Juoksulasit

Ennen maratonmatkoja mulla on aina yksi ja sama painajainen. Niissä vaihtuu ainoastaan ympäristö ja ihmiset, mutta perusjuoni on sama. Piilarit ovat jääneet kotiin. 

Olen kokeillut arkirilleissäni juoksua lyhyemmillä peruskiekoilla. En voi kuvitellakaan kokonaista maratonia ne nenänpäällä heiluen. Tiedän kuitenkin, että joku kaunis kevätpäivä silmäni eivät suostu ottamaan piilareita vastaan siitepölyn tai muun allergisen reaktion takia. Silloin on pakko turvautua silmälaseihin.

Ostin vuosi sitten netistä itselleni lasit, joiden ajattelin sopivan urheiluun. Hyödynsin Lenswayn tarjouksen ja sain ne 29 eurolla sisältäen linssit ja toimituksen kotiovelle. Ajattelin, että sen verran tästä kokeilusta voi kyllä maksaa. 

Aluksi käytin uusia juoksulasejani vain pimeän tultua yöjuoksuillani, sillä peilikuvani ei näyttänyt tutulta. Aloin käyttää uusia silmälasejani myös päivänvalossa kunhan pääsin eroon turhamaisuudestani ja tajusin, etten juuri tuijottele itseäni lenkkipolulla. Kerrankin mulla on urheiluun sopivat silmälasit, jotka pysyvät spurteissakin paikoillaan, eikä hiki kasaannu niiden ja poskipäiden väliin. 

Maratonmatkoilla kannan lenkkareitani, juoksualusvaatteitani ja juoksusukkiani käsilaukussa. Sellaisessa, johon mahtuisi varmaan Ruotsin kuningashuoneen pöytähopeatkin. Piilareiden lisäksi siellä on jatkossa myös nämä nenänpään komistuttajat. 

Eilinen 22 kilometrin lenkki sujui rattoisasti piilolinssit päässä. Mun pitää vielä opetella yhdistelmään vesisade + räntä + silmälasit, sillä sateessa juokseminen on yksi parhaista asioista maailmassa. 

Juokse, kun (vielä) voit

Ystäväni kysyi, miksi jatkan juoksuharrastusta, vaikka mun on voitettava itseni kerta toisensa jälkeen lenkkipolulle lähtemisessä. Tajusin vasta hänen kommentistaan, kuinka usein valitan lenkille lähtemisen vaikeutta.

Voittamisesta tässä on tosiaan kyse. Päihitän laiskan puoliskoni lähtemällä kaikista tekosyistä huolimatta juoksemaan. Viime aikoina tärkeäksi motivaattoriksi on noussut myös ajan ja terveiden päivien rajallisuus. Juoksen, koska minulla on siihen mahdollisuus. Huomenna tilanne voi olla aivan toinen.

Kampanjani Pikkuliten Berliinin maratonille auttaa mut myös aktiivisesti lenkkipolulle. Tänään on vuorossa Jessica-juoksu, eli yhdeksän nautinnollista kiekkaa Töölönlahden ympäri. Nimensä illan tempaus sai 20 euron lahjoituksen tehneeltä Facebookin Kestävyyttä pintakaasulla 24/7 -ryhmän jäseneltä. Aion juosta ennen Berliinin maratonia jokaisen lahjoitetun euron edestä, satoi tai paistoi.

Jos voit juosta tänään, eli aikataulusi ja terveytesi antavat periksi (sekä olet sattumoisin Helsingissä), tule kirmaamaan kanssani. Starttaan Linnunlaulun Sinisen huvilan kahvilan kohdalta klo 18:30. Voit hypätä mukaan missä vaiheessa matkaa tahansa ja juosta kanssani niin pitkään, kuin miltä tänään tuntuu hyvältä. Yhden kiekan pituus on noin 2 kilometriä ja arvioitu vauhti on 6:15 min/km. Juoksuseurasta riippuen vauhtia voidaan hidastaa mutta myös nopeampikin juoksu onnistuu. Ensimmäiset kolme kiekkaa juostaan myötäpäivään, sitä seuraavat kolme vastapäivään ja kolme viimeistä kiekkaa taas myötäpäivään.

