Elämän tarkoitus

Kerroin työkaverilleni, että aion selvittää töiden jälkeen elämän tarkoituksen Eläintarhan kentällä. Näin itseni armottoman vetorääkin jälkeen endorfiinihumalassa, tyhmä hymy huulillani. Päässäni pyörisi vastaus yhteen maailmankaikkeuden kinkkisimmistä kysymyksistä.

Töissä taas

Hyvä olla taas toimistolla. Tokihan loma on ihmisen parasta aikaa, mutta ei mulla normiarkeakaan vastaan ole mitään. Vielä kun koulut alkavat, niin elämässäni on taas tuttu järjestys.

Helteinen yöjuoksu

En tarvitse aurinkovoidetta, enkä lippistä. Jalat ovat niin turvoksissa, etten meinaa saada lenkkareita jalkaan. Ulkona on hämärää, miltei pimeää. Laitan päälleni neonvärisen paidan. Haluan, että mut huomataan. Juoksuhame liiskautuu reisiin jo ennen kuin olen ehtinyt ottaa ensimmäistäkään juoksuaskelta.

Lounaalle vai lenkille?

Mulla on ollut jo vuosien ajan mahdollisuus irtautua lounasaikaan lenkille, mutta lounaslenkit ovat jääneet ajattelun asteelle. Muutaman kerran olen laittanut juoksuvaatteetkin valmiiksi, mutta olen pistänyt ne päälleni vasta lasten nukkumaanmennessä. Ja nythän ei puhuta mistään päiväunista.

Päivävaellus Nuuksiossa

Sain ensikosketuksen vaeltamiseen häämatkallamme Madeiralla 20 vuotta sitten. Se oli menoa! Sen jälkeen vaelluskengät ovat olleet käytössä niin Kanariansaarilla, Kreikassa kuin Kataloniassakin. Lasten tultua mukaan kuvioihin matkojen painopiste hieman muuttui. Haaveilen kuitenkin vaellusmatkailun aloittamisesta yhdessä koko perheen kanssa. Sitä ennen tosin perheen pienimpienkin on totuteltava patikointiin.

Puolikas kukkien keskellä – Kumpulan siirtolapuutarhamaraton

Kävin edellisten helteiden aikaan lenkillä Kumpulan siirtolapuutarhassa. Juoksin varovasti palstojen keskellä ja puutarhan ympäri. En halunnut häiritä palstalaisia, olinhan tänne vahingossa eksynyt muukalainen. Turhaan mä varoin liikkeitäni, sillä kaikki puutarhassa tapaamani palstalaiset olivat tosi juoksumyönteisiä. He osasivat kertoa, että siellä järjestettäisiin heinäkuussa maraton ja houkuttelivat mua mukaan.

Ensimmäinen lomapäivä

Usko tai älä. Mulla on ensimmäinen palkallinen kesäloma sitten vuoden 2006. Tässä näyte siitä, mitä nämä pari viikkoa tulevat (toivottavasti) pitämään sisällään.

Yhteislenkki metron päättäriltä toiselle

Yhteislenkki Matinkylästä Vuosaareen, metrolinjan päästä päähän tuntui hillittömän hyvältä idealta aina keskiviikkoiltapäivään saakka. Silloin alkoi jännittää, sillä tästä oli tulossa yksi pisimmistä ikinä juoksemani pitkiksistä. Olisin jättänyt lenkin suosiolla väliin, jollen olisi sopinut siitä Katin, Tagen ja Erkun kanssa. Hyvä niin, sillä välillä treenatessakin on koputeltava epämukavuusaluetta.

Fiilis alkoi kohentua ihmeesti kun tapasin Matinkylässä Hoka359-yhteislenkeiltä tutun Katin ja löysimme KPK:lta ja lappu rinnassa juoksuilta tutuksi tulleen Tagen. Matka kohti kaukaista pistettä itäisessä Helsingissä alkoi!

Yksi parhaista lukemistani juoksublogeista

Pistäpä tästä mielenkiintoinen juoksublogi lukulistallesi:

Boheemijuoksija

Virpin teksti on soljuvaa ja hän on myös juoksijana todella lahjakas. Olen jo jonkin aikaa seurannut hänen upeita juoksujaan sivusta ja nyt pääsen ilokseni lukemaan hänen ajatuksistaan blogin muodossa.