Valofestivaali valaisee Helsingin muutaman päivän ajan. Valikoin ohjelmasta osan sunnuntaina ihmeteltäväksi ja muutama jäi jemmaan tarha- ja koulumatkalla ihailtavaksi.
Lähdimme lasten kanssa kaupunkiretkelle hyvissä ajoin. Onneksi Hakasalmen huvilan takapihalla oltiin jo valmiita.
OVO oli meidän kaikkien mieleen.
Kansalaistorin
Time Lapse Plant oli vielä festivaalin alkaessa viideltä viimeistä silausta vailla, joten se jäi kokematta.
Sanomatalon Mediatorilla saimme kärpäslasit ja ne päässämme yritimme tavoittaa teoksen
Enimmäkseen hyvä näkyvyys perimmäistä olemusta. Se taisi jäädä yritykseksi, mutta tämä etappi oli kuitenkin kaikista erittäin viihteellinen.
Rautatieaseman
Water Light Graffiti oli täysi kymppi. Lapsia oli miltei mahdoton saada pois vesivalograffitin luota. Täytynee myöntää, että olisin itsekin halunnut tehdä tikku-ukon lisäksi muutakin seinälle. Tunku taiteilemaan oli kuitenkin aikamoinen.
Törmäsimme
One Minute of Fameen Keskuskadulla. Valoheittimen ohjaajalla oli pelisilmää. Välillä lapset olivat valokeilassa, välillä he yrittivät ottaa sitä kiinni. Lapset nauttivat ja katsojillakin oli selvästi hymy herkässä.
Portsun julkisivuun heijastettua
shiftiä ihaillessamme lasten keskittymiskyky alkoi herpaantua. Ehdimme kuitenkin nähdä vaikuttavan pallottelun kertaalleen läpi.
Tuomiokirkon
Nikolainkirkko oli mielestäni herkkä ja kaunis valoteos, lasten mielestä... no jaa. He odottivat näkevänsä
edellisvuotisen kaltaisen spektaakkelin. Aion käydä katsomassa Nikolainkirkon uudemman kerran itsekseni. Saan siitä varmastikin vielä enemmän irti kuin ensimmäisellä kerralla.
Emme jääneet odottamaan
Fire Circus Walkea -esitystä, vaan säästämme sen keskiviikkoisen kotimatkan kohokohdaksi.
Pyyhälsimme
Suojaväri/Camouflagen ja
Sinisten välissä -teoksen ohi. Niiden lähelle oli melko mahdoton päästä ryysiksen vuoksi.
Vladimiria emme yrityksestä huolimatta löytäneet. Vaikka kotikaupunkini keskusta on minulle todella tuttu, olisin silti kaivannut viitoitusta eri kohteisiin. Samalla loistava valofestivaali olisi vieläkin näkyvämpi keskustan alueella.
Käymme ihailemassa
Topelian lyhtypuistoa tänään ja Annantalon
Unikuvia jätämme Lux Helsingin viimeiselle päivälle, torstaille.
Riensin yöjuoksulle lasten mentyä nukkumaan. Tällä hetkellä kahdeksankin kilometrin juoksu matolla tuntuu tahmealta, mutta eiköhän sekin ala taas tottumuksen kautta sujua.
su 4.1. juoksumatto |
6,5 km |
40 min