Go Expo -messuille

Perjantai oli pitkä, osaltaan raskaskin mutta todella antoisa. Ystäväni Kirsikka on käymässä kotikulmillaan ja paras (ja ainoa) tapa treffata, on yhteinen lenkki. Sängystä lenkkareihin hyppääminen aamuseiskalta ei ole mun bravuureitani, mutta näköjään hyvän syyn tähden sekin onnistuu. Paluumatkalla heitin toiselle juoksuystävälleni Kukkikselle futiskengät. Olin tavanut kaksi ihanaa ihmistä, vaikka kello ei ollut vielä puolta yhdeksääkään!

Usean urheilupäiväkirjan loukossa

Treenilokini on ollut jo vuosia levällään useammassa eri ohjelmassa. En saisi itkupotkuraivareita, vaikka treenini katoaisivat bittiavaruuteen, mutta päästäisin varmasti pitkiksen mittaisen pettymyksen huokaisun. Periaatteessahan tosi vanhoilla lenkeillä ei ole kuin nostalgia-arvoa, mutta tavoitteellisen treenauksen aikaiseen juoksudataan haluaisin kyllä palata uudemmankin kerran.

Lyhyellä varoituksella lenkille

Perjantain ja lauantain välisenä yönä jorasin, tanssin ja pogosin. Ilta taipui yöksi ja unet jäivät vähiin. Tanssilihaksissa tuntui makealta vielä sunnuntaiaamunakin.