Missä sä olet hyvä? Oppeja työttömyysajalta

Töitä hakiessa, oli se sitten työttömänä tai uusia haasteita duunista käsin havittelevana, on tärkeä pystyä ymmärtämään ammattiminän eri puolia. Tunnistaa, missä on hyvä tai huono, mihin suuntaan haluaa kehittyä ja ylipäänsä mitä haluaa tai ei halua tehdä. Toki itselleen sopivan työympäristön tunnistaminen on myös yksi huomioonotettavista asioista, mutta jätettäköön se tämän postauksen ulkopuolelle. 

37. maraton | Henkinen kantti koetuksella ja kroppa kovilla Finlandia Marathonilla

Tänä syksynä olisi mahdollisuus päästä juoksemaan veteraanien EM-maraton miltei naapurissa, Jyväskylässä. Jätän sen suosiolla väliin, sillä viimevuotinen Finlandia Marathon oli henkisesti ja fyysisesti liian raskas kantaa, eikä aikaa ole kulunut tarpeeksi. Nyt on kuitenkin oikea hetki syyskuussa kirjoittamani postauksen julkaisemiseen. 

Juoksun merkitys työttömänä ollessa

Juoksu toi meidät tavallaan takaisin yhteen. Olimme tavanneet edellisen kerran varmaan parisenkymmentä vuotta aikaisemmin, mutta tiesimme toki toistemme vaiheista työssä ja vapaa-ajalla. Sitä en kuitenkaan tiennyt, että hän oli myös joutunut työttömäksi, itse asiassa tapaamistamme edeltävänä päivänä.

Uutta lenkkirutiinia opettelemassa

Sain todellisen onnenpotkun, uuden duunin! Enkä ihan mitä tahansa, vaan sellaisen, jossa saan käyttää osaamistani monipuolisesti ja muhun uskotaan oman alani ammattilaisena. Tuntuu siltä, kuin olisin viimein löytänyt kotiin. 

Hyvä idea, ontuva toteutus

Juoksupiireistä tuttu Jupe, ikuinen ilopilleri ja takaperinkin juokseva maratoonari, antoi aikanaan parhaan mahdollisen ohjeen tällaiselle kaltaiselleni peruslaiskalle juoksijalle. Se meni vapaasti lainaten seuraavanlaisesti:

"(Suunnitellulle) lenkille ei ole pakko mennä, mutta lenkkivaatteet on laitettava päälle."

 

Tärkeimmät oppini työttömyyden ajalta

Leppoisat lenkit ja auringonpaisteen päihittivät tällä viikolla kaksi merkittävää asiaa. Sain poistaa vihreän rinkulan kuvastani LinkedInistä, sekä lopettaa työpaikkavahtien sähköpostitilauksen. 

Fiksu poikani totesi aamulla lähtiessään kouluun: "Kun ne sun entiset duunikaverit sanoivat kesällä, että nyt sulla on kerrankin kunnolla aikaa lomailla, niin oikeasti se loma alkaa vasta nyt, kun tiedät, että kohta pääset taas töihin."

Ei lupauksia

Sisäinen kalenterini on siirtynyt kuukausista vuodenaikoihin. Pimeimmän talven katkaisee kaksi juhlaa, joulu ja uusi vuosi, ennen kuin siirrymme kohti valoa ja viimein kevääseen.