Surullinen tukka ja yleistä saamattomuutta


Terveisiä maratonmasennuksen syövereistä. Tutulla kaavalla mennään taas tälläkin kertaa. Pää ja jalat eivät kestä maratonin jälkeistä liikkumattomuutta.

Paljastavia kuvia ja haaste: Näytä mulle sun varpaat!



Älä ota sitä niin vakavasti -blogin Suttastiina esitteli jalkansa Näytä mulle sun varpaat! -postauksessa. Siitä innostuneena päätin kuvata omat räpyläni ja haastanpa samalla muutaman bloggarin tekemään saman.

Kakkossijalta kolmoseksi maaliviivan jälkeen – Tampere maraton 2017



Neljä kierrosta. Neljä pitkää kierrosta ja sitten maali. Muuta ei oikein päähäni mahtunut ennen starttia. Tulisimme Ratinan stadionille aina vain uudestaan ja uudestaan. Reitillä olisi hiekkaa ja asfalttia, siksakkia ja suoraa. Ei oikein huvittanut lähteä matkaan ja silti en olisi tehnyt mitään muuta mieluummin. Normimeininkiä viisi minuuttia ennen maratonia. Pää oli sekaisin kolmen tunnin yöunista ja jalat odottivat vain liikettä. Kaiken pitäisi olla valmista. Oliko sittenkään, sen tietäisi vasta noin neljän tunnin kuluttua.

Tampere, täältä tullaan!



Kroppa kaipaisi pienoista lepoa, mutta mieli vie jo kovasti maratonille. Junaliput ovat taskussa ja juoksukamat miltei pakattu. Joko saa startata?

"Me mennään yhdessä" – Midnight Run 2017



Midnight Run on tunnelmien vuoristorataa. Pimeys muuttuu yllättäen väripläjähdykseksi, hiljaisuus luihin painuvaan jumputukseen. On ylä- ja alamäkiä, niin konkreettisia kuin korvien välistä löytyviä.

Juoksin 10 kilometriä rinta rinnan Kermikseltä lainaamani Tomin kanssa. Roolimme muuttuivat kesken juoksun. Jäniksestä tuli jänistettävä.

Valkoiset lenkkarit



Olen juossut jo niihin aikoihin, kun lenkkarivalikoimissa oli vain valkoista. Ei edes eri sävyjä, ainoastaan sitä itseään. Valkoinen muuttui aikojen kuluessa harmaaksi. Niistä näki myös minkä värisellä nurtsilla on milloinkin tullut koikkelehdittua.
Koskakohan mulla on viimeksi ollut valkoiset lenkkarit?

Cooperin mittainen kyläjuoksu – Katajanokan ympärijuoksu 2017


Omilla hoodeillani on sellaisia juoksukilpailuja, kuin HHM ja Midnight Run. Ne kuulee kotisohvalle saakka, vaikka ikkunat olisivat visusti kiinni. Kivenheiton päästä löysin Kaisaniemen juoksun, kotikisoja sekin. Piti kuitenkin hölkötellä Rakkauden sillan toiselle puolelle löytääkseni kunnon kyläjuoksumeininkiä.

Hapokas puolimaraton – Kaisaniemen juoksu 2017



Sain Kaisaniemen juoksulta sen mitä odotinkin: mäkitreeniä ja viivalla juoksemista. Sen sijaan koirien keskellä juokseminen ja olosuhteisiin nähden hyvä loppuaikani yllättivät.

3 viikonlopussa 3 juoksukisaa


Kolmonen on onnenlukuni. Sillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä tulevien viikonloppujen kolmen suoran kanssa. Veikkaan, ettei onni auta mua maaliin puolikkaalla, kympillä, eikä varsinkaan maratonilla. Parhaiten pärjään lihasvoimalla ja pitämällä pollan kylmänä.

Ei eksymisvaaraa – Kaisaniemen juoksu 3.9.


En ole viime aikoina loistanut järjen jättiläisenä, ainakaan suunnistustaitojeni vuoksi. Nyt on kuitenkin löytynyt Midnight Runin lisäksi toinen juoksukisa, jossa eksyminen on mulle miltei mahdotonta, olin kuinka rättiväsynyt tahansa. Nimittäin Kaisaniemen juoksu, jonka reitillä olen lenkkeillyt jo yli 30 vuotta.

