28.6.2019
Ensimmäinen polkujuoksukisa
Vatsassani alkaa pyöriä perhosia aina, kun kännykkäni näytölle pärähtää viesti kisojen ajanotosta vastaavalta Ultimatelta. Tosin kisojen jälkeen tulosilmon aikaan vatsassa saattaa pyöriä ihan muusta syystä, kuin jännityksestä. Eilisessä viestissä mua muistuteltiin kisanumeron noutamisesta lauantaina ennen Helsinki Trail Runin alkua. Ensimmäinen polkujuoksukisani on siis todellista totta.
26.6.2019
Juoksulenkin skippaamisesta
Kukapa meistä ei olisi kuullut ohjeita siihen, miten työn ja juoksun saa yhdistettyä. Näkemissäni listauksissa ykkösenä on miltei aina ennakkosuunnittelu.
Entäpä jos vaikeuskerrointa lisätään ja pistetään kaupan päälle vielä lapset, sairastelevat vanhemmat, rakennusurakka tai yksinhuoltajuus ja mitä näitä nyt muita oikein onkaan? Silloinkin ennakkosuunnittelu on paikoillaan, mutta mitä enemmän arkeen kasataan palikoita, sitä enemmän siihen ilmestyy myös sattuman mukanaan tuomaa
24.6.2019
Uusia lukuja opettelemassa – maratoonarin tasotestin tulokset
Kävin yli kahden vuoden tauon jälkeen juoksuvalmentaja Pasi Päällysahon testattavana. Valojäniksen perässä on aina yhtä nautinnollista juosta ja Pasin piikitettävänä tunnen olevani hyvissä käsissä.
Olen ollut hieman hakoteillä, sillä en ole ollut aivan varma, mitkä sykerajani ovat. Tavoitteellisessa sykeohjatussa treenauksessa kun omien lukemien tunteminen on kaiken aa ja oo. Haluan treenata mahdollisimman järkevästi, jotta en vedä itseäni omaa tietämättömyyttäni piippuun.
19.6.2019
Perinteinen juhannusjuoksu
Toisen kerran jälkeen juhannuslenkkiä voi kutsua jo perinteeksi, seuraavalla kerralla se on itsestäänselvyys. Sellainen, jonka järjestämisestä ei tarvitse edes keskustella. Sovimme vain ajan ja paikan ja loppu menee totuttuun tapaan.
18.6.2019
Kaupunkisuunnistusta sprinttikisan päätteeksi
Yritämme päästä paikalle jos ja kun naapurikortteleissamme järjestetään maksuttomia huveja. Yksi tällaisista oli viikko sitten Senaatintorin ympäristössä järjestetty maailmancupin sprinttiviesti.
9.6.2019
Loppuaika puolimaratonilla 3:11 – HHM 2019
Eilistä Helsinki Half Marathonia on vaikea pukea sanoiksi. Näkemäni ja kokemani olivat aivan jotain muuta, kuin leppoisa kirmaus juoksukavereiden kanssa läpi rakkaan kotikaupunkini, ohi musiikkipisteiden ja iloisten kannustajien. Tai sitähän se oli alussa, kunnes päivän pääesiintyjä, aurinko, otti vallan ja alkoi pyöritellä osaa juoksijoista mielensä mukaan.
Eipä tullut HHM:sta ihan sellainen, kuin olin ajatellut. Petin aamupäivän mittaan kaksi lupaustani.
7.6.2019
Muistilista paahteiselle puolimaratonille
Helsinki Half Marathon juostaan taas kerran helteessä. Jäniksenä mulla ei juuri ole himmaamisen mahdollisuutta, joten kisavalmistelut ovat sitäkin tärkeämpiä. Jos sippaan, en halua joutua sättimään itseäni huonosta valmistautumisesta, vaan silloin syy kestkeyttämiseen tai pakkohidastukseen löytyy ihan jostain muualta.
3.6.2019
Arvioitavana Hoka One One Clifton 6 (mukana myös Clifton 5W)
Miten yksi lenkki voikin olla armotonta pakkopullaa ja seuraava onkin yhtä auringonpaistetta kuutamosta huolimatta? Perjantaisesta yöjuoksusta ei ole kuin hyvää sanottavaa: seura oli hyvää, kroppa teki juuri niin kuin pitikin ja tossu rullasi sekä rauhallisilla että reippailla osuuksilla. Sainpa niistä myös tarpeellista tukea mäkitreeniin.
1.6.2019
Faktaa kehiin
Tsekkasin taas pitkästä aikaa Garminin antaman kilpailuennusteen. Olin tikahtua nauruun. Juoksukelloni mielestä olen aivan eri tasoinen juoksija, kuin oikeassa elämässä olen. Kello taitaa leijailla jossain haavemaailmassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)