Juoksutreffit Kirsikan kanssa


Tapasimme Kirsikan kanssa Paavo Nurmen patsan juurella lauantaiaamuna puoli kahdeksalta. Aamulenkit eivät ole vahva puoleni, mutta loistava seura ja upea kesäaamu saivat mut ripeästi sängystä ylös ja lenkkipolulle. Suunto löysi gps:n vasta liki kilometrin juostuani. Samoihin aikoihin silmäni alkoivat aueta ja juoksu luistaa.

Tossutestissä Hoka One One Clayton 2



Haastekerroin sopivien lenkkareiden löytämisessä on kasvanut vuosi vuodelta samaa tahtia kuin jalkani on levinnyt. Aiemminkin leveälestisiä lenkkareita on ollut vaikea löytää, mutta olen nyt päässyt siihen pisteeseen, että hakkaan päätäni (näkymättömään) seinään lenkkarikaupassa. Vakiintuneidenkaan lenkkarimallien päivityksiin ei voi enää luottaa. Mikä mahtui viime vuonna, ei ehkä sovikaan enää. 

Pääsin vapun tienoilla testaamaan Hoka One One -lenkkareista paria eri mallia. Ensirakkaus roihahti ensitapaamisella.  Mutta oliko kyseessä hetken huuma vai olisiko 800 kilometriä kestävä tiivis ja kiihkeä suhde mahdollinen? 1,5 kuukauden ja liki 200 kilometrin kokemuksella kykenen vihdoin erittelemään syvimmät tunteet ja tuntemukset.

Vahinkopitkis


Sain napattua FB-kirppikseltä haaveilemani sneakerit ja sovin myyjän kanssa noudon Tikkurilaan. Voisin ottaa sen viikon reippaan kannalta. Alkuun ja loppuun 2,5 kilometrin verkat ja väliin reipasta 9 kilometrin verran. Ja jos tsemppistä piisaisi, voisin juosta vielä Tikkurilasta IKEAan syömään ja sieltä IKEA-bussilla Helsingin keskustaan. Mielestäni tämä oli lyömätön idea!

900 kilometriä


Olen juossut tänä vuonna jo yli 900 kilometriä. Lukema ei kuitenkaan kerro mitään siitä, kuinka laadukkaita kilometrit ovat olleet, tai ovatko ne vieneet oikeaan suuntaan kohti tasavauhtisempaa ja helpompaa maratonia.

Ärrimurri jäi juoksuradalle




Tämä on taas niitä viikkoja, jolloin yksi jos toinenkin juttu saa adrenaliinin nousemaan. Sytyn ykkösestä sataseen liiankin nopeasti. Eikä kyse ole tässä tapauksessa juoksusta.

Ikävä yhteensattuma pisti kisakalenterin uusiksi



Olen ollut innoissani kesän kisakalenterista. Midnight Run ja Tallinnan maraton ovat jo perinteikkäät juoksukalenterin kohokohdat. Jälkimmäinen siitäkin huolimatta, tai ehkäpä juuri siksi, että reitti on pistetty täysin uusiksi.

Onneksi Midnight Run -lähettiläs Elina vinkkasi katsomaan kalenteria ennen kuin pistäisin ilmot sisään kisoihin. Kaksi lempparia osuu samaan viikonloppuun. Lauantaina MNR:n startti klo 21. 12 tunnin kuluttua siitä pamahtaa lähtölaukaus Tallinnassa. Toinen on pakko jättää väliin.

Jäniksenä juoksuharrastuksen uudelle tasolle – HHM 2017



Se tunne, kun kilometrit häviävät yksi toisensa perään. Kilometrikyltit ovat vain numeroita. Ei ole vaikeita hetkiä, ei tuskallisia viimeisiä mäkiä. On vain juoksun iloa, ihania kanssajuoksijoita, aurinkoa, reitti läpi rakkaimman Helsingin. Ympärillä onnistumisen riemua ja tukahdettuja pettymyksiä. Suuria tunteita, hikipisaroita, naurua ja puuskuttelua.

Sain jäniksenä puolikkaalta enemmän kuin osasin ennakkoon kuvitellakaan.