Juoksuharrastuksen ja lapsiperhearjen yhdistämisestä


Kun äitini kuuli 11 vuotta sitten raskaudestani, hän sanoi

Nyt kaikki muuttuu.

Hän oli oikeassa ja väärässä. Vaikka lapsi muuttikin elämääni enemmän kuin olisin osannut kuvitellakaan, moni asia pysyi elämässäni edelleenkin. Yksi näistä oli juoksu. Toki harrastukseni muutti muotoaan ja jalostui nykyversioonsa perheen pääluvun sekä lasten kasvaessa.

Voin jakaa juoksuharrastukseni neljän osaan ensimmäiselle maratonille treenaamisesta tähän päivään:

Juoksu ennen lapsia | 6 maratonia, ikä 28-35 v.
Juoksuharrastus yhden lapsen kanssa | 0 maratonia (1xDNF ja 1xDNS) ikä 35-37 v.
Juoksu kahden pikkulapsen äitinä | 14 maratonia 37-44 v.
Uusi vaihe juoksuharrastuksessa koululaisten äitinä | 2 maratonia 44-45 v.

Hoka One One Test Run


Hoka One One -lenkkareista on tohkattu jo jonkin aikaa. Yksi tykkää, toinen ei. Yksi malli sopii yhdelle, toinen toiselle. Niin se menee. Mutta kokeilemattahan asia ei selviä.


Juoksutreffit masokistien kanssa


Kynnys lähteä pitkikselle on ollut viime aikoina korkealla. Mitä lähemmäksi Tampereen maraton tulee, sitä pidempiä lenkit ovat. Tai ainakin pitäisi. Jostain syystä tuntuu siltä, etten saa revittyä pitkiksen vaatimaa liki kolmen tunnin pituista pätkää mistään.

Frendit olivat aikeissa juosta Masokistin Unelman, 100 kilometriä Paloheinän metsäteillä.
Josko lähtisin sinne kannustamaan? 10 kilsaa sinne, toinen takaisin ja siinä välissä juoksutreffit tulevien virallisten masokistien kanssa. Taas kerran myhäilin saamani loistoidean johdosta.

Ensimmäinen maraton Kiira-myrskyn kiidättämänä | Kermis vieraskynän varressa


Olen Kermis, jonka ei koskaan pitänyt juosta maratonia.

Mutta kuinkas sitten kävikään?

Tarvittiin kaksi vuotta, viisi puolimaratoonia ja pari kannustusreissua, ennen kuin muutin mieleeni. Ilmoittauduin puolisalaa syksyllä 2016 seuraavan syksyn Helsinki City Maratonille... peruutusturvan kanssa.

Kevään aikana juoksin pohjiksi kolme puolimaratonia: HSM, HCR ja HHM.
Kolme H:ta kasassa neljästä.
HCM kruunaisi suoran.

Lappu rinnassa torstaipitkiksen reitillä – Helsinki Street Run 2017



Mulla oli kaksi tavoitetta Helsinki Street Runille. Jos pääsisin maaliin, enkka olisi siinä, ekaa kertaa kun olin juoksemassa 17 kilometrin matkaa. Toinen tavoite oli tuoda tyydytystä kanssakilpailijoille olemalla "taas yksi ohitettava selkä". Onnistuin molemmissa!

Juoksu + astma + siitepölyallergia = ?


Olen astmaatikko ja allergikko. Olen myös maratoonari. Sairauteni ei ole este, se on vain ominaisuus, jonka olemassaolo on tunnustettava ja muistettava. Päivittäinen hoito on rutiininomaista, mutta etenkin kisojen lähestyessä mun on pakko kuunnella itseäni tavallistakin tarkemmin.

Lauantaina Street Runille!



Otin eilen ja tänään varaslähdön HCM:n ja Street Runin tapahtumapaikoille. Tai oikeastaan niistä sykähdyttävimpiin, lähtöön ja maaliin.

