29. maraton : Ruissalon paniikki – Paavo Nurmi Marathon 2019

Twilight Runin maalissa mulle tuli esittäytymään mies nimeltään Sami. Hän kysyi multa ylimieliseen sävyyn: "Eikö teidän kaikkien Hoka-tiimiläisten pitäisi olla hyviä juoksijoita?" Spontaani vastaukseni oli, että niin me ollaankin.

Olen pyöritellyt parin viikon verran mielessäni seuraavia kysymyksiä:
Millainen on hyvä juoksija?
Ratkaiseeko aika ja/vai sijoitus tuloslistalla?

Näihin ajatuksiin mun on täytynyt palata Paavo Nurmi maratonin jälkeen, sillä ensireaktioni maaliin päästessäni oli lievä pettymys.

Maratonilla aika piiloon ja sykkeet esiin

Kehitin lauantaiselle Paavo Nurmi Marathonille mulle tyypillisen kisasuunnitelman: ensimmäinen puolikas hien ja huohotuksen irrottavaa vauhtia yhdessä puolimaratonille osallistuvan Juoksukunnossa-blogin Anskun kanssa ja toinen itsekseni rauhallisemmin. Juoksuohjelmani laatinut Harri Mannermaa pisti kuitenkin jäitä ja järkeä mun hattuuni. Kisataktiikka laitettiin kertaheitolla uusiksi, sillä haluamme molemmat nähdä missä kunnossa olen ihan oikeasti, emme sitä, mihin asti sisukkuuteni ja lihasmuistini riittää.

Puolimaratonilta palauttelua

Jokaisen lappujuoksun jälkeen tunnen olevani voittamaton, oli kisa mennyt miten hyvin tai huonosti tahansa. Näin myös viime viikonlopun Twilight Runin jälkeen. Maltti on kuitenkin valttia puolimaratonilta palautellessa, varsinkin kun seuraava maraton kolkuttelee jo ovella.

Olen treenannut keväästä lähtien Harri Mannermaan tekemän juoksuohjelman mukaan. Siinä on huomioitu hyvin tämä elokuinen kisasumani. Palautteluviikosta ei tullut kuitenkaan aivan suunnitelman mukainen, mutta en usko, että puolimaratonin jälkeinen treenikombosooloiluni pilaa Paavo Nurmi Maratonia, ainakin jos ja kun keventelen ensi viikolla juoksuja kunnolla.