Illaksi on luvattu kaatosadetta. Ystäväni kysymys juoksuharrastuksen jatkamisesta saattaa pulpahtaa mieleen jossain 17 kilometrin kohdalla, eli siinä vaiheessa kun juoksun ilo saattaa hetkeksi hiipua. Sinnittelen silloin itseni päivätavoitteen loppuun asti hehkuttamalla jo ennakkoon sitä mieletöntä fiilistä, kun pääsen endorfiinimyrskyssä kuumaan suihkuun. Myös sen tunteen takia jatkan harrastustani päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen.

Hienosta säästä huolimatta eilisellä lenkkipolulla ei ollut ruuhkaa. Enpä minäkään kovin usein starttaa ennen puolta seitsemää aamulla. Pyhitän kolme varhaisaamun peruskiekkaa Miljalle, joka antoi myös lahjoituksen Lääkärit ilman rajoja -järjestölle keräyssivuni kautta. 

Ma 28.4. peruskiekka aamuvarhaisella | 6,5 km | 35:48





Viikonlopun Mini Runit

Viikonloppuisin aamut on pyhitetty hitaille lähdöille. Täytyy myöntää, että välillä hitaus vaihtuu peräti löysäilyn puolelle. Mukaan mahtuu onneksi sukkelampiakin aamuja.

Lauantai kuului näihin jälkimmäisiin. Meillä oli jo heti aamusta asioita hoidettavana kaupungilla. Niinpä lapsukaiset olivat ensimmäisten joukossa spurttailemassa Stadiumin ja Midnight Runin järjestämällä Mini Runilla Mannerheimintiellä. Pieni pyrähdys sai karistettua viimeisetkin unihiekat silmistä.

Pikkusisko tulee isoveljen peesissä. Voi tätä juoksun iloa!

En jaksanut lähteä lenkkipolulle lauantai-iltana mieheni jälkeen. Mulla oli useita tekosyitä, miksen voi päättää lauantaita juoksemalla. Jotkut niistä olivat sen verran vakuuttavia, että keskityin juoksun sijaan Keplerin Vainoojan viimeisiin sivuihin. Sunnuntai-iltana samat verukkeet eivät enää toimineet, vaan lähdin pohdiskelemaan vaalitulosta Helsingin yöhön.

En ole koskaan katunut lenkille lähtöä. Tälläkin kertaa koneisto alkoi hyrrätä neljän kilsan kohdalla siihen malliin, että tuntui, kuin olisin voinut oikeastaan samalla vaivalla kuluttaa Nimbuksiani muutaman lisäkilometrin verran. Järki kuitenkin voitti tunteen. Viikottaisia juoksukilometrejä pitää lisätä tässä vaiheessa juoksukautta maltillisesti, jotta paikat eivät hajoa. Siitäkin mulla on pitkän juoksuhistoriikkini ajalta kokemuksia. Valitettavasti.

Lapset saivat juosta hienoissa Addun juoksupaidoissa. Miss N halusi olla voimistelutreeneissäkin se päällä. Tästä taitaa tulla neidin vaatekaappiin uusi aarre.  

Su 19.4. yöjuoksu | 8 km | 45:14

Jokainen lahjoitettu euro vastaa yhtä juoksukilometriä

Juoksen hyvän asian puolesta, eli kerään lahjoituksia Lääkärit ilman rajoja -järjestölle. Hyväntekeväisyyteen osallistuminen on suurissa kansainvälisissä maratontapahtumissa oljenkorsi niille, joita ei ole onnistanut maratonin lähtölupien arvonnassa.

Perustin keräystilini Alvarumin sivuilla jo viime vuoden puolella, mutta aloitin toden teolla keräämisen vasta eilen. Perustin Facebookiin tapahtumasivun pikkuliten Berliinin maratonille ja aloin päivittää Instagramiin kuvavirtaa tästä pitkästä mutta antoisasta matkasta tunnisteella #pikkulitenberliiniin.

