Pidä kännykkä taskussasi

Miss N oli ystäviensä kanssa lavasteena tämänpäiväisessä HoBLaan artikkelissa Daghem: Lämna mobilen i fickan (kirjoittajana ihana Jenny Bäck!).

Tarhasta soitettiin ja kysyttiin, saako tytärtämme kuvata. Kertoivat, ettei kuvasta voi tunnistaa kasvoja. Oikeassa olivat. Mutta äiti kyllä tunnistaa tyttärensä. Ja lapsen kuravaatteet. Vaaleanpunaisista saappaista puhumattakaan.


Lenkit ovat jäissä hetken aikaa. Muu perhe on ollut enemmän ja vähemmän flunssan kourissa parin viikon verran. Onneksi sain sen vasta nyt, enkä joutunut jättämään Suokin puolikasta sunnuntaina väliin sen vuoksi.

Digilehti vai paperiversio?

Rakastan aikakauslehtiä. Selailen lehden ensin kannesta kanteen. Sen jälkeen valitsen yhden jutun sieltä, toisen täältä. Joskus huomaan lukeneeni lehdestä kaiken sillisalaattimenetelmällä. Toisinaan taas totean, etteivät lehden jutut osuneet täysin maaliinsa, eikä lehti ole edes hiirenkorvilla.

Olen melko kaikkiruokainen lehtien suhteen. Onneksi saan lukemani lehdet eri reittejä pitkin, eikä niihin näin ollen tarvitse uhrata maitorahoja. Ainoa, joka lähtee lehtikioskilta melko usein kotiin, on ruotsinkielinen Runner´s World. Luen siitä kaiken, jopa mainosten pienellä printatut tekstit. Palaan mielenkiintoisiin artikkeleihin myös uudemman kerran silloin, kun aihealue tulee ajankohtaiseksi.

En ole koskaan lämmennyt digilehdille, sillä aikakauslehtien tuntuma on mulle tärkeä. Joskus lehti kulkee mukana rullalle käärittynä, toisinaan lehden nurkka taas on taitettu merkiksi "tämä pitää vielä tsekata". Haluan päivässä edes pienen lukuhetken, jolla ei ole mitään tekemistä sähköisen näytön kanssa.

Periaatteeni heittivät kuitenkin härän pyllyä, kun löysin Helsingin kaupungin kirjaston sivulta E-lehtipalvelun linkin digilehtiin. Olen käynyt selailemassa Runner´s Worldin, Elle Decorin ja Ellen jenkkiversioita, sekä Running Timesia. Poimin jutun sieltä ja toisen täältä, mutten lue mitään lehdistä kokonaan. Toisinaan nautiskelen näytöllä upeana toistuvista mainoksista. Tällaisia ilmaisia huveja ei voi koskaan olla liikaa.

Triatlonisti Sarah Reinertsen Team Refuel / Got Chocolate Milk? -kampanjan kasvona. 
Tämä mainos kiinnittäisi huomioni varmasti varsinkin paperiversiona lempilehdessäni.

IV Viapori Eko 1/2 Maraton

Suomenlinnan puolimaratonin lähdössä kuultua:
- Hei mitä mä teen, jos eksyn reitiltä, enkä tiedä mihin suuntaan mun pitäisi mennä?
- Pidä numerolappu visusti päällä. Saarelaiset tietävät kyllä maratonista. Eiköhän joku koiran ulkoiluttaja ota sut mukaan ja tuo tänne meille takaisin. 



 Odottelua Kuntomaneesin edessä 10 minsaa ennen H-hetkeä. 
Numerolaput ovat ihanan nostalgiset!

 Olen hehkuttanut Suomenlinnan puolimaratonia tutuille ja tuntemattomille eilisaamuisesta juoksusta lähtien. Kuulin tapahtumasta perjantaina ja alta aikayksikön olin ilmoittanut sinne itseni ja kaverini.

Vaikka olinkin pakannut kaiken valmiiksi ja luulin lähteväni ajoissa aamulautalle, sain kuitenkin pinkoa kunnon lämmittelyvauhtia Kauppatorille. Suokin lautalla saimme lämmiteltyä Lindan ja Mintun kanssa myös kielenkantojamme. Linda onkin jo ennalta tuttu tarhakuvioista ja Minttu on uusi, raikas tuttavuus. 


