Voiko ennusteisiin luottaa? - Vantaan HOKA Puolimaraton

Kerroin innoissani alkuviikosta lapselleni, että menisinkin juoksemaan lauantaina puolimaratonin. Sen sijaan, että olisin kuullut innostuneen "voi kun kivaa", multa kysyttiinkin "miksi ihmeessä?". 

Selitin, kuinka sain osallistumisen HOKAn kautta, eli pitäähän mun mennä, kun kerran ilmaiseksi pääsen. Vastaukseni ei kelvannut, vaan skidi jatkoi: "Niin, mutta siis miksi ihan oikeasti sun pitää mennä se juoksemaan?" Tähän mietin vastausta erityisesti muutaman päivän kuluttua Tikkurilaan matkatessani. 

Miksi, totta tosiaan, mun täytyy olla aina niin innokas ilmoittautumaan, kun aina ennen kisaa tunne on aivan jotain muuta?

39. maraton: Oman elämäni hobitti - Tallinna Maraton 2025

Tallinnan maratonviikonloppu oli nautinnollista chillausta alusta loppuun. Oleskelu ja aikataulut nivoutuivat jouhevasti juoksumatkoihin, puolikkaaseen ja kokopitkään. Oli mahtava viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa ja upota yhdessä juoksukuplan upottavaan pehmeyteen. Tällaista lisää, kiitos!

Puolimaraton aikuisurheilijoiden MM-kisoissa Göteborgissa - WMAC 2024

Ilmoittautuessani veteraanien MM-kisojen puolimaratonille näin itseni sieluni silmillä juoksemassa pitkin Göteborgin katuja yleisön hurratessa jokaisen askeleeni tahtiin. Mikäpä olisikaan parempi turistikierros, näkisin juoksijan silmin 21,1 kilometriä urbaania suurkaupunkia eri vinkkeleistä!  Lisäksi toivoin, etten juurikaan joutuisi kipuamaan mäkiä, sillä tasaisella asfaltilla kisaaminen on mun juttuni. 

Onko ok ostaa sika säkissä? Twilight Run 2023

Olen osallistunut jo muutamaan otteeseen Helsingin kesäyössä järjestettävään Twilight Runiin. Puolimaraton on päättynyt molemmilla kerroilla kahden miltei identtisen kierroksen jälkeen upottavalle Hietsun rantahietikolle. Viimeisten 100 metrin ajan päähäni on mahtunut vain ärräpäitä, sillä hiekka vie vauhdista viimeisetkin mehut. Tänä vuonna mulla pääsi kirosanat suustani jo tapahtumaa edeltävällä viikolla. 

Ystävän kanssa nipistämässä sekunteja loppuajasta - HHM 2023

Heräsin lauantaiaamuna minuutin verran ennen herätyskellon pärinää. Otin päivän ensimmäisen spurtin yrittäessäni ehtiä vaimentamaan herätyksen ennen kuin muidenkin yöunet keskeytyisivät epäinhimilliseen aikaisin. 

Kello oli 5:10, enkä todellakaan ollut sillä hetkellä varma, onko tässä harrastuksessa pienintäkään järkeä. Yöjuoksijana kroppani ei ole parhaimmillaan aamuisin, eikä varsinkaan lappujuoksuissa, jotka starttaavat klo 8:15.

Luulin meneväni vain juoksemaan, päädyin frendin kanssa sekoilemaan - HCR 2023

Kello oli jo lähempänä puolta seiskaa lompsiessani viimein Olympiastadionilta himan suuntaan. Olin ylittänyt maaliviivan puolimaratonilla puolisentoista tuntia aikaisemmin ja olin edelleenkin pakahtua onnesta. 

Nauhoitin Talvipuutarhan upeissa kulisseissa fiilikset tuoreeltaan Instaan ladattavaksi, mutta koskapa olin jättänyt aivot jonnekin puolimaratonin viidennelle kilometripylväälle, en saanut ladattua sitä paikoilleen. Jollekulle tämä olisi katastrofi, mulle ihan normimeininkiä lappujuoksun jälkeen. 

