1751 kilometriä

Olisin voinut hyvinkin ottaa loppukirin kilometrikeräilyssä. Sata kilometriä on verrattaen helppo saada kasaan parissa, kolmessa viikossa. Siten olisin päässyt jo hyvän matkaa 1800 kilometrin paremmalle puolelle.

Olen kuitenkin huomannut, etteivät jalkani kestä mitä tahansa. Siirryin suosiolla kävelyyn ennen kuin hajotin itseni.

Hypopressive: lähtötilanne

Jännitin ensimmäistä hypopressive-tuntia miltei yhtä paljon kuin Berliinin maratonin lähtöä.

Pelkäsin, etten osaa tehdä pyydettyjä harjoituksia oikein.
Olin kauhuissani, joutuisinko paljastamaan talvihorrosta viettävät vatsamakkarani Miialle.
En halunnut paljastaa, etten ole treenannut keskikroppaani juuri lainkaan.

Mikä ihmeen kympin tyttö -syndrooma muhun oikein iski?

Pelot osoittautuivat jälleen kerran turhiksi.

9) Ensirakkaus | 9 asiaa minusta

Ensirakkauteni kuoli tasan vuosi sitten. Vaikka suurin sydämen polte osuikin 30 vuoden päähän, kyyneleet kostuttivat silti silmäni.

Täysillä ylämäkiin

Tänään on vuoden pimein päivä, talvipäivänseisaus. Päivällä on erityismerkitys perheessämme, sillä mieheni on syntynyt päivän ollessa lyhimmillään. Nyt on hyvä hetki muistella kesän aurinkoisimpia lenkkejä, jotka pääsin juoksemaan yöuniltaan heräävässä Roomassa yhdessä mieheni kanssa.

Juoksutreffit Merituulin, Tiinan ja Anun kanssa

Juoksujalkaa vipattaa -blogin Merituuli on uskomaton pakkaus. Hänellä riittää energiaa vaikka mihin, ja erityisesti yhteislenkkien järjestämiseen.

En ole valitettavasti aiemmin päässyt mukaan hänen järjestämilleen yhteislenkeille, mutta tällä kertaa ajankohta räätälöitiin mulle sopivaksi. Sain kunnian suunnitella reitin, jonka varrella näkisimme mahdollisimman paljon joulun valoja.

8) Sisko | 9 asiaa minusta

Halusin pienenä itselleni veljen. Mielellään isoveljen, sillä kaikki naapuruston pikkuveljet olivat tosi rasittavia. Siskoa en halunnut, sillä mulla oli jo sellainen.

25. maraton: Sinivalkoinen maraton – 382. Paloheinä maraton 6.12.2017

Herätys 4:52 on epäinhimillinen normaalina arkiaamuna, mutta vieläkin karummalta se tuntuu vapaapäivänä. Unihiekka oli kuitenkin pakko karistaa silmistä, sillä halusin juhlistaa 100-vuotiasta itsenäistä Suomea juoksemalla.

Ystäväni Katja oli saanut houkuteltua mut Paloheinä maratonille kertomalla, että siellä olisi hyvää seuraa ja aitoa Coca Colaa tarjolla. Olen näköjään aika helppo nakki. Mua alkoi kuitenkin epäilyttää, mitä juoksusta tulisi, sillä en ole talvijuoksijana parhaimmillani. Tiesin, että tulisin rikkomaan kahta perussääntöäni:

En juokse pakkasella.
En juokse liukkaalla.

Jouluihminen

Joulukalenterin luukut aukeavat yksi kerrallaan ja joulu tulee, oli siihen valmistautunut tai ei.

Tähän vuodenaikaan mielessäni pyörii ristiriitaisia ajatuksia. En tunne olevani jouluihminen, sillä jouluun kiteytyy myös sellaisia muistoja, joita en halua kirjoittaa auki. Täytenä vastakohtanani on tyttäreni, joka on aloittanut jouluvalmistelut jo elokuussa.

Kumpaankohan suuntaan jouluviisarini kääntyykään?

Keskimäärin 27 minuuttia päivässä

Jätin marrasputken tänäkin vuonna väliin, eli en juossut kuun jokaisena päivänä vähintään 25 minuutin lenkkiä.  Olen päätöksestäni iloinen, sillä olisin varmasti vetänyt kroppani ja erityisesti jalkani aikamoiseen umpisolmuun kuukauden mittaan.

