Vuosi sitten otimme uuden vuoden vastaan ystäväperheiden kanssa herkuista notkuvan pitopöydän äärellä. Tällä kertaa meillä ei ollut ennakkosuunnitelmia, ja skiditkin katosivat kavereidensa kanssa, mutta niin tästäkin juhlasta saatiin sellainen, jota muistelemme taas seuraavankin vuoden koittaessa.
Olen näköjään valmis vaihtamaan juoksun ihan tahansa mihin muuhun harrastukseen muulloinkin, kuin maratonin viimeisellä neljänneksellä. Silloin usko itseeni valahtaa asfaltille jalkaa valuvan hien mukana ja tallon sen riekaleiksi alta aikayksikön. Tänään sama tapahtui juoksumatolla.
Uudella lähikuntosalilla pyörähtäminen lohkaisi lauantaipäivästä ison siivun. Ainoat hikipisarat tulivat kuitenkin liian lämpimistä ulkovaatteista, ei laitteissa rehkimisestä.
Olen määritellyt aika tarkkaan mikä liikuntalaji mulle sopii ja mikä ei. Ajatuksenjuoksuni perustuu kuitenkin siihen, millainen olen mielestäni liikkujana (malttamaton!), ei kokemuksen tuomaan tietoon.
Olen vahvasti ollut sitä mieltä, ettei jooga ole mua varten. Sain kuitenkin niellä sanani päästyäni kokeilemaan työkuvioista tutun Shaktan joogaa. Pilates taas on ollut rauhallisuudestaan huolimatta pitkään sillä aivan varmasti mua varten -listalla juoksua tukevana treeninä. Eilen pääsin testaamaan sitä vihdoin ja viimein. Tuliko pilateksesta uusi lempparini vai ei?
EVOn personal trainer Joni kyseli multa josko käytän juostessani juoksumatosta roikkuvaa punaista nauhaa. Hävetti tunnustaa, etten edes tiedä mikä se on. Tai oikeammin sanottuna, en ole koskaan sen olemassaoloa miettinyt sen enempää.
Juoksussa on parasta, kun pääsee vaivatta lenkkipolulle omalta kotiovelta. Silloin saa hyödynnettyä jokaisen käytössä olevan minuutin täysimääräisenä. Mutta entäpä talvijuoksu juoksumatolla? Koskapa viereisestä korttelista ei salia löydy, sinne päästäkseen täytyy nähdä hieman vaivaa. Pyrin silloin maksimoimaan ajankäytön niiltä osin, kuin se vain on mahdollista.
Ensin oli aamu ja sitten huomasin, että ollaan jo illassa. Päivä katosi jonnekin. Kalenteriin oli kuitenkin merkitty tuollekin päivälle lenkki. Olisikohan se kannattanut tunkea johonkin väliin, sillä kotisohva houkutteli turhan vahvasti syleilyynsä?
Olisin voinut huijata itseäni ja jättää yhden treenin välistä: "Jos mä vaikka huomenna juoksisin tämän ja sitten ylihuomenna huomisen treenin?..." En voinut kuitenkaan antaa houkutukselle (=laiskotukselle) periksi, sillä valmentajani on nähnyt vaivaa maratonohjelman laatimisen kanssa. Kai mä voisin liikuttaa ahteriani juoksumaton suuntaan jo ihan vain senkin takia. Vaikka itseni takia olisin ollut valmis tekemään myönnytyksiä.
Tallustelin räntäsateessa Espan EVO-kuntosalille*. Eteisessä ei ollut muita kenkiä. No kuka hullu nyt lähempänä yhtätoista lauantai-iltana tulisikaan salille?
Valitsin juoksumatoista mieluisimman ja aloitin treenin. Alkuun ja loppuun löysää juoksua ja niiden välissä kuusi kilometriä reipasta. Kiirehän siinä tuli, mutta ehdin kuin ehdinkin alta pois ennen salin sulkeutumista. En halunnut testata pärähtävätkö hälytykset päälle tasan kahdeltatoista vai minuuttia yli.
23:58 lähetin miehelleni viestin: "Kotimatkalla."
La 4.2. yöjuoksu kuntosalilla
verkat alkuun ja loppuun 4 km | 25:59 | 6:29 min/km
reipas 6 km | 34:01 | 5:40 min/km
* Teen yhteistyötä EVO Fitness -kuntosaliketjun kanssa, jotta pääsen juoksemaan läpi talven liukkaudesta ja pakkasesta huolimatta.
