Perinteinen juhannusjuoksu

Toisen kerran jälkeen juhannuslenkkiä voi kutsua jo perinteeksi, seuraavalla kerralla se on itsestäänselvyys. Sellainen, jonka järjestämisestä ei tarvitse edes keskustella. Sovimme vain ajan ja paikan ja loppu menee totuttuun tapaan.

Viime vuonna kiersimme Katjan, Anskun ja Katin kanssa pöpelikköjä, tänä vuonna teimme urbaanin rantakierroksen. Kolme neljästä pääsi tällä kertaa mukaan, mutta ehkäpä ensi vuonna olemme taas kaikki kasassa.

Tapaaminen oli tuttuun tapaan Kiasman edessä. Jouduin kuitenkin aloittamaan juoksun jo jonkin matkan päästä, sillä ajan kuluminen yllätti jälleen kerran. 

Meitä yhdistää moni asia:
  • Olemme samantasoisia ja -kuntoisia juoksijoita.
  • Askeleemme osuvat hyvin yhteen.
  • Kaksi meistä juoksee saman juoksuvalmentajan laatimien ohjeiden mukaan.
  • Pidämme kaikki alkoholittomasta oluesta.

Toki niitä yhdistäviä tekijöitä on vaikka kuinka näiden lisäksi. Olemme sopivalla tavalla myös erilaisia. Ei ihmekään, että 21 kilometrin mittainen lenkki hurahti hetkessä pölisten, pulisten ja maisemia ihaillen. Kaartaessamme Töölönlahdelta kohti rautatieasemaa meillä kaikilla oli mielessä lähinnä yksi ainoa asia, jäätelö! Tässäkin olemme samanlaisia, vaikka kaupassa kukin valitsi pakastealtaasta eri jätskin.

Jos kaikki osaset osuvat kohdilleen, tulemme juoksemaan yhdessä myös näiden perinteisten lenkkien välissä. Anskukin innostui Katin ideasta juosta entiseltä kotiosoitteelta toiselle. Nyt meidän pitää vain ruksia kartalle kunkin vanhat kodit, suunnitella reitti niiden mukaan ja sopia lenkin ajankohta. Sitten pääsemme taas juoksemaan ja pulisemaan.

ps. Käypä tsekkaamassa Anskun blogista hänen viimeisimmät kuulumisensa. Pienen luovan tauon jälkeen hän on alkanut taas kirjoittaa. Jee!


Vähänkö oli kivaa!

Ei kommentteja