Sain silti kerättyä marraskuun aikana 138,5 kilometriä pääosin hyötyliikunnalla ja käytin siihen aikaa 13 h 49 min. Juoksin siis keskimäärin päivää kohden 27 minuutin ja 38 sekunnin ajan ja etenin 4,62 km.

Hupsista, vielä yksi maraton tälle vuodelle

Kysyttäessä kuinka monta maratonia olen juossut tänä vuonna, olen vastannut automaattisesti:

"4"

Olen valehdellut tietämättäni niin että korvat heiluvat. Oikeastihan olen juossut vain kolme. Kenties neljäs on tullut juostua unissani, mutta sitä ei datan puutuessa lasketa. Pyydän anteeksi kaikilta kysyjiltä näin kirjallisesti.

Pitkis neljässä pätkässä

Mun piti auttaa joulupukkia ja noutaa eräs lahja Konalasta Varuste.netistä. Kotiin tilaaminen on mielestäni turhaa, kun on kerran juoksevat jalat. Juostessani pitkin pimeitä metsäteitä ja autioiden toimistotalojen lomassa mielipiteeni ehti muuttua monta monituista kertaa.

Juoksisin vähemmän ilman lapsia

Emme ole olleet yhteydessä erään rakkaan ystäväni kanssa muutamaan vuoteen. Edellisen kerran jutellessamme valitin, kuinka lapsiarki estää säännöllisen juoksemisen. Viime viikolla jutellessamme hän kysyi mitä kotiin nyt kuuluu. Vastaus yllätti iloisesti itsenikin:

Arki rullaa. Itse asiassa alkaa olla jo aika helppoa. 

Nyt aika alkaa olla joustavampi käsite, kuin kurahaalariarjessa. On myös muutama muu seikka, jotka lisäävät viikkokilsoja. Ne ovat tulleet elämääni lasten myötä.

Oman elämäni Supermies

Oletko nähnyt Supermiestä vähään aikaan? Itse näin hänet viimeksi eilen katsoessaan peiliin. Tai oikeastaan se oli Clark Kent sivistyneissä toimistovaatteissaan.

Hypopressivestä apua useaan (juoksijankin) ongelmaan

Maali lähestyy. Viimeiset voimat on keskitettävä jalkoihin. Huomio herpaantuu keskivartalon lihaksista. Nyt on tärkeintä saada juoksu loppuun, muulla ei ole väliä.

Housuihin lorahtaa jotain lämmintä. Kuvittelin 41 kilometrin verran, että tämä maraton olisi erilainen. Mieluummin keskittyisin maalissa tuuletteluun kädet kohti taivasta, kuin peittelisin märkiä juoksutrikoitani.

Harva uskaltaa julkisesti myöntää, että ikävä vaiva liipaisee läheltä omaa napaa. Ei inkontinessiongelma kasvoja kaipaa, mutta mun on helpompi kertoa tulevasta hypopressive-kuntoutuksestani, kun voin puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

#kuviakodistahaaste

Olin äimän käkenä, kun tuttuni ehdotti:

Voisitko joskus näyttää kuvia sun todellisesta elämästäsi?

Hän on seurannut mua Instagramissa ja ilmeisesti myös täällä blogin puolella. Hänelle juoksuharrastukseni ja sen kuvaaminen ei taida ole aitoa elämää.

Ei juoksua ilman tavoitteita

Eilisillan lenkki oli kaikkea muuta kuin nautinnollista vuoristorata-ajelua. Juoksu tökki jopa enemmän kuin ajatukset korvien välissä.

Pilatesta vai ei?

Olen määritellyt aika tarkkaan mikä liikuntalaji mulle sopii ja mikä ei. Ajatuksenjuoksuni perustuu kuitenkin siihen, millainen olen mielestäni liikkujana (malttamaton!), ei kokemuksen tuomaan tietoon.

Olen vahvasti ollut sitä mieltä, ettei jooga ole mua varten. Sain kuitenkin niellä sanani päästyäni kokeilemaan työkuvioista tutun Shaktan joogaa. Pilates taas on ollut rauhallisuudestaan huolimatta pitkään sillä aivan varmasti mua varten -listalla juoksua tukevana treeninä. Eilen pääsin testaamaan sitä vihdoin ja viimein. Tuliko pilateksesta uusi lempparini vai ei?