Maraton vaihtui terveyssyistä puolikkaaksi

Kevään koittaessa vaatekerrat vähentyvät, aurinkorasva kaivetaan kaapin perukoilta, sepeli pyörii enää ajoteillä ja juoksuvauhti kiihtyy huomaamatta. Tai no, kiihtyisi, jos happi kiertäisi moottorissa ja keuhkot saisivat hengittää raikasta ilmaa.

No tulihan se sieltä – Twilight Run & Walk 2022

Tästäkin kesälomasta meni osa kesäflunssaa potiessa. Kyseessä oli turhan pitkäaikainen vieras, joka tarttui ensin kiinni esikoiseen, sitten kuopukseen ja lopulta on/off-meiningillä muhun. Vain yksi perheestämme selvisi tältä kierrokselta terveenä. 

Olin vaihtanut HHM-osallistumisen 30.7. juostavalle Twilight Runin puolikkalle, sillä en uskaltanut lähteä starttiviivalle vain viikko Tukholman maratonin jälkeen. Kuulostelin vointiani tarkkaan koko kisa-aamun. Iltapäivän koittaessa tein päätöksen siitä, että starttaan sittenkin illalla Hietsussa. Kurkkukipu oli poissa. Henkisesti olin ennemminkin valmistautunut DNS-merkintään lähtölistalla.

Keuhkot jarruna – Helsinki City Run 2022

Keväisiin juoksukisoihin ilmoittautuminen tuntuu aina täydelliseltä idealta silloin, kun syksyiseltä taivaalta tulvii hymyn hyydyttävää sadetta viikkotolkulla. Tai kun jäisillä kaduilla loskaa vältellessä haaveilee kuivista kaduista ja lintujen laulun säestyksellä juoksemisesta läpi keväisen kaupungin. 

Kisapeikko selätetty – Twilight Runin puolimaraton

Mietin taas kerran lähtölaukausta odotellessani, että mitä mä oikein teen lappu rinnassa. Varsinkin, kun kisoista, oli matka mikä hyvänsä, on tullut mulle kesän mittaan kerrostalon kokoinen mörkö. Olisin varmasti päässyt helpommalla, jos olisin mennyt itsekseni varhaiselle yöjuoksulle ja jonka jälkeen olisin uponnut nojatuoliin seikkailemaan Netflixin tahtiin. Mutta olisiko silloin elämä liiankin helppoa? 

Loppuaika puolimaratonilla 3:11 – HHM 2019

Eilistä Helsinki Half Marathonia on vaikea pukea sanoiksi. Näkemäni ja kokemani olivat aivan jotain muuta, kuin leppoisa kirmaus juoksukavereiden kanssa läpi rakkaan kotikaupunkini, ohi musiikkipisteiden ja iloisten kannustajien. Tai sitähän se oli alussa, kunnes päivän pääesiintyjä, aurinko, otti vallan ja alkoi pyöritellä osaa juoksijoista mielensä mukaan.

Eipä tullut HHM:sta ihan sellainen, kuin olin ajatellut. Petin aamupäivän mittaan kaksi lupaustani.

Jänistäminen oli lähellä

Purin vasta eilen illalla matkalaukun ja huomenna on taas aika pakata iso kapsäkki, tällä kertaa Vantaan maratonille. Mun pitää laittaa kassiin kaikkea tuplaten, jotta pääsen juoksemaan maratonviestin jälkeen myös puolimaratonin suihkunraikkaana. Lenkkareitakin pakkaan kaksi paria, sillä mun onnellani astun siihen reitin ainoaan vesilätäkköön. Vaikka olenkin jo tosi rutinoitunut maratonkassin pakkaaja, silti urakka tuntuu toivottomalta. Unohdan taas takuuvarmasti jotain. 