Kesän maratonprojekti oli antoisa, mutta en voi väittää, että olisin nauttinut jokaisesta lenkistä. Välillä juoksu lipesi suorittamisen puolelle, vaikka rakas harrastus ja varaventtiili onkin.
Osaan nyt arvostaa noita yksitoikkoisia ja yksinäisiä lenkkejä entistä enemmän. Ne valmistivat mua juoksumatolle, jota olen pääsääntöisesti vihannut. Nyt pääsen johonkin outoon meditatiiviseen tilaan jalkojeni hakatessa rytmikkäästi mattoa. Enää ei haittaa, vaikka maisemat pysyvät koko juoksun ajan samana. Olen myös oppinut olemaan katsomatta juoksumaton matkamittariin. Sen lukemat kun tuntuvat aina muuttuvan mielestäni hitaammin kuin oikeasti juoksen. Enää mua ei kauhistuta ajatus tylsistyttävästä lähes parituntisesta lenkistä juoksumatolla, vaan odotan sitä innolla. Tavoitteellisen juoksutreenauksen kautta löydän itsestäni jatkuvasti (outoja) uusia puolia.
Vaikka juoksumatoissa on mistä valita, olen tapojeni orja. Valitsen aina tietyn, jos se vain on vapaana.
Siirtyminen juoksumatolle ei ollut kuitenkaan ajankäytöllisesti helpoin mahdollinen. Yöjuoksijana mulla jäi monet lenkit väliin, sillä käyttämäni kuntosali oli jo sulkenut siinä vaiheessa, kun aloin pakata veskaa kotona lähtökuntoon. Lisäksi salille oli teipattu näkyvästi ohjeistuksia, joissa muistutettiin juoksumaton 20 minuutin käyttörajoituksesta. Yritä sitten niillä rajoituksilla saada itsesi sisätiloissa maratonkuntoon. Endorfiinien liikkeellepanoonkin tarvitsen vähintään kolme varttia.
Juoksumaton oma näyttö on luksusta. Ohjelmankin voi valita vapaasti laajasta valikoimasta. Enää ei tarvitse katsoa juoksumatolta kolmea eri ohjelmaa kolmelta eri taulutelevisiolta, jokaista ilman ääntä.
Juoksumattotreeni on koukuttavaa. Viime yönä suljin salin oven takanani lähempänä puoltayötä hymy huulillani. Olin pukenut yöpuvun valmiiksi talvivaatteiden alle. Siirryin kotona eteisestä suihkunraikkaana suoraan sohvalle teekupin ääreen hetkiseksi ennen nukkumaanmenoa.
Vauhti on selvästi hidastunut kesästä, mutta haitanneeko tuo, sillä tässä on koko talvi aikaa rakentaa pohjia ensi kesän ennätyspuristukseen. Kauhean ihana juoksumatto, nähdään taas tänä iltana!
EVOn sivuilta löytyy näköjään asiakaspalvelun pikalinkeistä kohta, josta voit aktivoida itsellesi viikon mittaisen kokeilujakson haluamallesi salille. Ke 16.11. reipas lenkki juoksumatolla 5,88 km | 30:48 | 5:14 min/km verkat alkuun ja loppuun 4,17 km | 26:54 | 6:27 min/km
Pääsin tiistaiyönä nauttimaan jo ennakkoon Aleksin jouluvaloista. Virallisestihan valot sytytetään vasta joulukadun avajaisissa ensi sunnuntaina. Satuin paikalle, kun niitä ripustettiin.
<EDIT 15.12.> EVO Fitness lähti mukaan yhteistyökumppaninikseni matkalla 3,5 tunnin alitukseen maratonilla.
Talviloma, urheiluloma, hiihtoloma... Koululaisten helmikuun katkaisevalla lomalla on monta nimeä. Olen ihaillut Instan ja Facebookin täyttäneitä kuvia keväthangilta Suomesta ja maan rajoja kauemmilta rinteiltä. Taisi sieltä seasta löytyä myös eksoottisia palmukuvia sinisine drinkkeineen. Omalla perheelläni loma kuitenkin kulki tuttuun tapaan aivan toisenlaisia latuja.
Lapseni eivät oppineet tänä(kään) talvena hiihtämään, emmekä päässeet nauttimaan lumileikeistä sukulaisvierailulla länsinaapurissa. Urheilutkin jäivät suunniteltua vähemmälle, sillä talvi muistutti olemassaolostaan jäisellä juoksualustalla ja nenää hieman liikaakin nipistävällä pakkasella.
Ei ihan Åre, Florida tai Teneriffa. Pisin kävelylenkkimme lasten kanssa oli kahdeksan kilometriä kaupunkikävelyä. Matkan varrelta nappasimme serkukset kotimatkalle mukaan kahdesta eri koulusta. Vauhdin huumasta ei tässä yhteydessä voi puhua.