Olisin linnoittautunut sohvalle, jos...

... mulla ei olisi lapsia. Ulkona oli tarpeeksi tuulta heittelemään oksia puista. Jäätävä tihku ja pimeys saivat jopa tiskivuoren näyttämään houkuttelevammalta kuin lenkille lähtemisen. Lapsi kuitenkin toivoi että veisin hänet treeneihin.

Voisinhan mä karata takaisin kodin lämpöön tyttären futistreenien ajaksi. Saisin olla kerrankin yksikseni kotona. 

Humalassa

Tavoitteellisen juoksuharjoittelun myötä viinin ja oluen kulutus on laskenut meillä miltei nollaan. Ei pöhnäisiä aamuja eikä morkkiksia edellisen päivän sanomisista ja tekemisistä.

Tai no... ei ihan näinkään. 

Sen sijaan, että nostattaisin veren alkoholipitoisuutta, loistan järjen jättiläisenä endorfiinihumalassa. Samankaltaisuus viinillä hankittuun olotilaan on yllättävä.

Jäiselle pepulle kyytiä

Jäätyvien rintojen ongelma on ratkaistu, mutta mitä tehdä pepulle, joka jähmettyy pakkasta lähentelevässä merituulessa.

Talvijuoksutrikoissa on paneelit reisien ja tarakan kohdalla. Useimmiten ne blokkaavat osan kylmyydestä, kunhan pidän vauhtia yllä. Mutta mitä tehdä kun juoksu pysähtyy?

Kauniita unia pussissa

Kotimme on pikkuruinen, tai siltä se tuntuu ainakin silloin, kun luoksemme saapuu yövieraita. Tällä viikolla päälukumme on miltei tuplaantunut. Yksikin ylimääräinen tyyny- ja peittokasa sänkynä toimivalla sohvalla tuntuu täyttävän koko olohuoneen.

Lastenhuoneen lisäpatjat saa kätevästi rullalle, mutta en ole vielä koskaan onnistunut saamaan pussi- ja aluslakanoista muuta, kuin epäilyttävän ja jättikokoisen kasan pienen huoneen nurkkaan. Lopulta pölykoirat ratsastavat lakanakasalla, se sotkeutuu jalkoihin ja eksyy lasten leikkeihin.

Marraskuun lukuputkesta energiaa pimeyteen

Sain kutsun marraskuun lukuhaasteeseen. Ei olisi voinut lukuputki osua parempaan saumaan. Pilkkopimeät illat vaativat seurakseen virikkeitä aivoille, pakenemista toiseen maailmaan.

Juoksulle pystyn nappaamaan hetken tuolta, toisen sieltä, miksen siis myös lukemiselle.

Marrasputkeen?

Marraskuu alkaa huomenna. Aika moni hyppää samalla marrasputkeen, eli juoksee kuun jokaisena päivänä vähintään 25 minuuttia. Viime vuonna päätin jättää putket muille, sillä tarvitsin tavoitteellisen treenauksen lomassa jokaisen lepopäivän. Tällä hetkellä juoksen päivän kerrallaan. Marrasputki sopisi siihen mainiosti. Vai sopiiko sittenkään?

Ylimenokausi

Terminä ylimenokausi kuuluu rasittavaan urheilujargoniin, mutta sisällöltään siinä on järkeä. Ainakin mulle se tarkoittaa päättyneen kauden nollausta. Juoksu on ollut mulla aina kesävoittoista. Talven tullessa olen sallinut itselleni totaalisen levon juoksusta.

24. maraton: Onnistunut ihmiskoe – Vantaan maraton 2017

Mitä lähemmäksi Vantaan maraton oli tulossa, sitä älyttömämmältä ajatukseni kahdesta lappujuoksusta yksissä kisoissa alkoi tuntua. Maratonin aloittaminen täysillä on täysin älyvapaata touhua. Siitäkin huolimatta, että tarkoituksenani oli heittää jarru pohjaan ensimmäisen kierroksen eli maratonviestiosuuteni jälkeen.