Onneksi otin kameran mukaani. Suomenlinna oli aamu-usvassa sanoinkuvaamattoman kaunis.


Mukulakivet ovat sateella vihoviimeinen juoksualusta. Lauantainen kaatosade oli enää muistoissa sunnuntaisessa, 11 asteen syyssäässä. Ensimmäisellä kiekalla oli jopa ehkä liiankin lämmin sää. 

Kun pääsimme saareen, meitä oli vastassa keltaiseen huomioliiviin pukeutunut nuorimies. Hän ohjasi lautalta kömpineeen lenkkariporukan oikeaan paikkaan. Järjestelyt sujuivat tapahtumassa muutenkin hyvin. Pelko eksymisestä katosi nopeasti. Pieniä koululaisia oli ripoteltu pitkin saarta ohjaamaan juoksijat oikeille poluille ja jos lapsukaisia ei näkynyt missään, silloin piti vain etsiä tietä näyttävä narunpätkä portinpielestä tai läheisestä puusta. 

Tästä juostiin ensin oikealle, sen jälkeen tiukka vasen ja alamäkeä vinhaa vauhtia...

Meitä juoksijoita otettiin puolikkaalle vain 50. Samanaikaisesti juostiin 7 kilometrin Maailmanperintöjuoksu. Tunnelma oli tosi kodikas. Olisi ollut hauska katsella yläilmoista, kuinka porukka veti siksakkina kolme seitsemän kilsan kiekkaa pitkin saarta aamuysistä lähtien. Vastaan pompahti risteäviltä juoksupoluilta kanssajuoksijoita, jotka muistivat hymyillä ja tsempata. Tunsin kuuluvani joukkoon.

Kipusimme kaveriporukassa mäkeä ylös ja samalla kisan kärki tuli meitä vastaan.

Emme olleet saarella ainoita, jotka tekivät outoja asioita aamuvarhaisella. 

En olisi hämmästynyt, vaikka tämän satumaailman keskeltä olisi hypähtänyt hobitti kirittäjäksemme.

Juoksimme Mintun kanssa 16 kilsan kohdalle jutellen tauotta. Minttu pystyi vielä kiihdyttämään loppua kohden ja sai odotella mua maalissa minuutin verran, ennen kuin ylitin maaliviivan 1:58 kohdalla. Todellinen taistelija oli kutenkin Linda. Hän ei ole kuulemma koskaan aiemmin juossut 10 kilsaa pidempää lenkkiä. Nyt hän veti kunnon konkarimeiningillä puolikkaan aikaan 2:12! Pääsimme jakamaan kisakokemuksia saunan lauteilla muiden juoksijoiden kanssa. Täydellinen päätös juoksulle!

Vesipisteitä oli reitin varrella kaksi. Musiikkiakaan ei oltu unohdettu. Non-stop -laulanta virkisti!

20 euron osallistumismaksuun kuului myös höyryävä lohikeitto läheisessä kahvilassa. Keittolautasellinen vaihtui kuitenkin kermalla höystettyyn liemikuppilliseen, sillä mulla alkoi olla jo hoppu kotosalle lasten luokse. Suomenlinnasta lähtee lautta sunnuntaisin puolenpäivän aikoihin vain kerran tunnissa. 12:20 lautalle oli siis pakko ehtiä. Saimme Mintun kanssa kunnon jälkihien virtaamaan spurttaamalla satamaan. Jalat olivat tönköt, mutta mieli korkealla!
Saisiko ensi vuoden juoksuun ilmoittautua jo nyt?

Juoksun aikana aurinko paistoi, mutta...

... Kauppatorille palattuamme syyssää oli heittänyt täydellisen kuperkeikan:

Su 27.10. | 21,1 km | 1 h 58 min | 5:50 min/km | viimeiset 5 km keskim. 5:20 min/km 

Mitä jos menisin juoksemaan viikonloppuna puolikkaan?

