Kysy lapselta

Missasin lapsen viemisen futistreeneihin, joka tarkoittaa mulla käytännössä väliin jäänyttä lenkkiä. Mulla oli illalla hetki aikaa käydä juoksemassa, mutta painin tutun peruskysymyksen parissa:

Miksi lähtisin lenkille?

Toivoin, että lapseni antaisi mulle vastauksen.

Mistä intoa lähteä lenkille?

Edellisessä postauksessani kerroin, kuinka arkirutiinit patistavat mut lenkille. Motivaationotkahduksista kärsin kyllä minäkin. Alati. Silloin mua auttaa, jos saan iskettyä kaksi kärpästä samalla iskulla. Yksi parhaista löytämistäni lenkkimotivaattoreista on ollut mulla käytössä parisen kuukautta.

Olen tapojeni orja

Tajusin muutaman nappiin menneen juoksutreenin jälkeen, ettei mulla ole ollut vuoteen kovinkaan montaa huippuhetkeä lenkkipolulla. Parhaat fiilikset olen saanut yhteislenkeistä ja kisoista. Muuten endorfiiniryöpyt ovat pysyneet piilossa, eikä juoksu ole oikein kulkenut.

Miten ihmeessä mä olen lähtenyt sinnikkäästi kerta toisensa jälkeen lenkille, vaikka homma onkin sutinut pahasti ja olen tiennyt sen jo ennalta käsin?

Muutakin kuin juoksua

Lapsi oli innoissaan luokkakaverin HopLop-synttäreistä. Mun ajatukseni siirtyivät tietty juoksuun. Kaksi vapaata tuntia vain itselleni. Mitä muutakaan mä silloin tekisin, kuin juoksisin?

Hidasta, kevyttä, lyhyttä ja malttia

En ole tuntenut pienintäkään omantunnon pistosta, vaikka olenkin skipannut treenejä viime viikkoina. Flunssan jälkeen mun on turha hötkyillä, eikä viikkokilsojen hillittömässä lisäämisessä ole tässä(kään) vaiheessa kautta pienintäkään järkeä. 

Flunssan jälkeinen treeniviikko näytti seuraavalta:

Sunnuntai

Parasta isänpäivässä tänään (poisluettuna oma isäni ja lasteni isä), ovat olleet sellaiset sunnuntaipäivään kuuluvat asiat, jotka ovat jääneet valitettavasti taka-alalle usean kuukauden ajan.

Arpa vetämään Berliinin maratonille

Eipä olisi voinut flunssa iskeä parempaan ajankohtaan. En olisi juurikaan ehtinyt juosta viime viikkojen aikana, eikä vielä yksikään kisa höngi niskaan. Jos piti saada flunssa riesakseen, nyt oli paras hetki potemiseen. En ole kuitenkaan unohtanut juoksua, vaan olen miettinyt uutta juoksukalenteria niin kisojen kuin treenienkin osalta.

We Are The Champions

Poikani kävi katsomassa Bohemian Rhapsody -leffan viime perjantaina. Kysyin häneltä, josko se oli hyvä.

Se ei ollut hyvä... vaan sikahyvä!

Hesarin kriitikko oli pojan kanssa eri mieltä, joten jo senkin takia oli kiinnostava päästä katsomaan leffa ja arvioida itse missä vaakakupissa leffa oikein makaa.