasi lauttaa odottelevien määrästä. 

Saimme numerolaput jo lautassa. Tämä oli loistava uudistus järjestäjiltä! 

Kauppatorilta 8:20 lähteneeltä lautalta marssi jono hiljakseltaan kohti Kuntomaneesia, jossa saimme vaihdettua vaatteet siistissä ja mielenkiintoisessa miljöössä. Maneesilla meitä odotti jo aiemmalla lautalla Suomenlinnaan tulleet ja Suokissa asuvat juoksijat.

Lenkkareita oli jos jonkinmoisia. Värejä ja kokoja oli joka lähtöön!

Virallinen reittikartta oli esillä kisatoimiston seinällä. Urakoisimme taas kolme seitsemän kilometrin pituista kiekkaa vaihtelevassa maastossa.

Fiilis oli korkealla lähdössä. Tunnelma ei laskenut juostessakaan, vaikka viimeisellä kiekalla riemu oli välillä aika vähissä. Vastaantulevien kanssajuoksijoiden hymyt ja tsemppaukset siivittivät juoksua eteenpäin ja loi todellista me-henkeä. 

Järjestäjistä Sari oli tullut tutuksi meille kaikille ennen kisaa sähköpostittelun puitteissa. Hän on jaksanut olla aina auttavainen ja ihana, vaikka olen pommittanut häntä kisakyselyillä jo keväästä lähtien. Baba Lybeck oli lupautunut kahden tunnin jänikseksi. Ylä- ja alamäet olivat hänelle erittäin tuttuja, sillä olimme tulleet kisaamaan hänen kotikulmilleen. Ilokseni sain kiitettyä Babaa jänistelystä tavatessamme messuilla juoksun jälkeen.

Juoksimme lievässä tihkusateessa ja kuuden asteen lämmössä. Katsantokannasta riippuen päällämme pyörivää tuulta voi kutsua joko raikkaaksi merituuleksi tai orastavaksi syysmyräkäksi. Joka tapauksessa vastatuulen ja kumpuisen maaston ansiosta reitti oli tällä kertaa kaikkea muuta, kuin helppo.

Jos siristät silmiäsi, saatat nähdä oikeassa reunassa juoksijoita:

Toinen uudistus viimevuotiseen, oli nuolet maassa osoittamassa juoksusuuntaa.

Saari oli melko hiljainen tuulisena sunnuntaiaamuna. Viltteihin kääriytyneet järjestäjät jaksoivat tsempata jokaista juoksijaa.

Musiikkiakaan ei oltu unohdettu. Länsi-Mustasaaren kääntymispaikalla meitä viihdytettiin ensimmäisellä kiekalla saksofonin soitolla. Viimeisellä kierroksella saksofoni vaihtui rumpuun ja rytmikkääseen lauluun.

Kuvassa aallot näyttävät pliisuilta. Oikeasti ne ylsivät kunnioitettavaan kokoon. Tämän puolimaratonin jälkeen tiedän, kumpi puoli saaresta on se tuulisempi.

Valitettavasti en päässyt nautiskelemaan saunasta juoksun jälkeen. Olisi ollut ihana rupatella enemmän muiden juoksijoiden kanssa, varsinkin, kun osa juoksijoista on jo tullut tutuksi Kestävyyttä pintakaasulla -ryhmästä, mutten ole koskaan tavannut osaa heistä livenä. Herkullisen, järjestäjien tarjoaman keittolounaankin jouduin hotkaisemaan nopeasti, sillä lauttaan oli pakko ehtiä. Muuten olisin myöhästynyt töistä. Näin sunnuntaisin lauttaliikenteessä on tylsä tunnin mittainen tauko, eli joustoa ei ollut.

Puolikkaaksi V Viapori Eko Maraton oli hämmentävän raskas. Raskaampi, kuin edellisvuotinen juoksu. 10-tuntiset messupäivät tuntuivat jaloissa ja limakalvoilla. Silti pääsin maaliin ajassa 1:59:51. Harvinaista kyllä, sain tällä kertaa tsempata mieheni maaliin. Yleensä meillä on roolit toisin päin.

Olin rättiväsynyt kotiuduttuani Kirjamessuilta lähempänä puolta yhtätoista sunnuntai-iltana. Olin haaveillut oluesta koko illan, mutta en ole saanut sitä vieläkään. Sunnuntaina sammahdin salaatin ja teen päätteeksi telkkarin ääreen ja täytyy myöntää, ettei kroppani ole vieläkään palautunut viime viikon puserruksesta.

Nyt on vain maltettava antaa kropalle kaikki sen palautumiseen tarvitsema aika. Ehkäpä voin keskittyä miettimään ensi vuoden juoksutapahtumia, sillä tämän vuoden kisat on nyt tältä erää juostu.