#kuviakodistahaaste


Olin äimän käkenä, kun tuttuni ehdotti:
Voisitko joskus näyttää kuvia sun todellisesta elämästäsi?
Hän on seurannut mua Instagramissa ja ilmeisesti myös täällä blogin puolella. Hänelle juoksuharrastukseni ja sen kuvaaminen ei taida ole aitoa elämää.

Ei juoksua ilman tavoitteita



Eilisillan lenkki oli kaikkea muuta kuin nautinnollista vuoristorata-ajelua. Juoksu tökki jopa enemmän kuin ajatukset korvien välissä.

Pilatesta vai ei?



Olen määritellyt aika tarkkaan mikä liikuntalaji mulle sopii ja mikä ei. Ajatuksenjuoksuni perustuu kuitenkin siihen, millainen olen mielestäni liikkujana (malttamaton!), ei kokemuksen tuomaan tietoon.

Olen vahvasti ollut sitä mieltä, ettei jooga ole mua varten. Sain kuitenkin niellä sanani päästyäni kokeilemaan työkuvioista tutun Shaktan joogaa. Pilates taas on ollut rauhallisuudestaan huolimatta pitkään sillä aivan varmasti mua varten -listalla juoksua tukevana treeninä. Eilen pääsin testaamaan sitä vihdoin ja viimein. Tuliko pilateksesta uusi lempparini vai ei?

Olisin linnoittautunut sohvalle, jos...


... mulla ei olisi lapsia. Ulkona oli tarpeeksi tuulta heittelemään oksia puista. Jäätävä tihku ja pimeys saivat jopa tiskivuoren näyttämään houkuttelevammalta kuin lenkille lähtemisen. Lapsi kuitenkin toivoi että veisin hänet treeneihin.

Voisinhan mä karata takaisin kodin lämpöön tyttären futistreenien ajaksi. Saisin olla kerrankin yksikseni kotona. 

Humalassa


Tavoitteellisen juoksuharjoittelun myötä viinin ja oluen kulutus on laskenut meillä miltei nollaan. Ei pöhnäisiä aamuja eikä morkkiksia edellisen päivän sanomisista ja tekemisistä.

Tai no... ei ihan näinkään. 

Sen sijaan, että nostattaisin veren alkoholipitoisuutta, loistan järjen jättiläisenä endorfiinihumalassa. Samankaltaisuus viinillä hankittuun olotilaan on yllättävä.

Jäiselle pepulle kyytiä


Jäätyvien rintojen ongelma on ratkaistu, mutta mitä tehdä pepulle, joka jähmettyy pakkasta lähentelevässä merituulessa.

Talvijuoksutrikoissa on paneelit reisien ja tarakan kohdalla. Useimmiten ne blokkaavat osan kylmyydestä, kunhan pidän vauhtia yllä. Mutta mitä tehdä kun juoksu pysähtyy?

Kauniita unia pussissa


Kotimme on pikkuruinen, tai siltä se tuntuu ainakin silloin, kun luoksemme saapuu yövieraita. Tällä viikolla päälukumme on miltei tuplaantunut. Yksikin ylimääräinen tyyny- ja peittokasa sänkynä toimivalla sohvalla tuntuu täyttävän koko olohuoneen.

Lastenhuoneen lisäpatjat saa kätevästi rullalle, mutta en ole vielä koskaan onnistunut saamaan pussi- ja aluslakanoista muuta, kuin epäilyttävän ja jättikokoisen kasan pienen huoneen nurkkaan. Lopulta pölykoirat ratsastavat lakanakasalla, se sotkeutuu jalkoihin ja eksyy lasten leikkeihin.

Marraskuun lukuputkesta energiaa pimeyteen



Sain kutsun marraskuun lukuhaasteeseen. Ei olisi voinut lukuputki osua parempaan saumaan. Pilkkopimeät illat vaativat seurakseen virikkeitä aivoille, pakenemista toiseen maailmaan.

Juoksulle pystyn nappaamaan hetken tuolta, toisen sieltä, miksen siis myös lukemiselle.