Muutakin kuin juoksua


Lapsi oli innoissaan luokkakaverin HopLop-synttäreistä. Mun ajatukseni siirtyivät tietty juoksuun. Kaksi vapaata tuntia vain itselleni. Mitä muutakaan mä silloin tekisin, kuin juoksisin?

Samoja ajatuksia oli ollut Anskullakin lauantaiaamuna. Hän kyseli, josko pääsisin juoksemaan hänen kansaan iltasella lasten kyyditysten välissä. Onneksi palapelin palaset loksahtivat oikeisiin lokeroihin sen päivän osalta ja pääsin mukaan. Meillä oli tosi rentouttava parituntinen juosten ja jutellen. Askeleet ja vauhti menivät yksiin ja sykkeet pysyivät matalalla. Kaiken kaikkiaan lauantailenkille tuli kotimatkoineen mittaa puolimaratonin verran, joten sunnuntain HopLop-juoksut oli parasta unohtaa tältä kertaa.

Tennispalatsin vartija

Mutta mitä mä sitten tekisin synttäreiden ajan? Kävin läpi eri vaihtoehtoja. Kaupoissa kiertely ei houkutellut, eikä kahvilassa istuskelu kirjan kanssa. Ratkaisu oli sittenkin helppo. Vinguttaisin taas kerran Museokorttiani ja ehtisin yhdistää kaupunkikävelyyn parikin näyttelyä. Kävin katsomassa viimeistä päivää Taidehallissa olevan David Hockneyn näyttelyn ja kävin ihmettelemässä HAMissa Gilbert & Georgen helmikuuhun asti esillä olevia outoja ja melko provosoiviakin teoksia.


Taidehallissa oli kuvauskielto, mutta ei siellä olisi mahtunutkaan kuvaamaan, sillä näyttelyssä oli porukkaa kuin pipoa. HAMissa sen sijaan oli onneksi väljää. Suuret taideteokset pääsivät oikeuksiinsa, kun niitä ei tarvinnut tiirailla ihmismuurin takaa. 

Onneksi lompakostani löytyy tuo keltainen, monet ovet avaava kortti. Jos näyttely on hyvä, sen voi käydä katsomassa uudemman kerran, jollei nyt satu olemaan näyttelyn viimeiset päivät meneillään. Tai jos näyttely ei kiinnostakaan pätkän vertaa, siihen ei tarvitse paneutua vain sen takia, että on sattunut laittamaan 12 euroa sisäänpääsyyn. Ja pitäähän mun välillä ruokkia päätäni muullakin, kuin raikkaalla meri-ilmalla ja loppumattomilla kerrostalorivistöillä.


Kello kahdelta meitä oli HopLopin aulassa kaksi Popparia, iso ja pieni, valmiina kävelemään Ruoholahdesta kotiin. Molemmilla oli takanaan kaksi antoisaa tuntia tehden juuri sitä, mistä itse kovasti tykkäsi.


Sininen taivas ja aurinko. Marraskuuta parhaimmillaan!

Ei kommentteja