Ensimmäinen polkujuoksukisa

Vatsassani alkaa pyöriä perhosia aina, kun kännykkäni näytölle pärähtää viesti kisojen ajanotosta vastaavalta Ultimatelta. Tosin kisojen jälkeen tulosilmon aikaan vatsassa saattaa pyöriä ihan muusta syystä, kuin jännityksestä. Eilisessä viestissä mua muistuteltiin kisanumeron noutamisesta lauantaina ennen Helsinki Trail Runin alkua. Ensimmäinen polkujuoksukisani on siis todellista totta.

Juoksulenkin skippaamisesta

Kukapa meistä ei olisi kuullut ohjeita siihen, miten työn ja juoksun saa yhdistettyä. Näkemissäni listauksissa ykkösenä on miltei aina ennakkosuunnittelu.

Entäpä jos vaikeuskerrointa lisätään ja pistetään kaupan päälle vielä lapset, sairastelevat vanhemmat, rakennusurakka tai yksinhuoltajuus ja mitä näitä nyt muita oikein onkaan? Silloinkin ennakkosuunnittelu on paikoillaan, mutta mitä enemmän arkeen kasataan palikoita, sitä enemmän siihen ilmestyy myös sattuman mukanaan tuomaa epätoivoa jännitystä.

Uusia lukuja opettelemassa – maratoonarin tasotestin tulokset

Kävin yli kahden vuoden tauon jälkeen juoksuvalmentaja Pasi Päällysahon testattavana. Valojäniksen perässä on aina yhtä nautinnollista juosta ja Pasin piikitettävänä tunnen olevani hyvissä käsissä.

Olen ollut hieman hakoteillä, sillä en ole ollut aivan varma, mitkä sykerajani ovat. Tavoitteellisessa sykeohjatussa treenauksessa kun omien lukemien tunteminen on kaiken aa ja oo. Haluan treenata mahdollisimman järkevästi, jotta en vedä itseäni omaa tietämättömyyttäni piippuun.

Perinteinen juhannusjuoksu

Toisen kerran jälkeen juhannuslenkkiä voi kutsua jo perinteeksi, seuraavalla kerralla se on itsestäänselvyys. Sellainen, jonka järjestämisestä ei tarvitse edes keskustella. Sovimme vain ajan ja paikan ja loppu menee totuttuun tapaan.

Kaupunkisuunnistusta sprinttikisan päätteeksi

Yritämme päästä paikalle jos ja kun naapurikortteleissamme järjestetään maksuttomia huveja. Yksi tällaisista oli viikko sitten Senaatintorin ympäristössä järjestetty maailmancupin sprinttiviesti.

Loppuaika puolimaratonilla 3:11 – HHM 2019

Eilistä Helsinki Half Marathonia on vaikea pukea sanoiksi. Näkemäni ja kokemani olivat aivan jotain muuta, kuin leppoisa kirmaus juoksukavereiden kanssa läpi rakkaan kotikaupunkini, ohi musiikkipisteiden ja iloisten kannustajien. Tai sitähän se oli alussa, kunnes päivän pääesiintyjä, aurinko, otti vallan ja alkoi pyöritellä osaa juoksijoista mielensä mukaan.

Eipä tullut HHM:sta ihan sellainen, kuin olin ajatellut. Petin aamupäivän mittaan kaksi lupaustani.

Muistilista paahteiselle puolimaratonille

Helsinki Half Marathon juostaan taas kerran helteessä. Jäniksenä mulla ei juuri ole himmaamisen mahdollisuutta, joten kisavalmistelut ovat sitäkin tärkeämpiä. Jos sippaan, en halua joutua sättimään itseäni huonosta valmistautumisesta, vaan silloin syy kestkeyttämiseen tai pakkohidastukseen löytyy ihan jostain muualta.

Arvioitavana Hoka One One Clifton 6 (mukana myös Clifton 5W)

Miten yksi lenkki voikin olla armotonta pakkopullaa ja seuraava onkin yhtä auringonpaistetta kuutamosta huolimatta? Perjantaisesta yöjuoksusta ei ole kuin hyvää sanottavaa: seura oli hyvää, kroppa teki juuri niin kuin pitikin ja tossu rullasi sekä rauhallisilla että reippailla osuuksilla. Sainpa niistä myös tarpeellista tukea mäkitreeniin.

Faktaa kehiin

Tsekkasin taas pitkästä aikaa Garminin antaman kilpailuennusteen. Olin tikahtua nauruun. Juoksukelloni mielestä olen aivan eri tasoinen juoksija, kuin oikeassa elämässä olen. Kello taitaa leijailla jossain haavemaailmassa.