Puolikas kukkien keskellä – Kumpulan siirtolapuutarhamaraton

Kävin edellisten helteiden aikaan lenkillä Kumpulan siirtolapuutarhassa. Juoksin varovasti palstojen keskellä ja puutarhan ympäri. En halunnut häiritä palstalaisia, olinhan tänne vahingossa eksynyt muukalainen. Turhaan mä varoin liikkeitäni, sillä kaikki puutarhassa tapaamani palstalaiset olivat tosi juoksumyönteisiä. He osasivat kertoa, että siellä järjestettäisiin heinäkuussa maraton ja houkuttelivat mua mukaan.

Dieseliä pyttyyn – HHM 2018 jänistellen

Kisa-aamuna mulla oli päällimmäisenä mielessä lukema 5:27. Sitä keskivauhtia lähtisimme jänisparini Petrin kanssa hakemaan, eikä sen ylitys ollut vaihtoehtona. Emme saisi myöskään juoksuttaa seuraajiamme piippuun turhan poukkoilevalla vauhdinjaolla. Kuten arvata saattaa, mua jännitti vietävästi. Jäniksen vauhtiin pitää voida luottaa. Kun lupaamme viedä porukan maaliin ajassa 1:55, sen me myös teemme. Mielellään hymyillen ja tsempaten.

Kisat motivoivat juoksemaan

Mikään ei ole parempi motivaattori, kuin lähestyvät kisat. Varsinkin, kun olet ilmoittautunut jänikseksi ja huomaat olevasi sellaisessa ryhmässä, jossa saa itsekin juosta ihan tosissaan. Ja kun lisää juoksuun vielä taukoamattoman hymyilyn ja mahdollisen jutustelun.

Hapokas puolimaraton – Kaisaniemen juoksu 2017

Sain Kaisaniemen juoksulta sen mitä odotinkin: mäkitreeniä ja viivalla juoksemista. Sen sijaan koirien keskellä juokseminen ja olosuhteisiin nähden hyvä loppuaikani yllättivät.

3 viikonlopussa 3 juoksukisaa

Kolmonen on onnenlukuni. Sillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä tulevien viikonloppujen kolmen suoran kanssa. Veikkaan, ettei onni auta mua maaliin puolikkaalla, kympillä, eikä varsinkaan maratonilla. Parhaiten pärjään lihasvoimalla ja pitämällä pollan kylmänä.

Ei eksymisvaaraa – Kaisaniemen juoksu 3.9.

En ole viime aikoina loistanut järjen jättiläisenä, ainakaan suunnistustaitojeni vuoksi. Nyt on kuitenkin löytynyt Midnight Runin lisäksi toinen juoksukisa, jossa eksyminen on mulle miltei mahdotonta, olin kuinka rättiväsynyt tahansa. Nimittäin Kaisaniemen juoksu, jonka reitillä olen lenkkeillyt jo yli 30 vuotta.

Jäniksenä juoksuharrastuksen uudelle tasolle – HHM 2017

Se tunne, kun kilometrit häviävät yksi toisensa perään. Kilometrikyltit ovat vain numeroita. Ei ole vaikeita hetkiä, ei tuskallisia viimeisiä mäkiä. On vain juoksun iloa, ihania kanssajuoksijoita, aurinkoa, reitti läpi rakkaimman Helsingin. Ympärillä onnistumisen riemua ja tukahdettuja pettymyksiä. Suuria tunteita, hikipisaroita, naurua ja puuskuttelua.

Sain jäniksenä puolikkaalta enemmän kuin osasin ennakkoon kuvitellakaan.

Jänistelemään HHM:lle

Saavutin viime vuoden HHM:lla silloisen puolimaratonennätykseni ex tempore -jäniksen Johannan ansiosta. Upean juoksukokemuksen johdosta päätin, että jos vain mahdollista, haluan tarjota jollekulle (puoli)maratoonarille vastaavanlaisen tasaisen, varman juoksun. Nyt siihen tarjoutui tilaisuus.