Juoksun helleraja


Junamatka Roomasta rannalle vei aikaa, eikä ärräpäiltä vältytty päivän taittuessa iltaan. Niinpä halusimme pilkkoa paluumatkan kahteen osaan. Viettäisimme yön Bolognassa.

Tiesimme että siellä olisi kuuma, mutta en tajunnutkaan kuinka oikeassa italialainen juoksukaverini oli sanoessaan:

Teillä on sauna, meillä Bologna.

Unelmankevyitä lenkkejä – Arvioitavana Hoka One One Clifton 4


Tiedätkö sen tunteen, kun haluat lähteä lenkille ihan vaan saadaksesi laittaa lempparilenkkarit jalkaan? Mä en, en ennen tätä. Mulle tunne on ollut aivan uusi. Olen juossut jopa kauppareissut, jotta olen päässyt fiilistelemään Hoka One One Clifton 4:n unelmankevyttä vaimennusta.

Loma-aamun hellelenkit



Kesä ja erityisesti loma-aika ovat mulla parasta treeniaikaa. Lapset saavat olla silloin kanssani kyllästymiseen saakka, joten äidin pieni happihyppely on kaikille tervetullutta vaihtelua.

Odotin kesäreissultamme pastamaahan erityisesti yhteislenkkejä mieheni kanssa. Sain hänet kuitenkin juoksukaverikseni vasta loppumatkasta, sillä yhdeksän vuotta piilossa ollut jalkavamma uusiutui juuri ennen lähtöä. Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan, mutta onneksi pääsimme ikävästä vaivasta huolimatta edes reissuun.

Park Run Marecchia


Blogini tunnollisin seuraaja on jo tuskastuttavan pitkään odottanut Park Run -aiheista postausta. Maksuttomia kaikille avoimia puistojuoksujahan on jo vaikka missä maassa. Tukholman tapahtumaa olenkin jo vilkuillut, mutta runsas hotelliaamiainen on aina voittanut lauantaiaamun juoksun.

Koskapa en ole matkoillani tehnyt sen kummempia aloitteita asian eteen, systerini päätti tehdä homman mulle mahdollisimman helpoksi. Kuultuaan matkastamme Riminille, hän antoi mulle linkin, josta löysin paikallisen Park Runin tarkemmat tiedot, sekä rekisteröitymislinkin. Ainoa asia mikä mulle jäi, oli olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja juosta lauantaiaamuna viiden kilometrin lenkki puistossa hyvässä seurassa.

Ihanan epämuodikas Rimini


Edellisestä rantalomasta on vierähtänyt jo seitsemän vuotta, joten tämänkesäisen matkakohteen valinta oli tavallistakin tarkempaa. Halusimme lämpöä, helppoa lomailua ja meripulikointia. Ja tietty herkullista ruokaa.

Läheltä löytyisi Baltiasta pitkää rantaa mutta arvaamatonta säätä. Kroatia tuntuu olevan nyt kaikkien huulilla, mutta se näkyy valitettavasti hinnoissa. Barcelona olisi toki helppo kaupunkilomakohde, mutta rantaelämä jäisi varmasti lasten kiusaksi vähemmälle.

Juoksutreffit Kirsikan kanssa


Tapasimme Kirsikan kanssa Paavo Nurmen patsan juurella lauantaiaamuna puoli kahdeksalta. Aamulenkit eivät ole vahva puoleni, mutta loistava seura ja upea kesäaamu saivat mut ripeästi sängystä ylös ja lenkkipolulle. Suunto löysi gps:n vasta liki kilometrin juostuani. Samoihin aikoihin silmäni alkoivat aueta ja juoksu luistaa.

Tossutestissä Hoka One One Clayton 2



Haastekerroin sopivien lenkkareiden löytämisessä on kasvanut vuosi vuodelta samaa tahtia kuin jalkani on levinnyt. Aiemminkin leveälestisiä lenkkareita on ollut vaikea löytää, mutta olen nyt päässyt siihen pisteeseen, että hakkaan päätäni (näkymättömään) seinään lenkkarikaupassa. Vakiintuneidenkaan lenkkarimallien päivityksiin ei voi enää luottaa. Mikä mahtui viime vuonna, ei ehkä sovikaan enää. 