Onneksi meillä on lumilinnojen rakentamisen lisäksi toisenlaisiakin perinteitä, sillä säiden jumaliin ei ole Pohjoismaissa luottaminen. Tai no lasketaanhan kaksi kertaa perinteeksi? Joka tapauksessa, pääsin jälleen vierailemaan siskoni kuntosalilla. Viime pääsiäisenä todistin omakohtaisesti hellyttävää iskuyritystä melkoisen omalaatuisella aloitusrepliikillä. Tällä kertaa jätimme kuitenkin uimaosuuden väliin. Illuusio Skövde Arenan uima-allasosastosta täydellisenä iskupaikkana elää siis vielä hetken.
Jos pokka olisi pitänyt, olisin ottanut kuvan upeasti hymyilevästä, supermiespaitaan pukeutuneesta vastaanoton sporttihirmusta. Jo pelkästään hänet nähdäkseen kannatti astua kenkärajan yli.
Aloitimme kevyellä (?!) alkulämmittelyllä. Testasin juoksumatolla missä kunnossa jalkani olivat viikon takaisen maratonin jäljiltä samalla kun systerini uurasti crosstrainerissa. Hyvinhän jalkani näyttivät toimivan. Innostuin nostamaan nopeutta 8,4 kilometrin tuntivauhdista aina 12,8 km/h saakka. Kroppa toimii moitteettomasti ja otinkin siitä kaiken irti. Olin juoksun jälkeen hiestä litimärkä, vaikka salilla onkin loistava ilmastointi. Onneksi olin arponut mitkä salikamat otan mukaani, joten olin pakannut varmuuden vuoksi myös pitkät juoksutrikoot mukaan. Kävin vaihtamassa ne päälleni ennen punttitreeniin siirtymistä.
Kuten viimeisimmällä maratonilla, tälläkin kertaa mulle laskettiin kierroksia. Niitä tuli kaiken kaikkiaan 28. Uskomatonta, että vain viikkoa aiemmin onnistuin kahmimaan niitä 77 enemmän!
Oli helppo huomata raudan määrästä, että siskoni on käynyt salilla epäsäännöllisen säännöllisesti enemmän kuin minä. Sain vähentää painoista rutkasti, jos menin hänen jälkeensä laitteeseen. Teimme treenin päätteeksi kolme rääkkikierrosta Pace-laitteilla. Nautin joka hetkestä!
Alakropassani on lihaksia, kiitos juoksun, mutta muu osa vartalostani onkin retuperällä. Lupasin itselleni, että alan treenata yläkroppaani kotoisasti olohuoneessa telkkaria katsoessa. Lasten nostelusta saamani upean lihaksikas yläselkä ja käsivarret ovat enää vain muistoissa. Ehkä todistusaineistoa löytyy tosin muutamasta vanhasta valokuvasta.
Jäin kaipaamaan salikäynnistämme ainoastaan saunassa istuskelua. Jos olisimme menneet tälläkin kerralla myös uimaan, olisimme pässeet juoruilemaan saunan lauteille. En uskaltanut mennä uima-altaaseen, sillä parista varpaasta oli irronnut kynnet maratonin jäljiltä, eikä paljasta ihoa peittänyt vielä uudet, ohuet kynnen alut.
Oli harvinaista herkkua saada treenata salilla rauhassa reilusti yli kaksi tuntia ilman että tarvitsi katsoa kelloa koko ajan ja miettiä pitäisikö jo olla syvällä lapsiarjen pyörityksessä. Päästyämme vihdoin salilta suihkunraikkaina, ketkä muutkaan pöllähtivät samalle bussipysäkille kanssamme, kuin leffasta tulleet lapset isiensä kanssa.
La 20.2. | juoksumatolla 11 km | 60 min | 5:27 Jos jostain syystä eksyisit Skövdeen, käy ihmeessä Actic Arenan salilla treenaamassa. Laitteet ovat loistokunnossa ja niitä on tarpeeksi. Henkilökunta on ruotsalaiseen tapaan hymyilevää ja todella avuliasta. Olisipa omilla kotikulmillani samaan hintaan samanlainen sali uinteineen ja ryhmäliikuntatunteineen.
Systeri oli järjestänyt pääsiäislomallemme mukavaa tekemistä jokaiselle päivälle. Pitkäperjantai oli lapsille ja miehille leffapäivä, siskollani ja mulla se oli omistettu sporttailulle.
Hikoilimme aikamme Arena Skövden hienolla punttiksella ja sieltä siirryimme uimahallin puolelle. Uiminen ei ole edelleenkään ykkösjuttuni. Kunhan saan tekniikan kuntoon, musta tullee vielä vaikka millainen vesipeto. Mutta se ei ole juuri nyt ekana saker som bör göras -listallani.
Systerini kauhoi lyhyessä ajassa aikamoiset metrilukemat. Hatunnoston paikka! Löysin itselleni ilmeisesti vesijumppaohjaukseen tarkoitetun vesijuoksuvyön. Pääsin kuin pääsinkin lempparipuuhiini vedessä.
Saimme omittua altaan omaan käyttöömme. Kanssamme oli vain yksinäinen mies, joka oli vallannut nopeiden radan itselleen. Hän jäi odottelemaan mua suoran päähän:
- Toi näyttää hauskalta. Vähän niin kuin virtahepo juoksisi. Mitä sä oikein teet? - Vesijuoksu tekee hyvää juoksun rasittamille jaloille. - Ai sä juokset vai? Onko sulla joitain juoksuvammoja? - Ei ole, mutta tämä on hyvää veryttelyä ja auttaa varmasti myös vammojen ehkäisyssä. - Juoksetko sä paljonkin? - Ihan tarpeeksi. Maratoneja ja silleen. - Hei oletko sä jo mukana Skövden juoksuseurassa? Sä voisit tulla sinne mukaan? Haluaisitko tulla?
Vaikutti kovasti siltä, että olisin saanut itselleni uuden juoksukaverin tutustuttamaan mut Skövden juoksumaastoihin. Mies oli hieman pettynyt, kun kuulin mistä olen.
Systeri nauroi kuultuaan keskustelustamme. Hänestä tuo meni iskuyrityksen piikkiin. Sinisilmäisenä haluan uskoa, että kyse oli vain mukavasta rupatteluhetkestä. Niitä ei voi olla koskaan liikaa, ei vaikka mua verrattaisiinkin virtahepoon.
Kuntoilun jälkeen tapasimme leffaporukan paikallisen pubin terassilla. Pubivisailun mainos hymyilytti:
Mikäs meillä oli Katruskan kanssa ollessa. Hikoilimme vierekkäisillä juoksumatoilla ja silmiemme edessä vaelsi kirahveja ja leijonia. Simpanssivauva taisi jopa nukahtaa. Juttelimme osan ajasta, loppuajan keskityimme jalkojen ja maton saumattomaan yhteistyöhön.
Juoksumatolla juokseminen kaverin kanssa ei ole pöllömpi idea. Kumpaisellakin voi olla päivän kuntoon sopiva juoksutahti ja intervallit oman fiiliksen mukaan. Silti voimme nauttia rinta rinnan juoksusta. Varmasti pääsemme myös jossain vaiheessa skabailemaan jos niin haluamme.
Kunto kohosi kumpaisellakin taas jokaisen juostun askelen verran. Mahtavat perjantaiaamun treffit! Kiitos kaiffari!
Pläräsin kalenteria taaksepäin ja tajusin, etten ole juurikaan laittanut Suomenlinnan puolikkaan jälkeen jalkaa toisen eteen juosten, muuta kuin bussiin/junaan/ratikkaan/laivaan kiirehtiessä. Vaikka taisi olla turha edes vaivautua ottamaan kalenteria esiin, sillä tunnen liikkumattomuuden jokaisella lihaksellani.
Lihasraukeus, joka tulee kaupan päälle maratonin jälkeen, ei ole tuskaisuudessaan mitään verrattuna liikkumattomuuteen. Selkä oikuttelee, jalat ovat jäykät ja niska on jumissa. Onneksi tiedän tähän parhaan mahdollisen lääkkeen, juoksun.
Helmikuu on mennyt taudin kourissa. En halua riskeerata ja treenata puolikuntoisena. Halusin pelata varman päälle ja raahauduin vasta tänään pitkän tauon jälkeen salille. Neljän kilsan mäkijuoksu matolla oli tarpeeksi tälle kunnolle. Mutta juoksukärpänen puraisi taas. Tunnen jo nyt olevani huomattavasti energisempi kuin aikoihin!
Lähdin lipsuttelemaan salille iltamyöhään. Kävin tsekkaamassa matkan varrella uudenvuoden vastaanoton lavarakennelmia. Toivottavasti Senaatintori hiekoitetaan huomenissa kunnolla. Muuten on yksi jos toinen pakara mustelmilla juhlinnan jäljiltä. Tai ehkä tori on niin mustanaan ihmisiä, että porukka ei mahdu kaatuilemaan lainkaan.