En ole kisakunnossa. Tai no, olenkohan koskaan ollutkaan? Joka tapauksessa syksyn juoksut ovat olleet niin ja näin, sekä ennen, että jälkeen Berliinin maratonin. Siksi yllätin itseni ilmoittautumalla Viapori Eko 1/2 maratonille. Itse asiassa ilmoitin kaksi juoksijaa. Katsotaan, josko vaikka  Maratonmamma päsisi mukaan.

Tiedossa on aikainen aamuherätys sunnuntaina. Onneksi kellot siirretään talviaikaan, joten varhainen herääminen ei tunnu ihan niin haastavalta. Reitti tulee olemaan takuuvarmasti kaunein ikinä: Suomenlinnan saaret ja Helsingin profiili.

Lähden juoksemaan nautiskelutunnelmissa ja kymiltäni. Juosta saa vaikka kolme tuntia ja hölkän jälkeen odottaa kunnon sauna ja kalasoppa!

En löytänyt tähän hätään kuvia Suomenlinnasta. Parin viikon takainen auringonlasku Linnanmäellä oli täynnä tunnelmaa. Kuvitelkaa tähän taustalle lasten iloista naurua. Täydellistä!

Hampurilaisravintoloissa on eroa

Viimeviikkoisella Lintsin käynnillä täyttyi pitkäaikainen toiveeni päästä testaamaan Midhillin hampurilaista. Vertaan pakostakin Midhilliä Tukholman tämänhetkiseen hampurilaispaikkojen ykköseen, Flippin´ Burgersiin.

Olimme tankkaamassa Flippinissä Tukholman maratonille. Ravintola ei sijaitse varsinaisesti ohikulkureitillä, vaan sinne mennään tarkoituksella. Silti se on alati täynnä. Saavuimme paikalle hetken avaamisen jälkeen ja olimme viimeiset, jotka onnistuivat saamaan pöydän jonottamatta. Ulkona oli torstai-iltana neljän pintaan aikamoinen lössi odottamassa pääsyään herkkuhampurilaiselle.

Molemmissa paikoissa ranskalaiset olivat suussasulavan maukkaat ja hampurilaiset olivat herkulliset. Olen yksinkertaisen, maukkaan hampurilaisen ystävä. Siksi Flippin´ Burgers vei voiton Midhillistä 10 vs. 8 1/2.

Flippinin pirtelö oli överiksi asti suureellinen: Ben & Jerry´s jäätelöä ja kastiketta. Sillä sai hymyn huulille ja masun kummulle. Midhillin pirtelö taas oli todellinen riman alitus. Tarjoilija kertoi, että he käyttävät Valion (perus)jätskejä. Ei siinä mitään pahaa ole. En vaadi Mövenpickiä, Kolmea kaveria tai muita herkkuja pirtelön pohjaksi, kunhan millkshake on täyteläistä ja maukasta. Midhillissä saimme kuitenkin vetistä litkua, jonka makumaailma ylätti. Tiedäthän sen maun, kun jäde on seissyt pakastimessa ja sen päälle on tullut jäähippuja. Kooltaan se ei myöskään vetänyt vertoja ruotsalaisserkulleen.

Midhillin tarjoilija otti tyynesti vastaan palautteemme koskien epäonnistuneita pirtelöitä. Hän kehoitti meitä käymään Citykäytävän Midhillissä, sillä "Tämä kun on vaan tällainen huvipuistoravintola." Mielestäni huvipuistoravintolan ei tarvitse olla "sinne päin", vaan lounarikasalle pitää saada myös siellä vastinetta. Varsinkin, jos ravintola ratsastaa perustajansa Michelin-maineella.


Flippin´on pieni ja viihtyisä. Hieman ahdaskin, kun jokainen neliö on pyritty käyttämään hyväksi. Tarjoilu oli rennon kohteliasta ja vaikka henkilökunnalla onkin varmasti paineita saada heitettyä jo syöneet asiakkaat ulos ja saada uudet pitkään jonottaneet sisään, tätä ei huomannut lainkaan. 