Pääsin vapun tienoilla testaamaan Hoka One One -lenkkareista paria eri mallia. Ensirakkaus roihahti ensitapaamisella.  Mutta oliko kyseessä hetken huuma vai olisiko 800 kilometriä kestävä tiivis ja kiihkeä suhde mahdollinen? 1,5 kuukauden ja liki 200 kilometrin kokemuksella kykenen vihdoin erittelemään syvimmät tunteet ja tuntemukset.

Vahinkopitkis


Sain napattua FB-kirppikseltä haaveilemani sneakerit ja sovin myyjän kanssa noudon Tikkurilaan. Voisin ottaa sen viikon reippaan kannalta. Alkuun ja loppuun 2,5 kilometrin verkat ja väliin reipasta 9 kilometrin verran. Ja jos tsemppistä piisaisi, voisin juosta vielä Tikkurilasta IKEAan syömään ja sieltä IKEA-bussilla Helsingin keskustaan. Mielestäni tämä oli lyömätön idea!

900 kilometriä


Olen juossut tänä vuonna jo yli 900 kilometriä. Lukema ei kuitenkaan kerro mitään siitä, kuinka laadukkaita kilometrit ovat olleet, tai ovatko ne vieneet oikeaan suuntaan kohti tasavauhtisempaa ja helpompaa maratonia.

Ärrimurri jäi juoksuradalle




Tämä on taas niitä viikkoja, jolloin yksi jos toinenkin juttu saa adrenaliinin nousemaan. Sytyn ykkösestä sataseen liiankin nopeasti. Eikä kyse ole tässä tapauksessa juoksusta.

Ikävä yhteensattuma pisti kisakalenterin uusiksi



Olen ollut innoissani kesän kisakalenterista. Midnight Run ja Tallinnan maraton ovat jo perinteikkäät juoksukalenterin kohokohdat. Jälkimmäinen siitäkin huolimatta, tai ehkäpä juuri siksi, että reitti on pistetty täysin uusiksi.

Onneksi Midnight Run -lähettiläs Elina vinkkasi katsomaan kalenteria ennen kuin pistäisin ilmot sisään kisoihin. Kaksi lempparia osuu samaan viikonloppuun. Lauantaina MNR:n startti klo 21. 12 tunnin kuluttua siitä pamahtaa lähtölaukaus Tallinnassa. Toinen on pakko jättää väliin.

Jäniksenä juoksuharrastuksen uudelle tasolle – HHM 2017



Se tunne, kun kilometrit häviävät yksi toisensa perään. Kilometrikyltit ovat vain numeroita. Ei ole vaikeita hetkiä, ei tuskallisia viimeisiä mäkiä. On vain juoksun iloa, ihania kanssajuoksijoita, aurinkoa, reitti läpi rakkaimman Helsingin. Ympärillä onnistumisen riemua ja tukahdettuja pettymyksiä. Suuria tunteita, hikipisaroita, naurua ja puuskuttelua.

Sain jäniksenä puolikkaalta enemmän kuin osasin ennakkoon kuvitellakaan.

Jänistelemään HHM:lle


Saavutin viime vuoden HHM:lla silloisen puolimaratonennätykseni ex tempore -jäniksen Johannan ansiosta. Upean juoksukokemuksen johdosta päätin, että jos vain mahdollista, haluan tarjota jollekulle (puoli)maratoonarille vastaavanlaisen tasaisen, varman juoksun. Nyt siihen tarjoutui tilaisuus.

Rumat jalat



Lapseni sanoi ääneen sen mitä itsekin ajattelen:
Sulla on mamma varmaan maailman rumimmat jalat...

Hän kuitenkin jatkoi lausettaan:


Juoksu - edullinen harrastus?



