#kuviakodistahaaste


Olin äimän käkenä, kun tuttuni ehdotti:
Voisitko joskus näyttää kuvia sun todellisesta elämästäsi?
Hän on seurannut mua Instagramissa ja ilmeisesti myös täällä blogin puolella. Hänelle juoksuharrastukseni ja sen kuvaaminen ei taida ole aitoa elämää.

Ei juoksua ilman tavoitteita



Eilisillan lenkki oli kaikkea muuta kuin nautinnollista vuoristorata-ajelua. Juoksu tökki jopa enemmän kuin ajatukset korvien välissä.

Pilatesta vai ei?



Olen määritellyt aika tarkkaan mikä liikuntalaji mulle sopii ja mikä ei. Ajatuksenjuoksuni perustuu kuitenkin siihen, millainen olen mielestäni liikkujana (malttamaton!), ei kokemuksen tuomaan tietoon.

Olen vahvasti ollut sitä mieltä, ettei jooga ole mua varten. Sain kuitenkin niellä sanani päästyäni kokeilemaan työkuvioista tutun Shaktan joogaa. Pilates taas on ollut rauhallisuudestaan huolimatta pitkään sillä aivan varmasti mua varten -listalla juoksua tukevana treeninä. Eilen pääsin testaamaan sitä vihdoin ja viimein. Tuliko pilateksesta uusi lempparini vai ei?

Olisin linnoittautunut sohvalle, jos...


... mulla ei olisi lapsia. Ulkona oli tarpeeksi tuulta heittelemään oksia puista. Jäätävä tihku ja pimeys saivat jopa tiskivuoren näyttämään houkuttelevammalta kuin lenkille lähtemisen. Lapsi kuitenkin toivoi että veisin hänet treeneihin.

Voisinhan mä karata takaisin kodin lämpöön tyttären futistreenien ajaksi. Saisin olla kerrankin yksikseni kotona. 

Humalassa


Tavoitteellisen juoksuharjoittelun myötä viinin ja oluen kulutus on laskenut meillä miltei nollaan. Ei pöhnäisiä aamuja eikä morkkiksia edellisen päivän sanomisista ja tekemisistä.

Tai no... ei ihan näinkään. 

Sen sijaan, että nostattaisin veren alkoholipitoisuutta, loistan järjen jättiläisenä endorfiinihumalassa. Samankaltaisuus viinillä hankittuun olotilaan on yllättävä.

Jäiselle pepulle kyytiä


Jäätyvien rintojen ongelma on ratkaistu, mutta mitä tehdä pepulle, joka jähmettyy pakkasta lähentelevässä merituulessa.

Talvijuoksutrikoissa on paneelit reisien ja tarakan kohdalla. Useimmiten ne blokkaavat osan kylmyydestä, kunhan pidän vauhtia yllä. Mutta mitä tehdä kun juoksu pysähtyy?

Kauniita unia pussissa


Kotimme on pikkuruinen, tai siltä se tuntuu ainakin silloin, kun luoksemme saapuu yövieraita. Tällä viikolla päälukumme on miltei tuplaantunut. Yksikin ylimääräinen tyyny- ja peittokasa sänkynä toimivalla sohvalla tuntuu täyttävän koko olohuoneen.

Lastenhuoneen lisäpatjat saa kätevästi rullalle, mutta en ole vielä koskaan onnistunut saamaan pussi- ja aluslakanoista muuta, kuin epäilyttävän ja jättikokoisen kasan pienen huoneen nurkkaan. Lopulta pölykoirat ratsastavat lakanakasalla, se sotkeutuu jalkoihin ja eksyy lasten leikkeihin.

Marraskuun lukuputkesta energiaa pimeyteen



Sain kutsun marraskuun lukuhaasteeseen. Ei olisi voinut lukuputki osua parempaan saumaan. Pilkkopimeät illat vaativat seurakseen virikkeitä aivoille, pakenemista toiseen maailmaan.

Juoksulle pystyn nappaamaan hetken tuolta, toisen sieltä, miksen siis myös lukemiselle.


Marrasputkeen?


Marraskuu alkaa huomenna. Aika moni hyppää samalla marrasputkeen, eli juoksee kuun jokaisena päivänä vähintään 25 minuuttia. Viime vuonna päätin jättää putket muille, sillä tarvitsin tavoitteellisen treenauksen lomassa jokaisen lepopäivän. Tällä hetkellä juoksen päivän kerrallaan. Marrasputki sopisi siihen mainiosti. Vai sopiiko sittenkään?