Olisin voinut vielä perääntyä ja kieltämättä osa musta olisi sitä halunnutkin. Haluni kokeilla rajojani voitti kamppailun pääni sisällä.

4 tarinaa Vantaan maratonviestiltä

Nähdessämme Vantaan maratonviestin osanottajalistan, viimevuotisen ykkössijan puolustaminen vaihtui hopean tavoitteluun. Meidän keski-ikäisten, ruuhkavuosien keskellä juoksevien kuntomaratoonareiden olisi mahdotonta haastaa huippujuoksijoista koostuvaa Ice Power -jengiä. Emme antaneet sen kuitenkaan lannistaa. Olimme tulleet pitämään hauskaa juosten ja sen me myös tekisimme, tulisi sijoitus olemaan mikä tahansa.

Maratonin jälkeistä kipuilua

Kisaraportit Vantaan maratonilta odottelevat vielä yhtä osasta, ennen kuin voin painaa enteriä. Neljä naista äänessä ja maratonviesti neljän silmäparin läpi nähtynä. Sen lisäksi vielä omat fiilikseni kokopitkältä. Odotan innolla, että saan jakaa tekstit luettavaksenne.

Maratonrappareita odotellessa voinkin kertoa miten maratonilta toipuminen on edennyt tällä kertaa. 

Rinnat jäätyy!

Helsingissä tulee aina. Vain harvoin tuuli hellii lämmöllään. Meren äärellä vuosikausia asuneena tunnen sen eri vivahteet. Vaikka en näkisi luonnon muutoksia ympärilläni, voisin päätellä tuulesta missä vaiheessa vuotta ollaan. Olemme juuri nyt menossa kovaa vauhtia kohti talvea.

123 ja 007

Vantaan maratonin juoksunumerot on julkaistu. Nimeni komeilee siellä kahdella rivillä. Toisessa sarjana on naiset 45 v, toisessa naiset yleinen. Matkoiksi on laitettu maraton ja maratonviesti.

Juoksutreffit Turussa

Sataa kaatamalla ja on pilkkopimeää. Tuuli repii värit puista. Lehdet ovat pehmeää muussia lenkkareiden alla. Liukastelen ja muistelen viikon takaista lenkkiä Turussa. Vaikka aurinko ei näyttäytynytkään, saimme juosta upeissa maisemissa passelissa syyssäässä.

Tunnen itseni yksinäiseksi kellon lähestyessä puolta kahtatoista. Koko maailma on nukkumassa. Olen aivan yksin hikoilemassa Kaivopuistossa. Näen litimärän ketun. Siinä kaikki. Turun juoksumessujen järkkäämällä kimppalenkillä pääsin juoksemaan hyvässä seurassa. Miten lenkit voivatkaan poiketa toisistaan näin valtavasti.

5-vuotiaat juoksublogit: Pikkuliten & Benny Sjölind

Kysyin pojaltani onko hän koskaan lukenut blogiani. Eipä ollut tullut mieleenkään käydä katsomassa sitä. Hän aloitti blogitekstieni kahlaamisen ensimmäisestä, viitisen vuotta sitten kirjoittamastani postauksestani.

Hullu päähänpisto: 2 lappujuoksua yksissä kisoissa

"Sitten joskus lokakuussa" lähestyy uhkaavasti. Vantaan maratonilla juostavaan maratonviestiin on puolisentoista viikkoa aikaa. Odotamme maratonviestijoukkueemme kanssa kisoja välillä innokkaina, välillä kauhunsekaisin tuntein.

Syksy ja Vantaan maraton kuuluvat yhteen

Vaikka maraton, puolimaraton, Fun Run tai maratonviesti jäisikin väliin Vantaalla, syksy jatkuu silti. Mutta se ei ole silloin sama syksy. Monelle Vantaalla tiristetyt hikipisarat kruunaavat kuluneen juoksukauden. Niin ainakin mulla.

Juoksumessut on hyvä syy lähteä retkelle Turkuun

Vauhtisammakko järjestää toimistollaan (Sirkkalankatu 13, Turku) la 30.9. maksuttomat juoksumessut toistamiseen yhdessä juoksumerkkien maahantuojien/edustajien kanssa.

