Kauniita unia pussissa


Kotimme on pikkuruinen, tai siltä se tuntuu ainakin silloin, kun luoksemme saapuu yövieraita. Tällä viikolla päälukumme on miltei tuplaantunut. Yksikin ylimääräinen tyyny- ja peittokasa sänkynä toimivalla sohvalla tuntuu täyttävän koko olohuoneen.

Lastenhuoneen lisäpatjat saa kätevästi rullalle, mutta en ole vielä koskaan onnistunut saamaan pussi- ja aluslakanoista muuta, kuin epäilyttävän ja jättikokoisen kasan pienen huoneen nurkkaan. Lopulta pölykoirat ratsastavat lakanakasalla, se sotkeutuu jalkoihin ja eksyy lasten leikkeihin.

Koskapa emme voi siirtää seiniä tai hankkia edes väliaikaisesti lisäneliöitä kotiimme, ratkaisu oli löydettävä jostain muualta. Makuupussi toimisi, mutta kaikki lapset, aikuisista puhumattakaan eivät ole järin otettuja jos heitä kehottaa ahtautumaan muhkean makuupussin uumeniin sisätiloissa. Ja telttaahan meillä ei ole takapihalle pystytettäväksi.

Onneksi on unipussi, joka on urbaani, hovikelpoinen versio makupussista. Se on helppo pestä pesukoneessa ja kestää kuivuriakin. Vaikka unipussit eivät viekään paljoakaan tilaa, meillä ne ovat silti parkeeraneet kaapin sijasta sohvanurkalle. Pöly ei tunge tiukkaan rullaan, eivätkä ne näytä hullummalta. Tai eivät ainakaan poikkea sillisalaattisisustuksesta mitenkään häiritsevästi. Marraskuun lukuputki sujuu pehmoisissa merkeissä käyttäessäni unipusseja ylimääräisinä sohvatyyyinä.

Unipussit ovat meillä helposti käsillä vierailujen välilläkin. Kun keuhkoni olivat romuna Street Runin jälkeen ja makuuhuone tuntui turhan lämpimältä, siirryin olohuoneeseen unenpöpperöisenä. Otin lääkkeen, avasin olohuoneen ikkunat, levitin hetkessä unipussin sohvalle ja olin uudestaan unessa alta aikayksikön. Eipä tarvinnut kärsiä pölyisistä sohvatyynyistä tai -peitosta.

En tiedä onko sattumaa, mutta olen nähnyt unipussissa vain hyviä unia.


Vaikka et veisikään unipussia mökkituliaiseksi, niin isäntäväki varmasti arvostaa omalla unipussilla varustettua mökkivierasta. Ja meillä on unipusseja aina valmiina majoittamaan useammankin yövieraan. Yläkuva: kuvakaappaus Finlaysonin sivuilta


Ei kommentteja