Ylimenokausi


Terminä ylimenokausi kuuluu rasittavaan urheilujargoniin, mutta sisällöltään siinä on järkeä. Ainakin mulle se tarkoittaa päättyneen kauden nollausta. Juoksu on ollut mulla aina kesävoittoista. Talven tullessa olen sallinut itselleni totaalisen levon juoksusta.

24. maraton: Onnistunut ihmiskoe – Vantaan maraton 2017



Mitä lähemmäksi Vantaan maraton oli tulossa, sitä älyttömämmältä ajatukseni kahdesta lappujuoksusta yksissä kisoissa alkoi tuntua. Maratonin aloittaminen täysillä on täysin älyvapaata touhua. Siitäkin huolimatta, että tarkoituksenani oli heittää jarru pohjaan ensimmäisen kierroksen eli maratonviestiosuuteni jälkeen.

Olisin voinut vielä perääntyä ja kieltämättä osa musta olisi sitä halunnutkin. Haluni kokeilla rajojani voitti kamppailun pääni sisällä.

4 tarinaa Vantaan maratonviestiltä



Nähdessämme Vantaan maratonviestin osanottajalistan, viimevuotisen ykkössijan puolustaminen vaihtui hopean tavoitteluun. Meidän keski-ikäisten, ruuhkavuosien keskellä juoksevien kuntomaratoonareiden olisi mahdotonta haastaa huippujuoksijoista koostuvaa Ice Power -jengiä. Emme antaneet sen kuitenkaan lannistaa. Olimme tulleet pitämään hauskaa juosten ja sen me myös tekisimme, tulisi sijoitus olemaan mikä tahansa.

Maratonin jälkeistä kipuilua



Kisaraportit Vantaan maratonilta odottelevat vielä yhtä osasta, ennen kuin voin painaa enteriä. Neljä naista äänessä ja maratonviesti neljän silmäparin läpi nähtynä. Sen lisäksi vielä omat fiilikseni kokopitkältä. Odotan innolla, että saan jakaa tekstit luettavaksenne.

Maratonrappareita odotellessa voinkin kertoa miten maratonilta toipuminen on edennyt tällä kertaa. 

Rinnat jäätyy!




Helsingissä tulee aina. Vain harvoin tuuli hellii lämmöllään. Meren äärellä vuosikausia asuneena tunnen sen eri vivahteet. Vaikka en näkisi luonnon muutoksia ympärilläni, voisin päätellä tuulesta missä vaiheessa vuotta ollaan. Olemme juuri nyt menossa kovaa vauhtia kohti talvea.

123 ja 007


Vantaan maratonin juoksunumerot on julkaistu. Nimeni komeilee siellä kahdella rivillä. Toisessa sarjana on naiset 45 v, toisessa naiset yleinen. Matkoiksi on laitettu maraton ja maratonviesti.

Juoksutreffit Turussa


Sataa kaatamalla ja on pilkkopimeää. Tuuli repii värit puista. Lehdet ovat pehmeää muussia lenkkareiden alla. Liukastelen ja muistelen viikon takaista lenkkiä Turussa. Vaikka aurinko ei näyttäytynytkään, saimme juosta upeissa maisemissa passelissa syyssäässä.

Tunnen itseni yksinäiseksi kellon lähestyessä puolta kahtatoista. Koko maailma on nukkumassa. Olen aivan yksin hikoilemassa Kaivopuistossa. Näen litimärän ketun. Siinä kaikki. Turun juoksumessujen järkkäämällä kimppalenkillä pääsin juoksemaan hyvässä seurassa. Miten lenkit voivatkaan poiketa toisistaan näin valtavasti.

5-vuotiaat juoksublogit: Pikkuliten & Benny Sjölind



Kysyin pojaltani onko hän koskaan lukenut blogiani. Eipä ollut tullut mieleenkään käydä katsomassa sitä. Hän aloitti blogitekstieni kahlaamisen ensimmäisestä, viitisen vuotta sitten kirjoittamastani postauksestani.

Hullu päähänpisto: 2 lappujuoksua yksissä kisoissa


"Sitten joskus lokakuussa" lähestyy uhkaavasti. Vantaan maratonilla juostavaan maratonviestiin on puolisentoista viikkoa aikaa. Odotamme maratonviestijoukkueemme kanssa kisoja välillä innokkaina, välillä kauhunsekaisin tuntein.

Syksy ja Vantaan maraton kuuluvat yhteen


Vaikka maraton, puolimaraton, Fun Run tai maratonviesti jäisikin väliin Vantaalla, syksy jatkuu silti. Mutta se ei ole silloin sama syksy. Monelle Vantaalla tiristetyt hikipisarat kruunaavat kuluneen juoksukauden. Niin ainakin mulla.

Juoksumessut on hyvä syy lähteä retkelle Turkuun



Vauhtisammakko järjestää toimistollaan (Sirkkalankatu 13, Turku) la 30.9. maksuttomat juoksumessut toistamiseen yhdessä juoksumerkkien maahantuojien/edustajien kanssa.

Päivä ei ole kuitenkaan perinteistä messupönötystä, vaan pääset mm. testaamaan lenkkareita ja urheilukelloja. Ja mikä parasta, jokaisella ständillä on porukkaa, joka todella tuntee tuotteensa.


Mielen hallintaa ja juoksuopastusta – kirja-arvostelussa Juoksemisen ilo | #hyväjuoksu



Haluaisitko juosta, muttet tiedä mistä aloittaisit?
Oletko alkanut harrastaa juoksua, mutta kaipaisit neuvoja järkevään treenaukseen?
Haaveiletko puolimaratonin juoksemisesta?
Oletko hukassa vauhtikestävyys- ja peruskestävyysviidakossa?
Sujuuko kisoissa juoksu, mutta pääkopan rauhoittelussa olisi vielä työsaraa?

Jos vastauksesi yhteenkin näistä on "kyllä", siinä tapauksessa kehotan nappaamaan Kirsi Valastin kirjan Juoksemisen ilo lukulistalle.

Surullinen tukka ja yleistä saamattomuutta


Terveisiä maratonmasennuksen syövereistä. Tutulla kaavalla mennään taas tälläkin kertaa. Pää ja jalat eivät kestä maratonin jälkeistä liikkumattomuutta.

Paljastavia kuvia ja haaste: Näytä mulle sun varpaat!



Älä ota sitä niin vakavasti -blogin Suttastiina esitteli jalkansa Näytä mulle sun varpaat! -postauksessa. Siitä innostuneena päätin kuvata omat räpyläni ja haastanpa samalla muutaman bloggarin tekemään saman.

Kakkossijalta kolmoseksi maaliviivan jälkeen – Tampere maraton 2017



Neljä kierrosta. Neljä pitkää kierrosta ja sitten maali. Muuta ei oikein päähäni mahtunut ennen starttia. Tulisimme Ratinan stadionille aina vain uudestaan ja uudestaan. Reitillä olisi hiekkaa ja asfalttia, siksakkia ja suoraa. Ei oikein huvittanut lähteä matkaan ja silti en olisi tehnyt mitään muuta mieluummin. Normimeininkiä viisi minuuttia ennen maratonia. Pää oli sekaisin kolmen tunnin yöunista ja jalat odottivat vain liikettä. Kaiken pitäisi olla valmista. Oliko sittenkään, sen tietäisi vasta noin neljän tunnin kuluttua.

Tampere, täältä tullaan!



Kroppa kaipaisi pienoista lepoa, mutta mieli vie jo kovasti maratonille. Junaliput ovat taskussa ja juoksukamat miltei pakattu. Joko saa startata?

"Me mennään yhdessä" – Midnight Run 2017



Midnight Run on tunnelmien vuoristorataa. Pimeys muuttuu yllättäen väripläjähdykseksi, hiljaisuus luihin painuvaan jumputukseen. On ylä- ja alamäkiä, niin konkreettisia kuin korvien välistä löytyviä.

Juoksin 10 kilometriä rinta rinnan Kermikseltä lainaamani Tomin kanssa. Roolimme muuttuivat kesken juoksun. Jäniksestä tuli jänistettävä.

Valkoiset lenkkarit



Olen juossut jo niihin aikoihin, kun lenkkarivalikoimissa oli vain valkoista. Ei edes eri sävyjä, ainoastaan sitä itseään. Valkoinen muuttui aikojen kuluessa harmaaksi. Niistä näki myös minkä värisellä nurtsilla on milloinkin tullut koikkelehdittua.
Koskakohan mulla on viimeksi ollut valkoiset lenkkarit?

Cooperin mittainen kyläjuoksu – Katajanokan ympärijuoksu 2017


Omilla hoodeillani on sellaisia juoksukilpailuja, kuin HHM ja Midnight Run. Ne kuulee kotisohvalle saakka, vaikka ikkunat olisivat visusti kiinni. Kivenheiton päästä löysin Kaisaniemen juoksun, kotikisoja sekin. Piti kuitenkin hölkötellä Rakkauden sillan toiselle puolelle löytääkseni kunnon kyläjuoksumeininkiä.

Hapokas puolimaraton – Kaisaniemen juoksu 2017



Sain Kaisaniemen juoksulta sen mitä odotinkin: mäkitreeniä ja viivalla juoksemista. Sen sijaan koirien keskellä juokseminen ja olosuhteisiin nähden hyvä loppuaikani yllättivät.

3 viikonlopussa 3 juoksukisaa


Kolmonen on onnenlukuni. Sillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä tulevien viikonloppujen kolmen suoran kanssa. Veikkaan, ettei onni auta mua maaliin puolikkaalla, kympillä, eikä varsinkaan maratonilla. Parhaiten pärjään lihasvoimalla ja pitämällä pollan kylmänä.

Ei eksymisvaaraa – Kaisaniemen juoksu 3.9.


En ole viime aikoina loistanut järjen jättiläisenä, ainakaan suunnistustaitojeni vuoksi. Nyt on kuitenkin löytynyt Midnight Runin lisäksi toinen juoksukisa, jossa eksyminen on mulle miltei mahdotonta, olin kuinka rättiväsynyt tahansa. Nimittäin Kaisaniemen juoksu, jonka reitillä olen lenkkeillyt jo yli 30 vuotta.

Juoksuharrastuksen ja lapsiperhearjen yhdistämisestä


Kun äitini kuuli 11 vuotta sitten raskaudestani, hän sanoi

Nyt kaikki muuttuu.

Hän oli oikeassa ja väärässä. Vaikka lapsi muuttikin elämääni enemmän kuin olisin osannut kuvitellakaan, moni asia pysyi elämässäni edelleenkin. Yksi näistä oli juoksu. Toki harrastukseni muutti muotoaan ja jalostui nykyversioonsa perheen pääluvun sekä lasten kasvaessa.

Voin jakaa juoksuharrastukseni neljän osaan ensimmäiselle maratonille treenaamisesta tähän päivään:

Juoksu ennen lapsia | 6 maratonia, ikä 28-35 v.
Juoksuharrastus yhden lapsen kanssa | 0 maratonia (1xDNF ja 1xDNS) ikä 35-37 v.
Juoksu kahden pikkulapsen äitinä | 14 maratonia 37-44 v.
Uusi vaihe juoksuharrastuksessa koululaisten äitinä | 2 maratonia 44-45 v.

Hoka One One Test Run


Hoka One One -lenkkareista on tohkattu jo jonkin aikaa. Yksi tykkää, toinen ei. Yksi malli sopii yhdelle, toinen toiselle. Niin se menee. Mutta kokeilemattahan asia ei selviä.


Juoksutreffit masokistien kanssa


Kynnys lähteä pitkikselle on ollut viime aikoina korkealla. Mitä lähemmäksi Tampereen maraton tulee, sitä pidempiä lenkit ovat. Tai ainakin pitäisi. Jostain syystä tuntuu siltä, etten saa revittyä pitkiksen vaatimaa liki kolmen tunnin pituista pätkää mistään.

Frendit olivat aikeissa juosta Masokistin Unelman, 100 kilometriä Paloheinän metsäteillä.
Josko lähtisin sinne kannustamaan? 10 kilsaa sinne, toinen takaisin ja siinä välissä juoksutreffit tulevien virallisten masokistien kanssa. Taas kerran myhäilin saamani loistoidean johdosta.

Ensimmäinen maraton Kiira-myrskyn kiidättämänä | Kermis vieraskynän varressa


Olen Kermis, jonka ei koskaan pitänyt juosta maratonia.

Mutta kuinkas sitten kävikään?