Päivä ei ole kuitenkaan perinteistä messupönötystä, vaan pääset mm. testaamaan lenkkareita ja urheilukelloja. Ja mikä parasta, jokaisella ständillä on porukkaa, joka todella tuntee tuotteensa.

Mielen hallintaa ja juoksuopastusta – kirja-arvostelussa Juoksemisen ilo | #hyväjuoksu

Haluaisitko juosta, muttet tiedä mistä aloittaisit?

Oletko alkanut harrastaa juoksua, mutta kaipaisit neuvoja järkevään treenaukseen?
Haaveiletko puolimaratonin juoksemisesta?

Oletko hukassa vauhtikestävyys- ja peruskestävyysviidakossa?
Sujuuko kisoissa juoksu, mutta pääkopan rauhoittelussa olisi vielä työsaraa?

Jos vastauksesi yhteenkin näistä on "kyllä", siinä tapauksessa kehotan nappaamaan Kirsi Valastin kirjan Juoksemisen ilo lukulistalle.

Surullinen tukka ja yleistä saamattomuutta

Terveisiä maratonmasennuksen syövereistä. Tutulla kaavalla mennään taas tälläkin kertaa. Pää ja jalat eivät kestä maratonin jälkeistä liikkumattomuutta.

Paljastavia kuvia ja haaste: Näytä mulle sun varpaat!

Älä ota sitä niin vakavasti -blogin Suttastiina esitteli jalkansa Näytä mulle sun varpaat! -postauksessa. Siitä innostuneena päätin kuvata omat räpyläni ja haastanpa samalla muutaman bloggarin tekemään saman.

Kakkossijalta kolmoseksi maaliviivan jälkeen – Tampere maraton 2017

Neljä kierrosta. Neljä pitkää kierrosta ja sitten maali. Muuta ei oikein päähäni mahtunut ennen starttia. Tulisimme Ratinan stadionille aina vain uudestaan ja uudestaan. Reitillä olisi hiekkaa ja asfalttia, siksakkia ja suoraa. Ei oikein huvittanut lähteä matkaan ja silti en olisi tehnyt mitään muuta mieluummin. Normimeininkiä viisi minuuttia ennen maratonia. Pää oli sekaisin kolmen tunnin yöunista ja jalat odottivat vain liikettä. Kaiken pitäisi olla valmista. Oliko sittenkään, sen tietäisi vasta noin neljän tunnin kuluttua.

Tampere, täältä tullaan!

Kroppa kaipaisi pienoista lepoa, mutta mieli vie jo kovasti maratonille. Junaliput ovat taskussa ja juoksukamat miltei pakattu. Joko saa startata?

"Me mennään yhdessä" – Midnight Run 2017

Midnight Run on tunnelmien vuoristorataa. Pimeys muuttuu yllättäen väripläjähdykseksi, hiljaisuus luihin painuvaan jumputukseen. On ylä- ja alamäkiä, niin konkreettisia kuin korvien välistä löytyviä.

Juoksin 10 kilometriä rinta rinnan Kermikseltä lainaamani Tomin kanssa. Roolimme muuttuivat kesken juoksun. Jäniksestä tuli jänistettävä.

Valkoiset lenkkarit

Olen juossut jo niihin aikoihin, kun lenkkarivalikoimissa oli vain valkoista. Ei edes eri sävyjä, ainoastaan sitä itseään. Valkoinen muuttui aikojen kuluessa harmaaksi. Niistä näki myös minkä värisellä nurtsilla on milloinkin tullut koikkelehdittua.

Koskakohan mulla on viimeksi ollut valkoiset lenkkarit?

Cooperin mittainen kyläjuoksu – Katajanokan ympärijuoksu 2017

Omilla hoodeillani on sellaisia juoksukilpailuja, kuin HHM ja Midnight Run. Ne kuulee kotisohvalle saakka, vaikka ikkunat olisivat visusti kiinni. Kivenheiton päästä löysin Kaisaniemen juoksun, kotikisoja sekin. Piti kuitenkin hölkötellä Rakkauden sillan toiselle puolelle löytääkseni kunnon kyläjuoksumeininkiä.

Hapokas puolimaraton – Kaisaniemen juoksu 2017

Sain Kaisaniemen juoksulta sen mitä odotinkin: mäkitreeniä ja viivalla juoksemista. Sen sijaan koirien keskellä juokseminen ja olosuhteisiin nähden hyvä loppuaikani yllättivät.