Hyvänteväisyyskassaan kilahti saman tien 20 euroa. Mahtavaa! Innostuksissani lupasin juosta eilisen ja tämän päivän aikana yhteensä 20 kilometriä. Illalla jalkapallon pelaaminen lasten kanssa vei kuitenkin mehut koivista. Pääsin toteuttamaan itseäni näin ollen lenkkipolulla aamusta koko ihanaisen 20 kilsan edestä!

Otin pk-lenkin löysääkin löysempänä. Pysähtelin välillä ottamaan kuvia ja lataamaan ne Instagramiin. Oli hauska saada juoksun aikana Instan kautta kannustuksia ja tykkäämisiä tutuilta ja tuntemattomilta.

Pienikin lahjoitus tuo Berliinin maratonin lähtökarsinaa lähemmäksi. Lupaan juosta yhtä monta kilometriä ennen Berliinin maratonia, kuin mitä Lääkärit ilman rajoja -järjestö saa keräystilini kautta. Nyt on elämäsi tilaisuus juoksuttaa mua ympäri Helsinkiä hyvän asian puolesta!

FB:n tapahtumasivu on kaikille avoin, eli tervetuloa seuraamaan sinne matkaa Berliinin maratonille. Tapahtumaan saa mieluusti liittyä, vaikkei aikoisikaan lahjoittaa hyvään tarkoitukseen. 

Lahjoituslinkkiin pääset blogini etusivulta ja tästä
Jos haluat seurata keräyksen etenemistä, klikkaa itsesi keräyssivulleni tästä

Tabusta toiseen

Vuosi sitten tähän aikaan juoksin juoksumatolla. Siitepölyn ja katupölyn takia ei tullut kuuloonkaan, että olisin puuskuttanut suu ammollaan pitkin Helsingin katuja. Tänä vuonna tilanne on kuitenkin onneksi toinen.

Leudon talven jäljiltä kadut on siivottu aikaisemmin, joten keuhkot eivät enää ole niin kovilla. Ehkä suurin syy on kuitenkin lääkityksen muuttaminen. Valitin ihanalle työkaverilleni, ettei käyttämäni antihistamiini tunnu auttavan edes lievään pähkinäpuun lehahdukseen lahden takaa. Olen vuosien mittaan käyttänyt oireisiini yhtä jos toista lääkettä, mutta tämä nyttemmin tehoton on tuntunut parhaalta vaihtoehdolta. Hän vihjaisi käyttämistään lääkkeistä. Kiitos keskustelumme, tajusin pyytää uudet tropit lääkäriltä ja meno onkin sitten ollut aivan toinen sen jälkeen. 

Se mikä sopii yhdelle ei sovi takuuvarmasti toiselle. Tällä kertaa värin vaihto valkoisesta siniseen oli kuitenkin onnistunut. 


Kostean asfaltin tuoksu

Käytin hyväkseni tyttäreni voimistelutunnin ja kipaisin Kaivariin juoksemaan. En muista nähneeni vähään aikaan yhden lenkin aikana yhtä paljon hikoilevia sielunystäviä. Varmasti ajankohdallakin oli merkitystä. Yöjuoksuilla tuppaa näkemään vähän toisenlaisilla kengillä tallustelevia.

Lempeä kesäsade yllätti kesken juoksun. Sadetta ja aurinkoa. Paras yhdistelmä! Tunsin kostuvan asfaltin vienon tuoksun. Sellaisen hiekkapölyn sekaisen. Vielä kun asfalttiin lisäisi lämpöasteita, tuoksu olisi suoraan kesästä. Se ei ole enää kaukana!

Ma 13.4. | 6,5 km | 34:00 

Koukussa!

Lanko halusi tutustuttaa meidät geokätköilyyn Ruotsin reissullamme. Aloitin samoihin aikoihin Instagramissa. Tilihän mulla on ollut passiivisena jo muutaman vuoden, mutta nyt tuntui siltä, että mulla on jotain laitettavaakin sinne. Jäin koukkuun molempiin kertaheitolla.

Pääset mukaan arkeni kuvavirtaan oikeasta palkista löytyvästä Instagramin logosta. Jatkossa keskitän geokätköilyt sinne. Tässä kuitenkin kuvasatoa ensimmäisestä kerrasta:

 Mukana oli 8-vuotiaat serkukset ja lankoni.

Systerini mies hoiti koordinaattien lukemisen.

Majava oli ehtinyt käydä reitillä ennen meitä. 

Kaikialla oli vihreää sammalta. Voin vain kuvitella kuinka mystiseltä metsä näyttää sumun keskellä. 

Saimme kiipeillä välillä kinkkisessäkin maastossa. 

Ensimmäinen geokätkö tarkkailtavana. 

Kätkö on ollut samalla paikalla jo useita vuosia. 

Seuraava kätkö löytyi kiehtovasta autiotalosta. 

Olisin mielelläni jäänyt kuvaamaan taloa pidemmäksikin aikaa. 

Tapettikerroksia oli ainakin riittävästi. Talosta on joskus pidetty hyvää huolta. 

Kuinkakohan moni lapsukainen on nähnyt unia tässä pinnasängyssä?

Leivinuuni on nähnyt parhaat päivänsä. 

Ullakkoportaat olivat vielä kuljettavassa kunnossa. 

Ilmanvaihto toimi. 

Vaikutti siltä, että osa talosta oli vielä rakenteiltaan kunnossa. 

En ollut ainoa, joka pysähteli alati kuvaamaan yksityiskohtia ympärillämme. Opin retkellämme, miten erotan jatkossa naaras- ja uroshirven papanat toisistaan. Tärkeää tietoa kaupunkisuunnistuksessa!


Kolmas aarre löytyi ensimmäisen lailla jykevän kivimuurin kätköistä. 

Pääsimme sähköaitojen yli kätevästi, sillä ne eivät olleet vielä näin varhaisessa vaiheessa kevättä päällä. Sen sijaan piikkilanka-aitojen kanssa piti olla tarkkana, jos ei halunnut vaatteitaan rikki. Tästäkin möyrimme ali niin pienenä kuin vain mahdollista. 

Kanssaseikkailijat

Säässä ei ollut valittamista. Ruotsalainen maaseutu näytti parhaat puolensa. 

Virtahepo uima-altaassa

Systeri oli järjestänyt pääsiäislomallemme mukavaa tekemistä jokaiselle päivälle. Pitkäperjantai oli lapsille ja miehille leffapäivä, siskollani ja mulla se oli omistettu sporttailulle.

Hikoilimme aikamme Arena Skövden hienolla punttiksella ja sieltä siirryimme uimahallin puolelle. Uiminen ei ole edelleenkään ykkösjuttuni. Kunhan saan tekniikan kuntoon, musta tullee vielä vaikka millainen vesipeto. Mutta se ei ole juuri nyt ekana saker som bör göras -listallani.

Systerini kauhoi lyhyessä ajassa aikamoiset metrilukemat. Hatunnoston paikka! Löysin itselleni ilmeisesti vesijumppaohjaukseen tarkoitetun vesijuoksuvyön. Pääsin kuin pääsinkin lempparipuuhiini vedessä.

Saimme omittua altaan omaan käyttöömme. Kanssamme oli vain yksinäinen mies, joka oli vallannut nopeiden radan itselleen. Hän jäi odottelemaan mua suoran päähän:

- Toi näyttää hauskalta. Vähän niin kuin virtahepo juoksisi. Mitä sä oikein teet?
- Vesijuoksu tekee hyvää juoksun rasittamille jaloille.
- Ai sä juokset vai? Onko sulla joitain juoksuvammoja?
- Ei ole, mutta tämä on hyvää veryttelyä ja auttaa varmasti myös vammojen ehkäisyssä.
- Juoksetko sä paljonkin?
- Ihan tarpeeksi. Maratoneja ja silleen.
- Hei oletko sä jo mukana Skövden juoksuseurassa? Sä voisit tulla sinne mukaan? Haluaisitko tulla?

Vaikutti kovasti siltä, että olisin saanut itselleni uuden juoksukaverin tutustuttamaan mut Skövden juoksumaastoihin. Mies oli hieman pettynyt, kun kuulin mistä olen.