Meillä jokaisella on oma käsityksemme siitä mikä on edullista ja mikä kallista. Yksi käy testaamassa kaikki Helsingin uudet ravintolat sitä mukaa kun niitä syntyy, toinen sysää pilkkihaalariostoksensa seuraavaan talvikauteen jotta saa ostettua lapselleen talvikengät. Arkipihi voi laittaa kaksisataa euroa tuosta noin vaan lenkkareihin tai ostaa hintaa katsomatta kukkakimpun koristamaan vastasiivottua kotia. On asioita joista ollaan valmiita maksamaan ja niitä, joissa sitten puolestaan säästetään.

7) Panssarivaunu | 9 asiaa minusta



Lasten ensimmäinen kesäloma-aamu alkoi hävittäjien ylilennolla. Ikkunat tärisivät ja lähikorttelit moninkertaistivat äänen. Toinen lapsista pelkäsi pommeja, toinen pysähtyi paikoilleen. Mulle äänet toivat lapsuuden mieleen. Tällaisina hetkinä olisimme katsoneet naapurin lukuisten lasten kanssa taivaalle ja pohtineet kenen isä siellä mahtaa metelöidä.

Palautuminen Terwamaratonilta


Aikaisemmin aloitin lenkkeilyn miltei välittömästi maratonin jälkeen, heti kun jalat tuntuivat tuoreilta. Tuon kiriteerin mukaan olisin tälläkin kertaa voinut aloittaa juoksun vaikka maratonia seuraavana päivänä, sillä jaloissa ei enää 22 läpijuostun maratonin jälkeen tunnu kipu enää samalla tavalla kuin kuuden ensimmäisen kohdalla. Maltti on kuitenkin valttia, myös maratonista palautumisessa.

Juoksutreffit Katjan kanssa


Suunnilleen kerran viikossa Merihaasta juoksee satunnainen sakki Pohjoisrantaan, kääntyy Aleksanterinkadun päässä, juoksee Tervasaarenkannaksen edestakaisin ja katoaa takaisin Merihakaan. Kyseessä on Hassen maraton. Legendaarinen keräilymara kaikille himojuoksijoille.

6) Kengännauhat | 9 asiaa minusta



Mummin opetuksista on moni kadonnut päästäni jo aikaa sitten, mutta todistettavasti sinne on myös tarttunut joitain kuolemattomia ja laatikkoja täyttäviä ohjeita.

22. maraton: 29 tunnin täsmäisku - Terwamaraton 2017

Tarkoituksenani oli löytää toukokuulta paikallinen maraton. Ja sitten löysinkin itseni Oulusta. Käsitykseni lähialueesta yllätti itsenikin. Kun kuitenkin summaan kaikkea viikonlopun aikana kokemaani, en voi olla kuin onnellinen, että tein retken 600 kilometrin päähän kotiovelta

www.pikkuliten.fi

Pienten uudistusten kevät jatkuu. Sain vihdoin ja viimein hankittua oma domainin, joten blogin osoitteesta tippui blogspot pois. Ulkoasu on kuten ennenkin, sillä jatkan samalla Blogger-alustalla. Vanha osoite ohjaa uuden puolelle, eli muutos ei näy juuri muualla kuin osoitekentässä.

Nukutko hyvin ennen maratonia?

Vastausta kysymykseen ei tarvitse funtsia sen kummemmin. Olen miltei aina maratonaamuna rättipoikki. Itse maraton ei vie unenlahjojani, vaan juoksua tärkeämmät arjen härdellit, lähinnä työ ja lapset.

Villi ja vallaton vatsa aisoihin juoksukisoissa


Juoksu ja eläväinen vatsani eivät ole aina symbioosissa. Jännitysvatsani alkaa kuplia aina kisojen lähestyessä. Olen jättänyt vatsani takia varsinaisen maratontankkauksen väliin, tarkkaillut kuitujen saantia sekä olen nappaillut maitohappobakteerivalmisteita. En ole saanut näilläkään kikoilla vatsaani kuriin.

Niinpä olen parhaimmillani (tai pahimmillani) joutunut käymään maratonin aikana bajamajassa viisikin kertaa. Edellispäivien ja kisa-aamun kertoja en viitsi edes laskea.

Lääkäri kotikäynnillä


Blogini tunnollisin lukija sattuu olemaan sisätautien erikoislääkäri ja mikä parasta, sain hänet kotikäynnille viikko sitten.