Tarvittiin kaksi vuotta, viisi puolimaratoonia ja pari kannustusreissua, ennen kuin muutin mieleeni. Ilmoittauduin puolisalaa syksyllä 2016 seuraavan syksyn Helsinki City Maratonille... peruutusturvan kanssa.

Kevään aikana juoksin pohjiksi kolme puolimaratonia: HSM, HCR ja HHM.
Kolme H:ta kasassa neljästä.
HCM kruunaisi suoran.

Lappu rinnassa torstaipitkiksen reitillä – Helsinki Street Run 2017



Mulla oli kaksi tavoitetta Helsinki Street Runille. Jos pääsisin maaliin, enkka olisi siinä, ekaa kertaa kun olin juoksemassa 17 kilometrin matkaa. Toinen tavoite oli tuoda tyydytystä kanssakilpailijoille olemalla "taas yksi ohitettava selkä". Onnistuin molemmissa!

Juoksu + astma + siitepölyallergia = ?


Olen astmaatikko ja allergikko. Olen myös maratoonari. Sairauteni ei ole este, se on vain ominaisuus, jonka olemassaolo on tunnustettava ja muistettava. Päivittäinen hoito on rutiininomaista, mutta etenkin kisojen lähestyessä mun on pakko kuunnella itseäni tavallistakin tarkemmin.

Lauantaina Street Runille!



Otin eilen ja tänään varaslähdön HCM:n ja Street Runin tapahtumapaikoille. Tai oikeastaan niistä sykähdyttävimpiin, lähtöön ja maaliin.

Juoksun helleraja


Junamatka Roomasta rannalle vei aikaa, eikä ärräpäiltä vältytty päivän taittuessa iltaan. Niinpä halusimme pilkkoa paluumatkan kahteen osaan. Viettäisimme yön Bolognassa.

Tiesimme että siellä olisi kuuma, mutta en tajunnutkaan kuinka oikeassa italialainen juoksukaverini oli sanoessaan:

Teillä on sauna, meillä Bologna.

Unelmankevyitä lenkkejä – Arvioitavana Hoka One One Clifton 4


Tiedätkö sen tunteen, kun haluat lähteä lenkille ihan vaan saadaksesi laittaa lempparilenkkarit jalkaan? Mä en, en ennen tätä. Mulle tunne on ollut aivan uusi. Olen juossut jopa kauppareissut, jotta olen päässyt fiilistelemään Hoka One One Clifton 4:n unelmankevyttä vaimennusta.

Loma-aamun hellelenkit



Kesä ja erityisesti loma-aika ovat mulla parasta treeniaikaa. Lapset saavat olla silloin kanssani kyllästymiseen saakka, joten äidin pieni happihyppely on kaikille tervetullutta vaihtelua.

Odotin kesäreissultamme pastamaahan erityisesti yhteislenkkejä mieheni kanssa. Sain hänet kuitenkin juoksukaverikseni vasta loppumatkasta, sillä yhdeksän vuotta piilossa ollut jalkavamma uusiutui juuri ennen lähtöä. Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan, mutta onneksi pääsimme ikävästä vaivasta huolimatta edes reissuun.

Park Run Marecchia


Blogini tunnollisin seuraaja on jo tuskastuttavan pitkään odottanut Park Run -aiheista postausta. Maksuttomia kaikille avoimia puistojuoksujahan on jo vaikka missä maassa. Tukholman tapahtumaa olenkin jo vilkuillut, mutta runsas hotelliaamiainen on aina voittanut lauantaiaamun juoksun.

Koskapa en ole matkoillani tehnyt sen kummempia aloitteita asian eteen, systerini päätti tehdä homman mulle mahdollisimman helpoksi. Kuultuaan matkastamme Riminille, hän antoi mulle linkin, josta löysin paikallisen Park Runin tarkemmat tiedot, sekä rekisteröitymislinkin. Ainoa asia mikä mulle jäi, oli olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja juosta lauantaiaamuna viiden kilometrin lenkki puistossa hyvässä seurassa.

Ihanan epämuodikas Rimini


Edellisestä rantalomasta on vierähtänyt jo seitsemän vuotta, joten tämänkesäisen matkakohteen valinta oli tavallistakin tarkempaa. Halusimme lämpöä, helppoa lomailua ja meripulikointia. Ja tietty herkullista ruokaa.

Läheltä löytyisi Baltiasta pitkää rantaa mutta arvaamatonta säätä. Kroatia tuntuu olevan nyt kaikkien huulilla, mutta se näkyy valitettavasti hinnoissa. Barcelona olisi toki helppo kaupunkilomakohde, mutta rantaelämä jäisi varmasti lasten kiusaksi vähemmälle.

Juoksutreffit Kirsikan kanssa


Tapasimme Kirsikan kanssa Paavo Nurmen patsan juurella lauantaiaamuna puoli kahdeksalta. Aamulenkit eivät ole vahva puoleni, mutta loistava seura ja upea kesäaamu saivat mut ripeästi sängystä ylös ja lenkkipolulle. Suunto löysi gps:n vasta liki kilometrin juostuani. Samoihin aikoihin silmäni alkoivat aueta ja juoksu luistaa.

Tossutestissä Hoka One One Clayton 2



Haastekerroin sopivien lenkkareiden löytämisessä on kasvanut vuosi vuodelta samaa tahtia kuin jalkani on levinnyt. Aiemminkin leveälestisiä lenkkareita on ollut vaikea löytää, mutta olen nyt päässyt siihen pisteeseen, että hakkaan päätäni (näkymättömään) seinään lenkkarikaupassa. Vakiintuneidenkaan lenkkarimallien päivityksiin ei voi enää luottaa. Mikä mahtui viime vuonna, ei ehkä sovikaan enää. 

Pääsin vapun tienoilla testaamaan Hoka One One -lenkkareista paria eri mallia. Ensirakkaus roihahti ensitapaamisella.  Mutta oliko kyseessä hetken huuma vai olisiko 800 kilometriä kestävä tiivis ja kiihkeä suhde mahdollinen? 1,5 kuukauden ja liki 200 kilometrin kokemuksella kykenen vihdoin erittelemään syvimmät tunteet ja tuntemukset.

Vahinkopitkis


Sain napattua FB-kirppikseltä haaveilemani sneakerit ja sovin myyjän kanssa noudon Tikkurilaan. Voisin ottaa sen viikon reippaan kannalta. Alkuun ja loppuun 2,5 kilometrin verkat ja väliin reipasta 9 kilometrin verran. Ja jos tsemppistä piisaisi, voisin juosta vielä Tikkurilasta IKEAan syömään ja sieltä IKEA-bussilla Helsingin keskustaan. Mielestäni tämä oli lyömätön idea!

900 kilometriä


Olen juossut tänä vuonna jo yli 900 kilometriä. Lukema ei kuitenkaan kerro mitään siitä, kuinka laadukkaita kilometrit ovat olleet, tai ovatko ne vieneet oikeaan suuntaan kohti tasavauhtisempaa ja helpompaa maratonia.

Ärrimurri jäi juoksuradalle




Tämä on taas niitä viikkoja, jolloin yksi jos toinenkin juttu saa adrenaliinin nousemaan. Sytyn ykkösestä sataseen liiankin nopeasti. Eikä kyse ole tässä tapauksessa juoksusta.

Ikävä yhteensattuma pisti kisakalenterin uusiksi



Olen ollut innoissani kesän kisakalenterista. Midnight Run ja Tallinnan maraton ovat jo perinteikkäät juoksukalenterin kohokohdat. Jälkimmäinen siitäkin huolimatta, tai ehkäpä juuri siksi, että reitti on pistetty täysin uusiksi.

Onneksi Midnight Run -lähettiläs Elina vinkkasi katsomaan kalenteria ennen kuin pistäisin ilmot sisään kisoihin. Kaksi lempparia osuu samaan viikonloppuun. Lauantaina MNR:n startti klo 21. 12 tunnin kuluttua siitä pamahtaa lähtölaukaus Tallinnassa. Toinen on pakko jättää väliin.

Jäniksenä juoksuharrastuksen uudelle tasolle – HHM 2017



Se tunne, kun kilometrit häviävät yksi toisensa perään. Kilometrikyltit ovat vain numeroita. Ei ole vaikeita hetkiä, ei tuskallisia viimeisiä mäkiä. On vain juoksun iloa, ihania kanssajuoksijoita, aurinkoa, reitti läpi rakkaimman Helsingin. Ympärillä onnistumisen riemua ja tukahdettuja pettymyksiä. Suuria tunteita, hikipisaroita, naurua ja puuskuttelua.

Sain jäniksenä puolikkaalta enemmän kuin osasin ennakkoon kuvitellakaan.