Pidän myös Midhillin sisustuksesta. Siinä on mukavaa rosoisuutta. Ravintola oli kuitenkin sotkuinen ja sekava. Tila on haasteellinen akustiikaltaan. Perheemme ei ole aivan hiljaisimmasta päästä, mutta silti kovaan ääneen tottunut Pikku N joutui välillä pitelemään korviaan. 

Yritin saada jotakuinkin siedettävän kuvan Midhillistä blogiin pistettäväksi, mutta täytynee tyytyä vain Flipin´ Burgersin sisustukseen:
Ensi vuonna nautimme Linnanmäellä varmaankin perinteisen vohvelitankkauksen varsinaisten ravintoloiden asemesta. Sen sijaan seuraavan kerran Kungsholmenilla käydessäni taidan koukata Flippin´ Burgersin kautta, jos vain matkabudjetti antaa periksi. Edellisestä kerrasta kun jäi sen verran hyvä maku suuhun.

Ammattikirjallisuutta

Lähdin Rikhardinkadun kirjastoon hakemaan paria tarvitsemaani kirjaa. Helmet ilmoitti, että sellaiset olisi pitänyt löytyä Rikun hyllyltä, luokista 884 ja 627.75. Aineistohakujärjestelmä ei ollut aivan ajan tasalla. En lähtenyt kirjastosta kuitenkaan tyhjin käsin, vaan nappasin mukaan hieman toisenlaista ammattikirjallisuutta:


Tämän viikon juoksumäärissä ei ole hurraamista. Eilen sentään juoksin tarhasta kotiin aamutuimaan: to 17.10. | 5,5 km | 29:14

Kävellen olisit jo perillä

Tarkoituksenani oli piipahtaa Stockmannin Hulluilla Päivillä pikapikaa. Ratikkapysäkin näytön mukaan spåran tuloon oli 6 minuutin verran. Kävelin seuraavalle pysäkille. Aika oli supistunut viiteen. Ajattelin kävellä vielä sitä seuraavalle Senaatintorin nurkalle. Näytöllä komeili kolme minsaa. Siinä vaiheessa ei ollut mitään järkeä jäädä odottelemaan. Stockakin häämötti jo kadun toisessa päässä. Kun pääsin perille, ratikka oli vasta Aleksi 13:n kohdalla. Säästin kävelemällä ainakin kaksi minuuttia. Ratikalla kulkemalla olisin säästänyt vain kaloreita muuhun käyttöön.

Mitä sitten Galnikselta tarttui mukaani? Talvikumpparit koossa 31 ja villahaalari koossa 110. Kumpainenkaan ei taida sopia päälleni. Sain toki jotain itsellenikin: pari VALO 24h pellava + tyrni -pussia kaapin täytteeksi. Pellavarouhe piimään sekoitettuna ja pakastemustaherukoilla on vienyt ykkössijan aamiaispöydässäni.

Juoksu ja muut lajit luonteen mukaan

Tein huvin vuoksi Kunto Plus -lehden sivuilla olevan testin, jossa luvattiin löytää persoonallisuuteeni sopivat urheilulajit. Tämä osui lähemmäksi, kuin vuosi sitten työpaikkalääkärin mulle juoksun tilalle ehdottamat jooga, jousiammunta ja suunnistus. 

***
OLET ITSENÄINEN, RIIPPUMATON JA KURINALAINEN
Et pelkää teknisesti vaikeita suorituksia etkä kovaa, kurinalaista työtä.
Haluat olla riippumaton ja itsenäinen ja vaadit itseltäsi paljon.

Persoonallisuus: Olet luotettava ja järkevä. Ajattelet loogisesti ja näet myös yksityiskohdat. Pidät järjestyksestä ja pyrit yltämään hyviin työsuorituksiin.

Liikunta: Harjoittelet mielummin yksin kuin ryhmässä ja sinulle sopivat yksilölajit paremmin kuin joukkuelajit. Sinulla on itsekuria myös pitkäkestoiseen harjoitteluun. Sinulle sopii esimerkiksi maantiepyöräily tai tavoitteellinen voimaharjoittelu. Sinulla on edellytyksiä suunnitelmallisten harjoitusohjelmien noudattamiseen. Sinulle sopivat lajit, joissa voit seurata kehitystäsi, edistymistäsi ja tuloksiasi. Sinulla on myös sitkeyttä ylläpitää notkeuttasi kotikuntoilulla.