5) Manu | 9 asiaa minusta



Miltei koko Kruununhaka mahtuu nuoruusajan kotini ja presidentinlinnan väliin. Kivijalkakauppa oli vastapäisessä talossa, Salosen valikoimat parin korttelin päässä. Kouluun oli sopivan lyhyt matka. Siksi varmaan se tuli juostua usein. Olin jo silloin aikamoinen aikaoptimisti.

4) Ratkoja | 9 asiaa minusta



Onneksi katukuvassa ei enää näe kuin satunnaisesti puvun hihaan vahingossa jääneitä kangasmerkkejä. Sen sijaan, jos oikein tarkkaan tiirailet, saatat huomata yhden jos toisenkin halkion, jonka harsimalanka on jäänyt ratkomatta.

Juoksutreffit Midnight Run -lähettilään Elinan kanssa


Viimeinen tosi pitkä lenkki ennen Terwamaratonia on nyt pulkassa. Sain pilkottua 28 kilometrin lenkin kolmeen osaan ja sain onnekseni keskimmäiselle pätkälle kaivattua juoksuseuraa. Muuten kolmen tunnin mittainen lenkki olisi tuntunut paljon raskaammalta sekä päässä että jaloissa.

3) Rituaali | 9 asiaa minusta


Veikkaan, että jokaisella juoksijalla on jokin pieni tai kenties isompikin tapa, joka seuraa mukana lenkistä ja kisasta toiseen. Joskus sitä ei välttämättä edes huomaa itse, sillä rituaali kuuluu niin tiukasti luonnollisena osana omiin kisa- ja lenkkivalmisteluihin. 

JeesusKympistä vapun uusi perinne?



Osallistumiseni JeesusKympille herätti ties millaisia kysymyksiä ennakkoon niin juoksijakavereiltani kuin juoksua harrastamattomiltakin. Lisäksi juoksutapahtuman ajankohta aiheutti monelle päänvaivaa: "Etkö aio juhlia ollenkaan vappua?"

Vihreä lounassuosikkini


Pikaruoista parhain: kevyesti marinoitu parsakaali. Valmistaminen pakasteparsakaalista vie aikaa kymmenisen minuuttia, josta aktiivista valmistusaikaa on maksimissaan kolme. Loppuajan voi odottaa veden kiehumista ja tuijottaa sen jälkeen vedessä lämpeneviä nuppuja. Ellei sitten satu keksimään järkevämpää tekemistä.

Olisiko se suuri rakkaus nyt tässä?



Keski-ikä on tuonut tullessaan harmaita hiuksia, naururyppyjä ja jalkavaivat. Ihan mieluusti juoksentelen ryppyisenä hopeakettuna, mutta ottaisin mielelläni takaisin ne vetreämmät ja ehjät jalkani.

Olen metsästänyt tarpeeksi leveälestisiä lenkkareita, joihin saisin mahtumaan levenneet räpyläni. Tänään taisin osua napakymppiin.

Mitä jos ennätys ei paranekaan?


Olin vuosikymmeniä fiilisjuoksija, jolla oli haaveita:
  • Jos yrittäisin vääntäytyä lenkille edes kolme kertaa viikossa.
  • Jos saisin juostua edes kaksi pitkää lenkkiä ennen maraa, tai ylipäänsä treenattua enemmän kuin 100 kilsaa ennen h-hetkeä. 
  • Jos saisin jossain vaiheessa vahvemman keskivartalon, niin sekin kai auttaisi juoksussa. 
  • Jos mä jo onnistuisin alittamaan sen neljän tunnin rajan. 
  • Jos maraton tuntuisi joskus hyvältä ja helpolta alusta loppuun. 
Sitten tuli lapsia. Elämä muutti muotoaan mutta jossittelu jatkui.

Sykkeellä ja tunteella - Helsinki Spring Marathonin puolikas 2017


Mitä Helsinki Spring Marathonista jäikään käteen? Tarjoan kisaraportista tällä kertaa kaksi versiota, lyhyen ja pitkän. Eli olkaatten hyvät: