Kuinka kauan pysyn tavoitekunnossani?

Känny piippaa puoli kymmeneltä lauantaiaamuna. Ystäväni Katja, armoitettu maratonkahmija, oli huomannut hetkeä aikaisemmin, että Hassen maraton starttaa taas klo 10 Merihaasta. Hän kyseli, josko tulisin vetämään vesisadelenkin hänen seurakseen. Kunhan olin hoitanut lasten harrastevelvoitteet siltä päivältä, hyppäsin kelkkaan Hakaniemen sillalta Katjan viimeisen maratontunnin ajaksi.

Katjalle maraton oli jo 78. Toiselle juoksukamuistani, Kimmolle, kyseessä oli 68. maraton/ultra. Itse en ole päässyt moisiin lukemiin, en lähellekään, enkä edes kykene yhtä kovaan maratontahtiin. Yksi asia meille kuitenkin on yhteistä. Olemme kaikki maratonkunnossa, eli meiltä onnistuu 42 kilometrin juokseminen tuosta noin vaan.

Tulostavoitteet vuodelle 2019

Tässä vaiheessa juoksuvuotta, kun kisoihin on vielä rutkasti aikaa, on hauska leikitellä tulostavoitteilla. Vasta treenit (ja maratoonarin tasotesti) näyttävät, onko niissä realismin häivääkään, mutta ainahan on luvallista haaveilla.

25 kilometriä viikossa

Uudenvuodenlupausten asemesta olen suosinut vuodenvaihteeseen ajoittuvaa yleistä ryhtiliikettä. Tänä vuonna olen kuitenkin tehnyt itselleni lupauksen:

Juoksen vuoden jokaisena viikkona vähintään 25 kilometriä, poislukien tietty ne viikot, jolloin juoksukoneistoni ei ole toimintakunnossa.

Hypopressivestä apua useaan (juoksijankin) ongelmaan

Maali lähestyy. Viimeiset voimat on keskitettävä jalkoihin. Huomio herpaantuu keskivartalon lihaksista. Nyt on tärkeintä saada juoksu loppuun, muulla ei ole väliä.

Housuihin lorahtaa jotain lämmintä. Kuvittelin 41 kilometrin verran, että tämä maraton olisi erilainen. Mieluummin keskittyisin maalissa tuuletteluun kädet kohti taivasta, kuin peittelisin märkiä juoksutrikoitani.

Harva uskaltaa julkisesti myöntää, että ikävä vaiva liipaisee läheltä omaa napaa. Ei inkontinessiongelma kasvoja kaipaa, mutta mun on helpompi kertoa tulevasta hypopressive-kuntoutuksestani, kun voin puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

900 kilometriä

Olen juossut tänä vuonna jo yli 900 kilometriä. Lukema ei kuitenkaan kerro mitään siitä, kuinka laadukkaita kilometrit ovat olleet, tai ovatko ne vieneet oikeaan suuntaan kohti tasavauhtisempaa ja helpompaa maratonia.

Mitä jos ennätys ei paranekaan?

Olin vuosikymmeniä fiilisjuoksija, jolla oli haaveita:

• Jos yrittäisin vääntäytyä lenkille edes kolme kertaa viikossa.
• Jos saisin juostua edes kaksi pitkää lenkkiä ennen maraa, tai ylipäänsä treenattua enemmän kuin 100 kilsaa ennen h-hetkeä. 
• Jos saisin jossain vaiheessa vahvemman keskivartalon, niin sekin kai auttaisi juoksussa. 
• Jos mä jo onnistuisin alittamaan sen neljän tunnin rajan. 
• Jos maraton tuntuisi joskus hyvältä ja helpolta alusta loppuun. 

Sitten tuli lapsia. Elämä muutti muotoaan mutta jossittelu jatkui.

Tälläkö reseptillä 3,5 tunnin alitus maratonilla?

Kuluneen vuoden aikana musta, ikuisesta fiilisjuoksijasta on kuoriutunut tavoitteellinen treenaaja. Kilpailuviettikin on tullut kaivettua naftaliinista esiin. Maratonennätykseeni tarvittiin entistä enemmän juoksukilometrejä ja vaihtelevia juoksutreenejä, säännöllisyydestä puhumattakaan. Ilman valmentajani Pasi Päällysahon ohjausta ja hänen tehokasta maratontestiään en olisi pystynyt liki puolen tunnin aikaparannukseen.

Tavoitteenani on juosta ensi kesänä maraton alle kolmen ja puolen tunnin. Olen monta monituista kertaa miettinyt, onko musta siihen. Päätin, että on.

Pääsin testaamaan Zero Pointin Arctic-talvijuoksutrikoita. Mut valittiin tuotetestaajaksi Intersport club-sivuilla olevan testaajahaun kautta. (Hae sinäkin!) Itse testaus ja arvion kirjoittaminen oli hauskaa puuhaa. Mutta kuvattavana olo... Mun pitää harjoitella sitä vielä paljon. Pääset tästä kirjoittamaani arvosteluun. 

Luotan, että Pasin nousujohteisella harjoitusohjelmalla syntyy tulosta. Mutta riittääkö mussa ytyä tarpeeksi? Tällaisenaan kroppani tulee kestämään vain rajallisesti kilometrilisäyksiä. Jotain on siis tehtävä toisin, jotta jalkani kestäisivät paremmin vauhdikkaamman juoksun iskutusta ja saisin koko kroppani tukemaan juoksua.

Päätimme nostaa Pasin kanssa jokerina pöytään juoksua tukevan voimaharjoittelun. Josko se avittaisi 12 minuutin viilaamisessa pois maratonenkastani?

Ensimmäistä kertaa elämässäni juoksen säännöllisesti myös talvikuukaudet ja käyn salilla rääkkäämässä lihaksiani ohjelman mukaisesti. Tulevan juoksukauden pohjat tehdään siis kuluvan talven aikana.

Ilokseni EVO Fitness lähti tähän projektiin mukaan, joten näin yöjuoksijana treenit eivät jää väliin nihkeiden aukioloaikojen tai varattujen juoksumattojen takia. Ja sään salliessa käyn taas kouluamassa tutut rantareitit lähimaastossa.

On syynsä, miksi en viljele kuviani blogissani. Pitäisiköhän mun erikoistua tällaisiin päättömiin otoksiin?

Pitkikset onnistuvat myös juoksumatolla:
su 11.12. kevyt pitkä  | 17,8 km | 1:56:00 | 6:30 min/km