Paras harjoitteluajankohta: Sinun energiatasosi on korkeimmillaan myöhään illalla. Tahdonvoimallasi pystyt nousemaan aamulla lenkille, mutta sinun on merkittävästi helpompi treenata iltaisin - ja silloin liikuntasaleillakin on väljempää.

Lajit
KUNTOA: Budolajit, maantiepyöräily, pitkänmatkanjuoksu, uinti, murtomaahiihto
VOIMAA: Voimaharjoittelu kuntosalilla tai kotona
NOTKEUTTA: Jooga, pilates ja kotijumppa
***
Pilates on kiinnostanut pitkään, joogasalille mua ei saa, kahvakuulailu kiinnostaa ja voi kun pääsisin taas kuntonyrkkeilemään. Kotijumppa... no joskus sitäkin, venyttelyä ainakin juoksun jälkeen. Uintia tiistaisin lapsen ehdoilla, karatea olen harrastanut, pyöräilyä rakastan ja murtsikkaa pitäisi päästä taas kokeilemaan vaatimattoman 20 vuoden tauon jälkeen.
Jatkan yöjuoksuja mutta haaveilen, että vielä joku kaunis aamu varhaisjuoksukin alkaisi maittaa.

Vaikka lempeässä kesäillassa juokseminen onkin ihanaa, syksy on minun vuodenaikani. Yöjuoksu tihkusateessa oli täydellinen lopetus tälle keskiviikolle. Ke 9.10. | 8,4 km | 45:35 | 5:26 min/km


Äidiltä tyttärelle

Miss N kulkee jalanjäljissäni. Nyt hän on sitten virallisesti eläin- ja pähkinäallergikko. Eihän se tietenkään maailmaa kaada, pärjäänhän itsekin vallan hyvin pienten ominaisuuksieni kanssa. Tiettyjä perinöllisiä seikkoja ei vaan tahtoisi monistaa sukupuun oksalta toiselle.

Saimme Iho- ja allergiasairaalassa maailman parasta palvelua - mitä nyt kandi ohjasi ulos ennen erikoislääkärin lopullista konsultaatiota. Tuntuu siltä, että pikkuinen on hyvissä käsissä. Lääkäri soitti vielä perään ja sovimme jatkosta. Vielä toisella klinikalla tutkimukset sekä mahdollinen operointi ja sitten taas allergiasairaalan helmoihin. Lääkäri sanoi, että hänelle saa soittaa suoraan, jos on jotain kysyttävää. Uskon että näin tosiaan on. Ja mullahan on nyt hänen kännykänumeronsa puhelimessani...

Täydellinen juoksusää, mutta vielä pitää pidätellä juoksua. Ei makeaa mahan täydeltä tai ei ainakaan vielä perättäisinä päivinä. Jaloilla on tänään ansaittu vapaapäivä. 


Tutkimusten välissä oli aikaa kokkailla. 
Kertokaapas, mikä ihme valkoinen vempain tuolla karhulääkärillä on tassuissaan.


Lelut olivat ojennuksessa ja ne olivat ehjiä. Seinillä raikkaat maalaukset ja henkilökunta osaavaa ja lapsirakasta. Pieniä suuria asioita viihtyvyyden kannalta!


Kynsi-inventaario

Viikko maratonin jälkeen on hyvä tunnustella, miltä kroppa tuntuu. Ensimmäinen maratoninjälkeinen lenkki sujui suunnitellun hitaasti (5,7 km | 33 min) ja kaikki toimi miltei kuin rasvattu. Jalat olivat hieman tönköt neljän kilsan jälkeen, mutta eiköhän se ole ihan normaalia.

Pari kaveriani ovat sanoneet, että juoksisivat kyllä maratonin, mutta ovat kuulleet kauhukseen, että kynnet saattavat irrota. Mielestäni pelko on liioiteltu. Kynsien irtoaminen kuulostaa hurjemmalta kuin onkaan. Luovutetun tilalle kasvaa kyllä uusi, eikä moinen kynsishow ole rajoittanut elämääni millään tavalla. Kaikilla kynsien kanssa ei edes ole ongelmia.

