Digilehti vai paperiversio?

Rakastan aikakauslehtiä. Selailen lehden ensin kannesta kanteen. Sen jälkeen valitsen yhden jutun sieltä, toisen täältä. Joskus huomaan lukeneeni lehdestä kaiken sillisalaattimenetelmällä. Toisinaan taas totean, etteivät lehden jutut osuneet täysin maaliinsa, eikä lehti ole edes hiirenkorvilla.

Olen melko kaikkiruokainen lehtien suhteen. Onneksi saan lukemani lehdet eri reittejä pitkin, eikä niihin näin ollen tarvitse uhrata maitorahoja. Ainoa, joka lähtee lehtikioskilta melko usein kotiin, on ruotsinkielinen Runner´s World. Luen siitä kaiken, jopa mainosten pienellä printatut tekstit. Palaan mielenkiintoisiin artikkeleihin myös uudemman kerran silloin, kun aihealue tulee ajankohtaiseksi.

En ole koskaan lämmennyt digilehdille, sillä aikakauslehtien tuntuma on mulle tärkeä. Joskus lehti kulkee mukana rullalle käärittynä, toisinaan lehden nurkka taas on taitettu merkiksi "tämä pitää vielä tsekata". Haluan päivässä edes pienen lukuhetken, jolla ei ole mitään tekemistä sähköisen näytön kanssa.

Periaatteeni heittivät kuitenkin härän pyllyä, kun löysin Helsingin kaupungin kirjaston sivulta E-lehtipalvelun linkin digilehtiin. Olen käynyt selailemassa Runner´s Worldin, Elle Decorin ja Ellen jenkkiversioita, sekä Running Timesia. Poimin jutun sieltä ja toisen täältä, mutten lue mitään lehdistä kokonaan. Toisinaan nautiskelen näytöllä upeana toistuvista mainoksista. Tällaisia ilmaisia huveja ei voi koskaan olla liikaa.

Triatlonisti Sarah Reinertsen Team Refuel / Got Chocolate Milk? -kampanjan kasvona. 
Tämä mainos kiinnittäisi huomioni varmasti varsinkin paperiversiona lempilehdessäni.

Ei kommentteja