3 viikonlopussa 3 juoksukisaa

Kolmonen on onnenlukuni. Sillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä tulevien viikonloppujen kolmen suoran kanssa. Veikkaan, ettei onni auta mua maaliin puolikkaalla, kympillä, eikä varsinkaan maratonilla. Parhaiten pärjään lihasvoimalla ja pitämällä pollan kylmänä.

Ei eksymisvaaraa – Kaisaniemen juoksu 3.9.

En ole viime aikoina loistanut järjen jättiläisenä, ainakaan suunnistustaitojeni vuoksi. Nyt on kuitenkin löytynyt Midnight Runin lisäksi toinen juoksukisa, jossa eksyminen on mulle miltei mahdotonta, olin kuinka rättiväsynyt tahansa. Nimittäin Kaisaniemen juoksu, jonka reitillä olen lenkkeillyt jo yli 30 vuotta.

Juoksuharrastuksen ja lapsiperhearjen yhdistämisestä

Kun äitini kuuli 11 vuotta sitten raskaudestani, hän sanoi

Nyt kaikki muuttuu.

Hän oli oikeassa ja väärässä. Vaikka lapsi muuttikin elämääni enemmän kuin olisin osannut kuvitellakaan, moni asia pysyi elämässäni edelleenkin. Yksi näistä oli juoksu. Toki harrastukseni muutti muotoaan ja jalostui nykyversioonsa perheen pääluvun sekä lasten kasvaessa.

Voin jakaa juoksuharrastukseni neljän osaan ensimmäiselle maratonille treenaamisesta tähän päivään:

Juoksu ennen lapsia | 6 maratonia, ikä 28-35 v.
Juoksuharrastus yhden lapsen kanssa | 0 maratonia (1xDNF ja 1xDNS) ikä 35-37 v.
Juoksu kahden pikkulapsen äitinä | 14 maratonia 37-44 v.
Uusi vaihe juoksuharrastuksessa koululaisten äitinä | 2 maratonia 44-45 v.

Hoka One One Test Run

Hoka One One -lenkkareista on tohkattu jo jonkin aikaa. Yksi tykkää, toinen ei. Yksi malli sopii yhdelle, toinen toiselle. Niin se menee. Mutta kokeilemattahan asia ei selviä.

Juoksutreffit masokistien kanssa

Kynnys lähteä pitkikselle on ollut viime aikoina korkealla. Mitä lähemmäksi Tampereen maraton tulee, sitä pidempiä lenkit ovat. Tai ainakin pitäisi. Jostain syystä tuntuu siltä, etten saa revittyä pitkiksen vaatimaa liki kolmen tunnin pituista pätkää mistään.

Frendit olivat aikeissa juosta Masokistin Unelman, 100 kilometriä Paloheinän metsäteillä.
Josko lähtisin sinne kannustamaan? 10 kilsaa sinne, toinen takaisin ja siinä välissä juoksutreffit tulevien virallisten masokistien kanssa. Taas kerran myhäilin saamani loistoidean johdosta.

Ensimmäinen maraton Kiira-myrskyn kiidättämänä | Kermis vieraskynän varressa

Olen Kermis, jonka ei koskaan pitänyt juosta maratonia.

Mutta kuinkas sitten kävikään?

Tarvittiin kaksi vuotta, viisi puolimaratoonia ja pari kannustusreissua, ennen kuin muutin mieleeni. Ilmoittauduin puolisalaa syksyllä 2016 seuraavan syksyn Helsinki City Maratonille... peruutusturvan kanssa.

Kevään aikana juoksin pohjiksi kolme puolimaratonia: HSM, HCR ja HHM.
Kolme H:ta kasassa neljästä.
HCM kruunaisi suoran.

Lappu rinnassa torstaipitkiksen reitillä – Helsinki Street Run 2017

Mulla oli kaksi tavoitetta Helsinki Street Runille. Jos pääsisin maaliin, enkka olisi siinä, ekaa kertaa kun olin juoksemassa 17 kilometrin matkaa. Toinen tavoite oli tuoda tyydytystä kanssakilpailijoille olemalla "taas yksi ohitettava selkä". Onnistuin molemmissa!