Jänistelemään HHM:lle


Saavutin viime vuoden HHM:lla silloisen puolimaratonennätykseni ex tempore -jäniksen Johannan ansiosta. Upean juoksukokemuksen johdosta päätin, että jos vain mahdollista, haluan tarjota jollekulle (puoli)maratoonarille vastaavanlaisen tasaisen, varman juoksun. Nyt siihen tarjoutui tilaisuus.

Rumat jalat



Lapseni sanoi ääneen sen mitä itsekin ajattelen:
Sulla on mamma varmaan maailman rumimmat jalat...

Hän kuitenkin jatkoi lausettaan:


Juoksu - edullinen harrastus?



Meillä jokaisella on oma käsityksemme siitä mikä on edullista ja mikä kallista. Yksi käy testaamassa kaikki Helsingin uudet ravintolat sitä mukaa kun niitä syntyy, toinen sysää pilkkihaalariostoksensa seuraavaan talvikauteen jotta saa ostettua lapselleen talvikengät. Arkipihi voi laittaa kaksisataa euroa tuosta noin vaan lenkkareihin tai ostaa hintaa katsomatta kukkakimpun koristamaan vastasiivottua kotia. On asioita joista ollaan valmiita maksamaan ja niitä, joissa sitten puolestaan säästetään.

7) Panssarivaunu | 9 asiaa minusta



Lasten ensimmäinen kesäloma-aamu alkoi hävittäjien ylilennolla. Ikkunat tärisivät ja lähikorttelit moninkertaistivat äänen. Toinen lapsista pelkäsi pommeja, toinen pysähtyi paikoilleen. Mulle äänet toivat lapsuuden mieleen. Tällaisina hetkinä olisimme katsoneet naapurin lukuisten lasten kanssa taivaalle ja pohtineet kenen isä siellä mahtaa metelöidä.

Palautuminen Terwamaratonilta


Aikaisemmin aloitin lenkkeilyn miltei välittömästi maratonin jälkeen, heti kun jalat tuntuivat tuoreilta. Tuon kiriteerin mukaan olisin tälläkin kertaa voinut aloittaa juoksun vaikka maratonia seuraavana päivänä, sillä jaloissa ei enää 22 läpijuostun maratonin jälkeen tunnu kipu enää samalla tavalla kuin kuuden ensimmäisen kohdalla. Maltti on kuitenkin valttia, myös maratonista palautumisessa.

Juoksutreffit Katjan kanssa


Suunnilleen kerran viikossa Merihaasta juoksee satunnainen sakki Pohjoisrantaan, kääntyy Aleksanterinkadun päässä, juoksee Tervasaarenkannaksen edestakaisin ja katoaa takaisin Merihakaan. Kyseessä on Hassen maraton. Legendaarinen keräilymara kaikille himojuoksijoille.

6) Kengännauhat | 9 asiaa minusta



Mummin opetuksista on moni kadonnut päästäni jo aikaa sitten, mutta todistettavasti sinne on myös tarttunut joitain kuolemattomia ja laatikkoja täyttäviä ohjeita.

22. maraton: 29 tunnin täsmäisku - Terwamaraton 2017

Tarkoituksenani oli löytää toukokuulta paikallinen maraton. Ja sitten löysinkin itseni Oulusta. Käsitykseni lähialueesta yllätti itsenikin. Kun kuitenkin summaan kaikkea viikonlopun aikana kokemaani, en voi olla kuin onnellinen, että tein retken 600 kilometrin päähän kotiovelta

www.pikkuliten.fi

Pienten uudistusten kevät jatkuu. Sain vihdoin ja viimein hankittua oma domainin, joten blogin osoitteesta tippui blogspot pois. Ulkoasu on kuten ennenkin, sillä jatkan samalla Blogger-alustalla. Vanha osoite ohjaa uuden puolelle, eli muutos ei näy juuri muualla kuin osoitekentässä.

Nukutko hyvin ennen maratonia?

Vastausta kysymykseen ei tarvitse funtsia sen kummemmin. Olen miltei aina maratonaamuna rättipoikki. Itse maraton ei vie unenlahjojani, vaan juoksua tärkeämmät arjen härdellit, lähinnä työ ja lapset.