Olen aina kuvitellut, että jos kynnet lähtevät kerran, ne lähtevät aina jatkossakin. Ihmetyksekseni tämä on ensimmäinen 13 juoksemastani maratonista, jolloin kynnet eivät sano hyvästejä. Jostain syystä kynsien alle ei imestynyt tällä kertaa rakkoja, jotka irroittavat kynnet paikoiltaan.

Jos siis maraton kiinnostaa, älä jätä sitä kynsien takia väliin. Varmista, että lenkkareissa on tarpeeksi tilaa ja että ne on ajettu sisään sukkien kanssa. Hoida varpaiden kynnet sekä jalkapohjat hyvissä ajoin ennen juoksua. Vältä lätäköitä ja suojaa varpaat tarvittaessa Compeedin varvasrakkolaastarilla. Yksinkertainen resepti kynsien suojaksi! Ei tosin sataprosenttinen, mutta mitä maraton olisi ilman yllätyksiä.

Kiitos Mamma L kävelyseurasta tarhasta työpaikallesi. Se oli hyvää lämmittelyä aamulenkkiä varten. Ja lisäksi oikein hyvää ja tehokasta työmatkaa Pariisiin!


Sirkus Finlandia on taas täällä!


Syksyn voi tuntea jokaisella aistilla.

 11-asteisessa, miltei tuulettomassa syyssäässä toimi hyvin pitkät trikoot ja pitkähihainen juoksupaita. Juoksuliivi oli selvästi liikaa juostessa. Alkulämmittelykävelyssä se piti kuitenkin mukavasti lämpimänä.


Kameraan tarttui taas kerran kuva kolmosesta. Siltasaarenkärjessä sijaitsevasta upeasta talosta tulee entistäkin näyttävämpi julkisivuremontin jälkeen.


Minit maratonilla

Juoksumatkan kohokohta oli ehdottomasti Bambini Lauf, eli 0-10-vuotiaiden oma Berliinin maraton. Kävimme hakemassa lasten numerolaput jo edellisenä iltana samalla, kun haimme omamme Marathon Exposta. Kolme euroa per lapsi oli mitä mainioin hinta loistokokemuksesta!


Tempelhofin lentokentällä oli odottava ja jännittynyt tunnelma, kun lapsukaiset odottivat omaa vuoroaan. Vaikka Miss N on jo testannut mini maratonia pariin otteeseen Tallinnassa, jännitys oli silti yhtä pinnassa, kuin debytoivalla bestiksellä Miss E:llä.


Pääsimme E:n isän kanssa mukaan juoksemaan. Tytöt pistivät parastaan ja huomatessaan maalin lähestyvän, molemmilta nähtiin hienot spurtit. 500 metriä taittui ajassa 3:15 min. Siinä voisi olla monella aikuisellakin tekemistä.

Pikku N sai juosta kiekan yksinään. Olihan se vähän jännää tulla maaliin ja etsiä isä katseellaan isosta väkijoukosta. Saksan TV olisi halunnut haastatella poikaa, mutta kielimuuri oli esteenä.


Miss N oli taas oma itsensä juostessaankin. Tallinnassa ensimmäisellä minimaratonillaan hänellä oli päällään vaaleanpunainen tylli-ihanuus. Tällä kertaa vauhdittajana oli musta vastaava. Juoksuvaatteilla on selvästikin merkitystä niin perheen 4-vuotiaalle, kuin 40 vuoden rajapyykin ylittäneellekin!


En ole aiemmin perustanut mitaleista, joita maratoneilla lykätään maalissa kouraan. Nykyään, kun lapset ovat mukana matkassa, mitaleillakin on ihan erilainen tunnearvo. Nämä kilkuttimet siirtyvät lasten naamiaislaatikkoon odottamaan mitä mielikuvituksellisimpia leikkejä. Ehkä niissäkin juostaan.


Keskeyttäisinkö, jos tietäisin missä olen?

Berliinin maratonissa oli paljon hyvää. Yhtenäinen, 42 kilometrin pituinen reitti kiersi kaupungin ympäri niin, että tällainen ensikertalainen Berliinissä pääsi näkemään yhtä jos toista. Maratonilla oli helppo päästä omaan vauhtiin yllättävänkin nopeasti, sillä kadut olivat leveät ja juoksuryhmässämme oli selvästi samaan aikaan tähtääviä. Tukholmasta tuttuun siksakkiin ei täällä tarvinnut kuluttaa panoksia.

Ehkä noin minuutin verran "konosten" aikana mieleeni juolahti, että keskeyttäisin maratonin kesken. Mulla ei kuitenkaan ollut pienintäkään hajua siitä, miten pääsisin takaisin lähtö-/maalialueelle. Tukholmassa keskeyttäneille tarjotaan taksikyyti, Berliinissä pääsee kulkemaan yleisillä maksutta. En kuitenkaan nähnyt metron sisäänkäyntiä juuri silloin, kun sitä kaipasin. Virkailijoitakaan ei matkan varrella ollut samaan tapaan kuin Tukholmassa. Niinpä oli helpompi jatkaa, kuin alkaa kysellä katsojilta tietä ja etsiä vaihtoehtoista reittiä takaisin. Ehkä tuon tajuttuani varsinaista seinää ei tullut missään vaiheessa vastaan. Tiesin, ettei keskeyttäminen ole vaihtoehto, jos vain pumppu, jalat ja keuhkot jaksavat tehdä yhteistyötä. Energiaa ei siinä vaiheessa ollut tipan tippaa, mutta eipä ollut ensimmäinen kerta, kun juoksin Kouvolan lakupussin kuva silmissäni.

Vaikka kumpikaan kesän maratoneista ei jää mieleen täysosumana, olen tyytyväinen siitä, että kunto on kohdallaan. Siitepölytuskasta huolimatta taistelin itseni maaliin Tukholmassa. Berliinissä pääsin näkemään reitin kokonaisuudessaan alusta loppuun kammottavasta olosta huolimatta. Psyykkaustreeneistä oli siis hyötyä. Näiden kokemusten ansiosta tunnen itseäni juoksijana taas himpun verran paremmin.



Maratonit ykkösestä kahteenkymmeneen:
20. maraton: Koukattiin muuten Vantaankin puolelle - Helsinki Spring Marathon 2016
19. maraton: 105 kierrosta - IV APK-hallimaraton 2016
18. maraton: Valopäitä radalla - Mikon Kirkkolaakso maraton 2015
17. maraton: Ensiavusta lähtöviivalle - Berlin Marathon 2015
16. maraton: Punapukuisten jänisten peesissä Berliinin maratonilla - Berlin Marathon 2014
15. maraton: 140 litraa biojätettä ja muuta mukavaa maratonin varrelta - Stockholm Marathon 2014
14. maraton: Helteinen maratonrupeama Barcelonassa - Barcelona Marathon 2014
13. maraton: Maisemareitti Berliinissä - Berlin Marathon 2013
13. maraton | 2. osa: Keskeyttäisinkö, jos tietäisin missä olen?
12. maraton: Siksakkia jättiläisten lomassa - Stockholm Marathon 2013
11. maraton: Paniikkilähtö ja migreeni - Tallinn Marathon 2012
10. maraton | Myöhässä lähdöstä - Stockholm Marathon 2012 (pakkasmaraton)
9. maraton | 10 kilsaa sinne, 10 tänne ja sitten sama uusiksi - Tallinn Marathon 2011
8. maraton | Peruskauraa - Stockholm Marathon 2011
7. maraton | Ei enää ikinä - Stockholm Marathon 2010
Ei asiaa lähtöviivalle | DNS - Stockholm Marathon 2008
Ensimmäinen keskeytys | DNF - Stockholm Marathon 2007
6. maraton | Raskaudesta uutta virtaa - Stockholm Maraton 200
3.-5. maraton | Toisenlaista turismia - Stockholm Marathon 2003, 2004 ja 2005
2. maraton | Espooseen ja takaisin - HCM 2001
1. maraton | Juoksuhulluuden uusi taso - HCM 2000