Systeri nauroi kuultuaan keskustelustamme. Hänestä tuo meni iskuyrityksen piikkiin. Sinisilmäisenä haluan uskoa, että kyse oli vain mukavasta rupatteluhetkestä. Niitä ei voi olla koskaan liikaa, ei vaikka mua verrattaisiinkin virtahepoon.

Kuntoilun jälkeen tapasimme leffaporukan paikallisen pubin terassilla. Pubivisailun mainos hymyilytti:






Kahvakuulailun jumittamat lihakset liikkeeseen

Aktiivinen hyötyliikuntakausi on alkanut! Pujottauduin taas juoksutrikoisiin, kun oli aika viedä lapset päivän touhuihin. Rantaa pitkin tarhasta kotikonttoriin on suunilleen viiden kilometrin verran. Siinä sai mukavasti veryteltyä edellispäivän kahvakuulailun kangistamia lihaksia.


Nautiskelin maisemista ja otin pitkästä aikaa kuvia taloista ja pienistä ihanista yksityiskohdista, joita ei aina huomaa ihailla juoksutohinoissa.

 
Tässä valossa kaikki, siis aivan kaikki, näyttävät parhaat puolensa. Niin rakennukset kuin ihmisetkin. Koiratkin näyttivät tepastelevan tavallista terhakkaammin.


Huomasin, kuinka muutkin ihmiset ovat kuoriutuneet esiin talvikuosistaan. Yksi jos toinen hymyili ja nyökkäsi takaisin ohitettuamme toisemme. Siitä sai lisäenergiaa pikkuspurtteihin!


Tämä lenkki meni pienistä intervalleista huolimatta sunnuntaihölköttelyn tiliin. Mutta välillä näinkin. Ilokseni askel nousi kuitenkin keveästi. Juoksumatolla hikoilu ei ole mennyt selvästikään hukkaan.


Kauppatorilla oli yllättävän hiljaista, samoin Pohjoisrannassa. Ilmeisesti aamun fillariletka ja lenkkeilijät olivat jo työpaikoillaan suihkunraikkaina. Mulla olikin sitten koko merellinen kävelybulevardi omassa käytössäni. Jalat peppuun, polvet rintaan, siksakkia jalkoihin. Olin varmaankin juoksua harrastamattomien autoilijoiden mielestä huvittavaa katsottavaa.


Oma fillarini odottaa vielä talviteloilla. Siinä onkin mukavaa puuhastelua viikonloppuun. Saamme pyöräilystä varmasti enemmän irti tänä kesänä, kun koko katras osaa fillaroida. Kotiseutumatkailu satulasta käsin ja juosten on varmastikin meidän perheemme juttu tulevana kesänä!


Aamun tehotunnit

Nukkumaan mennessä laiskotti. Laitoin sentään herätyskellon soimaan kuudeksi, jotta ehtisin kuulakahvatreeneihin seiskaksi. Treenivaatteet olisi pitänyt laittaa jo illalla valmiiksi, mutta olin taas yltiöpositiivinen: "Kyllähän mä ne kamat saan aamullakin valittua. Herään siinä samalla." Niin joo...

Alkuviikkokin on näköjään livennyt kotihommien suhteen laiskuuden puolelle. Tällä kertaa onneksi, sillä Ruotsin reissun jäljiltä olohuoneessa komeili vielä matkalaukku puolillaan puhtaita vaatteita. Ja katsos vaan, laukun uumenista löytyi kaikki aamun treeneihin tarvittava yhdestä kasasta. Näppärää!

Niissä urheiluvaatteissa sitten suhailin aamun edestakaisin kodin ja keskustan väliä. Juoksujalkaa salille ja salilta, osa matkasta tosin dösällä. Lasten nouto himasta. Pikakävelyä kouluun ja bussilla tarhaan. Ennen paluuta optikolle aikaa varaamaan ja pikavisiitti kirjastoon. Nopea suihku samalla kun kaurahiutaleet ja rouhitut pellavansiemenet hautuivat puuroksi kattilassa. Nopea breku ja Hesari. Ja vihdoin työkone auki. Eikä kello ollut vielä kymmentäkään.