Villi ja vallaton vatsa aisoihin juoksukisoissa


Juoksu ja eläväinen vatsani eivät ole aina symbioosissa. Jännitysvatsani alkaa kuplia aina kisojen lähestyessä. Olen jättänyt vatsani takia varsinaisen maratontankkauksen väliin, tarkkaillut kuitujen saantia sekä olen nappaillut maitohappobakteerivalmisteita. En ole saanut näilläkään kikoilla vatsaani kuriin.

Niinpä olen parhaimmillani (tai pahimmillani) joutunut käymään maratonin aikana bajamajassa viisikin kertaa. Edellispäivien ja kisa-aamun kertoja en viitsi edes laskea.

Lääkäri kotikäynnillä


Blogini tunnollisin lukija sattuu olemaan sisätautien erikoislääkäri ja mikä parasta, sain hänet kotikäynnille viikko sitten.

5) Manu | 9 asiaa minusta



Miltei koko Kruununhaka mahtuu nuoruusajan kotini ja presidentinlinnan väliin. Kivijalkakauppa oli vastapäisessä talossa, Salosen valikoimat parin korttelin päässä. Kouluun oli sopivan lyhyt matka. Siksi varmaan se tuli juostua usein. Olin jo silloin aikamoinen aikaoptimisti.

4) Ratkoja | 9 asiaa minusta



Onneksi katukuvassa ei enää näe kuin satunnaisesti puvun hihaan vahingossa jääneitä kangasmerkkejä. Sen sijaan, jos oikein tarkkaan tiirailet, saatat huomata yhden jos toisenkin halkion, jonka harsimalanka on jäänyt ratkomatta.

Juoksutreffit Midnight Run -lähettilään Elinan kanssa


Viimeinen tosi pitkä lenkki ennen Terwamaratonia on nyt pulkassa. Sain pilkottua 28 kilometrin lenkin kolmeen osaan ja sain onnekseni keskimmäiselle pätkälle kaivattua juoksuseuraa. Muuten kolmen tunnin mittainen lenkki olisi tuntunut paljon raskaammalta sekä päässä että jaloissa.

3) Rituaali | 9 asiaa minusta


Veikkaan, että jokaisella juoksijalla on jokin pieni tai kenties isompikin tapa, joka seuraa mukana lenkistä ja kisasta toiseen. Joskus sitä ei välttämättä edes huomaa itse, sillä rituaali kuuluu niin tiukasti luonnollisena osana omiin kisa- ja lenkkivalmisteluihin. 

JeesusKympistä vapun uusi perinne?



Osallistumiseni JeesusKympille herätti ties millaisia kysymyksiä ennakkoon niin juoksijakavereiltani kuin juoksua harrastamattomiltakin. Lisäksi juoksutapahtuman ajankohta aiheutti monelle päänvaivaa: "Etkö aio juhlia ollenkaan vappua?"

Vihreä lounassuosikkini


Pikaruoista parhain: kevyesti marinoitu parsakaali. Valmistaminen pakasteparsakaalista vie aikaa kymmenisen minuuttia, josta aktiivista valmistusaikaa on maksimissaan kolme. Loppuajan voi odottaa veden kiehumista ja tuijottaa sen jälkeen vedessä lämpeneviä nuppuja. Ellei sitten satu keksimään järkevämpää tekemistä.

Olisiko se suuri rakkaus nyt tässä?



Keski-ikä on tuonut tullessaan harmaita hiuksia, naururyppyjä ja jalkavaivat. Ihan mieluusti juoksentelen ryppyisenä hopeakettuna, mutta ottaisin mielelläni takaisin ne vetreämmät ja ehjät jalkani.

Olen metsästänyt tarpeeksi leveälestisiä lenkkareita, joihin saisin mahtumaan levenneet räpyläni. Tänään taisin osua napakymppiin.

Mitä jos ennätys ei paranekaan?


Olin vuosikymmeniä fiilisjuoksija, jolla oli haaveita:
  • Jos yrittäisin vääntäytyä lenkille edes kolme kertaa viikossa.
  • Jos saisin juostua edes kaksi pitkää lenkkiä ennen maraa, tai ylipäänsä treenattua enemmän kuin 100 kilsaa ennen h-hetkeä. 
  • Jos saisin jossain vaiheessa vahvemman keskivartalon, niin sekin kai auttaisi juoksussa. 
  • Jos mä jo onnistuisin alittamaan sen neljän tunnin rajan. 
  • Jos maraton tuntuisi joskus hyvältä ja helpolta alusta loppuun. 
Sitten tuli lapsia. Elämä muutti muotoaan mutta jossittelu jatkui.

Sykkeellä ja tunteella - Helsinki Spring Marathonin puolikas 2017


Mitä Helsinki Spring Marathonista jäikään käteen? Tarjoan kisaraportista tällä kertaa kaksi versiota, lyhyen ja pitkän. Eli olkaatten hyvät:

Pebabongarit


Onneksi on toimivat jalat ja lenkkarit niiden päässä. Muuten en olisi saanut haettua tärkeitä työpapereita Töölöstä ja lasta eftiksestä samalla kertaa. Jompi kumpi olisi jäänyt yleisillä hoitamatta, mutta nyt jäi aikaa jopa rupatteluun.

Ja ehdinhän mä toki matkallakin rupatella. Sain juttukavereikseni hieman elttaantuneelle levälle ja väkijuomalle tuoksuvat, kevätauringon värittämät rantojen uroot. Pultsareiksikin heitä saattaisi joku kutsua. 

Wayward Pines -painajainen lenkkipolulla


Oletko nähnyt TV-sarjan Wayward Pines sarjan tai lukenut WP-trilogian? Pitkäperjantain reippaalla lenkillä olisin toivonut, etten olisi edes kuullut tuosta pikkukaupungista, jota ympäröi korkea muuri ja josta ei ollut poispääsyä.

2) Kirjat | 9 asiaa minusta


Olen lukenut Dostojevskini, Humisevat harjuni ja Manillaköyteni. Kolmenkympin kieppeillä olin pitkään lukematta, sillä tuntui siltä, etten ehtinyt koskaan paneutua lukemiseen. Sitten tajusin, että mun pitää vain löytää oikeat kirjat oikeaan hetkeen ja lukea sivu silloin, toinen tällöin. Jos kirjan 25 ensimmäistä sivua ei ime mukaansa, sen voi jättää surutta kesken. Elämässä ei kannata tuhlata aikaa pakkopullakirjoihin eikä huonoon kahviin.

Kymppi, puolikas ja maraton


Kisakalenteri tältä keväältä on viimein lyöty lukkoon. Jo on aikakin, sillä keväthän kääntyy kohti kesää lehtien ilmestyttyä koivuihin.

Juoksee sylkeään nopeammin


Katupöly, hiekka, siitepöly. Keuhkot vinkuvat, lima nousee suuhun. Olen keväisillä lenkeillä sylkykone. Mummini meinaa varmasti tipahtaa pilvenreunalta nähdessäni moukkamaista käytöstäni. Mutta minkäs sille mahtaa, sylkemättä ei henki kulje ja hengittämättä... No silloin voisi tulla pilvenreunalle ruuhkaa.

Siirtyminen 45-vuotiaiden sarjaan



Olen ollut vuoden alusta N45-sarjalainen, mutta syntymäpäiviäni vietin vasta viime viikolla. Koin todellisen synttärihumun 36 vuotta ja 362 päivää nuoremman tyttäreni peesissä. Viikonloppu oli pyhitetty meille tytöille. Perheen pojat oli potkaistu futisleirille.

Kesäkukkia ja porrastreenejä



Taivaalta tippuu parhaillaan säkkikaupalla lunta. Kevät rykäisee kolme askelta eteenpäin ja pistääkin yllättäen pakit päälle. Mitään uutta ja yllättäväähän tuossa ei ole, mutta kyllä olisin mieluusti katsellut aurinkoa useammankin päivän peräkanaa. Onneksi eiliset XXL:n ja Röhnischin järjestämät yhteistreenit sujuivat auringoisemmissa merkeissä. Vaikka tuuli upposikin luihin ja ytimiin, sitä ei enää parin porrasvälin jälkeen tuntenut enää missään.

1) Ruokainhokki | 9 asiaa minusta


Silmiini on osunut useammassa blogissa 9 faktaa minusta -kirjoitushaaste. Koskapa se ei ole suoranaisesti osunut omalle kohdalleni, paljastan teille kevään mittaan itsestäni (useimmiten) juoksuun liittymättömiä asioita jatkokertomuksen muodossa.

Kun tilannetaju petti



Kunnallisvaalit näkyvät katukuvassa ja ehdokasmarkkinointi käy kuumimmillaan kevyen liikenteen solmukohdissa. Täytyy myöntää, etten ollut vastaanottavaisella mielellä, kun juostessani Aleksanterinkatua trikoissa ja juoksureppu selässäni mut pysäytettiin neljä kertaa ehdokasflaierit kourassa.

22 kilometriä ja 1 metri musiikin tahdissa



Olen joutunut hyppäämään yhden jos toisenkin lenkin yli siitepöly- ja katupölypahoinvoinnin takia. Tuplasin lääkityksen ja olo alkoi tuntua keskiviikkoaamuna siedettävältä. Ehkä saisin selätettyä viikon pitkiksen. Pituutta sille oli laitettu maratonohjelman 20-22 kilometriä.
Mä juoksen tasan sen 22 kilsaa enkä metriäkän yli. Pysähdyn vaikka oopperatalolla
jos se tulee siellä täyteen ja hyppään spåraan.

Blogin virittelyä


Virittelen blogin ulkoasua pikkuhiljaa kevään mittaan. Koskapa bloggaaminen on mulle vain rakas harrastus, teen muutoksia yhden silloin, toisen tällöin muiden hommien välissä, eli samalla tapaa, kuin päivitän blogia muutenkin. En siirry (vielä) Wordpress-pohjalle, mutta tavoitteena olisi saada hieman raikkautta tänne Bloggerin puolelle.

Ilmalentoja asfaltille



Tiedäthän miltä Aku Ankka näyttää liukastuessaan? Kädet vatkaavat ilmaa ja jalat harovat mutta eivät löydä mitään kiinteää mille laskeutua. Mä olin just sen näköinen yrittäessäni juosta ruskoja *) mustalla jäällä. Ohikulkeva auto pysähtyi viereen ja kyseli onko mulla kaikki kunnossa kun laskeuduin jotakuinkin pystyasennossa kämmenilleni. Onneksi mulla oli juoksuhanskat estämässä sen kummempia haavereita.

Maltilla maaliin (maratontestin tulokset)

Viime vuoden tapaan maratonharjoitteluni alkoi maratoonarin tasotestillä. Ilokseni en ole testitulosten perusteella rapakunnossa, vaikka olenkin tarkoituksella huilannut talvella. Juoksumattokilometrejä on tullut keräiltyä mukavasti, mutta olen juossut ennemminkin fiiliksellä kuin tavoitteellisesti.

JeesusMaraton vaihtui Terwaan


Valmentajani Pasi epäili, josko mut saadaan iskukuntoon vappupäivän JeesusMaratonille. Olenhan mä ennenkin juossut kokopitkiä lonkalta, mutta nyt olisi tarkoitus tavoitella myös ennätysaikaa. En haaveile vielä tässä vaiheessa juoksuvuotta ja siitepölykautta 3:30 alituksesta, mutta alle 3:41 olisi mukava päästä.

Älä ihmeessä juokse!


"Treeniin löytyy kyllä aikaa, jos vain itse haluaa. Se on vain omista valinnoista kiinni." Kuinka monta kertaa olenkaan hymähtänyt sarkastisesti noille sanoille luettuani ne eri yhteyksissä blogeista tai lehdistä. Kun ei se ole aina tahdonalainen juttu. On perhe ja terveys. Ja on työ. Tuo jälkimmäinen on pitänyt mut megakiireisenä kuluneen viikon. Kun päivät (tai yöt) näyttävät tältä, niin tyhmäkin arvaa mistä on tingittävä:

klo 9:00 Työpäivä alkaa. Päivän mittaan nopeita välipysähdyksiä: välipalaa, teetä, myöhäinen lounas, lapset kotiin, lapsille heit ovella heidän lähtiessään harrastuksiin.

10 tuntia myöhemmin hakkaan konetta edelleenkin.

klo 20:00 Lapset tulevat kotiin. Mies hoitaa ruokkimiset, lapset nukkumaan.

klo 24:00 Lounasaika! Mieheni on valmistanut meille salaatit ja keittänyt kannullisen teetä.

Juoksukaverikirja

Kiitos Marika Takomorunnersin juoksukirjahaasteesta. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi täyttänyt ystäväkirjaa. 

1) Kuka olet?

Poppis, tänä vuonna N45-sarjaan siirtyvä kuntomaratoonari. Kaksi kouluikäistä skidiä kutsuvat mua mammakseen. Ammatiltani olen sekatyöläinen eli yrittäjä.

2) Missä päin vaikutat?

Asun kotikaupungissani Helsingissä. Näen kotikonttorini ikkunasta kauniita jugendtaloja mutten yhtään puuta. Olen ylpeä helsinkiläisyydestäni. Sen saa tosin sanoa ääneen vain tarkkaan valitussa porukassa ;)

Turvavyö


EVOn personal trainer Joni kyseli multa josko käytän juostessani juoksumatosta roikkuvaa punaista nauhaa. Hävetti tunnustaa, etten edes tiedä mikä se on. Tai oikeammin sanottuna, en ole koskaan sen olemassaoloa miettinyt sen enempää.

Säännöllinen kuntotestaus kannattaa (3. maratontesti)

Kävin kolmatta kertaa Pasin testattavana. Oli mielenkiintoista päästä näkemään, miten juoksukunto on muuttunut syksystä, talvella kun juoksumotivaatio ei ole samalla tasolla kuin muulloin. Olen juossut juoksumatolla lähinnä fiiliksen mukaan, en niinkään sykkeitä ja ohjelmaa seuraten.

Testi eteni tutun kuvion mukaan:

Tahdon rakastella sinua

Kuulin biisin radiosta ensimmäistä kertaa aamiaispöydässä Rovaniemellä asuessamme. Taisin olla tokaluokkalainen. En kysynyt äidiltä mitä kappaleen sanat tarkoittivat. Taisin tajuta ne muutenkin. Jos en täysin, niin ainakin omalla tavallani.

Juoksin kouluun laulaen: "Tahdon rakastella sinua,..."


Maratonohjelman minuutit vaihtuivat kilometreiksi

Maratonille valmentautuminen alkoi tällä kertaa kolmen viikon mittaisella kevyemmällä jaksolla, jonka aikana kroppaa totutettiin kasvaviin kilometrimääriin ja pääkoppaa muistutettiin siitä, mitä tuleman pitää. Parhaillaan käynnissä on ensimmäinen "oikea" treeniviikko, joka alkoi viime torstaina levolla ja päättyy huomenna viikon pitkikseen.

Juoksutreenien merkitsemistapa on ollut näkyvin muutos tämän ja viimekesäisen ohjelman välillä. Kun viime kesänä juoksin minuutteja tietyllä sykkeellä, nyt maratonohjelmassani on sykkeiden lisäksi juostava matka kilometreinä minuuttien sijaan.

Oikutteleva Suunto takaisin ruotuun

Sykepohjainen juoksuharjoittelu on äärimmäisen hankalaa, jos välineet eivät ole kunnossa. Olen tuskaillut useamman viikon tai oikeastaan koko alkuvuoden ajan sykemittarini kanssa. Lenkin alussa sykkeet ovat kohdillaan kellon näytölläkin, mutta noin 20 minuuttia juostuani Suuntoni alkaa pelleillä. Parhaimmillaan sykkeeni nousevat yli 190:n, vaikka seison paikoillani.


Olen yrittänyt kaikkeni korjatakseni ongelman:

Hiihtoloma Helsingissä

Instan ja Facebookin feedit ovat täyttyneet viikon mittaan upeista Keski-Euroopan ja Lapin laskettelumaisemista. Hiihtolomakausi on selvästi alkanut. Meidänkin perhettämme se on koskettanut tässä ensimmäisessä loma-aallossa.

Kaikilla ei ole mahdollisuutta irrottautua lomailemaan. Ainakin meidän perheessämme vanhempien on pitänyt saada purettua työrypästä tämäkin viikko lasten talvilomasta huolimatta. Siitä huolimatta lapset ovat nauttineet lomastaan ja saaneet uusia kokemuksia, kiitos Kisahallin EasySport -hiihtolomatapahtuman.