Olkaa varovaisia ystävät! Nyt ei passaa juosta edes ratikkaan.
Salilla oli vain yksi henkilö sinne tullessani ja hänkin lähti aika pian. Miehittämättömällä salilla yksin treenaaminen on aika jännittävää, suihkussa käynnistä puhumattakaan.
ti 30.12. 5 km juoksumatolla (29 min) + pikatreeni yläkropalle
Hei taas, juoksumatto! En ole kaivanut sua pätkän vertaa. Hyvä, että olet kuitenkin olemassa. Muutenhan kevätjuoksuista ei tulisi mitään. Henki pihisee ja puhisee matollakin, mutta ei yhtä paljon, kuin keväässä kylveskelevässä luonnossa.
Sovitaanko, että suhteemme kestää tältä erää vain Tukholman maratoniin asti? Sen jälkeen haluan jättää hyvästit ainakin puoleksi vuodeksi. Toivottavasti pidemmäksikin aikaa.
En kuitenkaan lupaa olla sulle uskollinen näitä kahta kuukautta. Jos taivaalta sataa kaatamalla ja seura on hyvää, teen takuuvarmasti syrjähypyn. Ruoho kun on vihreämpää ikkunan toisella puolella, asfalttiviidakossakin.
Kameran kätköistä löytyy ihania väripläjäyksiä keväiseltä maratonmatkalta:
Käyn juoksemassa matolla muutamalla eri salilla. Yhdessä on tehokas tuuletus, televisiot näkee vaivatta, juoksumattoja on mukava määrä ja sali on avara. Toisessa taas ei.
Tuo jälkimmäinen on pidempään auki ja on lähempänä kotia. Siksipä suuntasin sinne taas kulkuni perjantaina, kun mies kotiutui sählystä ja otti vetovastuun iltahärdellistä.
Sali oli miltei tyhjä iltakasilta. Juoksin ensin ylämäkeen 2,5 kilometriä. Se meni vielä melko vaivattomasti. Sitten alkoi pänniä matolla kirmaaminen. Jatkoin silti ja vaihtelin nopeutta biisien mukaan.
8,5 kilometrin kohdalla viereiselle kävelymatolle tuli nainen tuhisemaan. Hän marmatti itsekseen: "...vain lämmittelyyn... saa olla vain 20 minuuttia... saavat tulla respasta sanomaan...", jätti kamansa matolle ja häipyi respaan. Tultuaan takaisin (yksin) muutaman minuutin kuluttua, kaksi muuta juoksumattoa oli vapaana. Säästyin siis armottomalta valitukselta.
Jos nainen olisi pyytänyt mattoa minulta suoraan, olisin sen tietysti antanut. Muutenkin tarkkailen tilannetta, jotta matolle haluavien ei tarvitse jonotella liian pitkään. Olen joskus itse odottanut vuoroani juoksumatojen vieressä lähes 20 minuuttia. Siinä on mielestäni 15 liikaa. Jonotuksen aloittaessani jokainen oli jo juossut vähintään tuon parikymmentä minsaa. Juoksijat välttelivät katsomasta sivuilleen ja luottivat näköjään siihen, että kyllä joku muu ymmärtää antaa tilaa.
Vaikka olenkin pahis ja ylitän miltei aina suositellun maksimilämmittelyajan matolla, keskeytän kyllä jos juoksuintoisia piisaa. En osaa kuitenkaan lukea ajatuksia, joten jos joku soutulaitteella oleva haikailee mattoani, en osaa sitä automaattisesti hänelle antaa.
Nainen käveli juoksumatolla muutaman minuutin. Sen jälkeen hän sai sen aikansa säätöjä näpräiltyään Out of order -tilaan.Siirryttyään toiselle matolle, hän juoksi sillä muutaman minuutin ja siirtyi ilmeisesti pukuhuoneen puolelle. Ärräpäät olisivat lentäneet, jos olisin joutunut keskeyttämään tuon takia juoksuni. Ehdin juosta vielä 2,5 kilometriä ennen kuin sulkemisaika oli käsillä.
Onneksi näitä ongelmia ei ole tavallisilla yöjuoksuillani. Niitä odotellessa...
Pe 15.3. | 11 km | 01:01:15 | 5,34 min/km
OutKastin The Way You Move sopii pitkän mäen tahkoamiseen:
Niken Gyakusou- ja Asicsin Ayami-mallistot ovat ihana lisä juoksuvaatevalikoimiin. Törmäsin taannoin Gyakusoun juoksutrikoo-hame-yhdistelmään. Pystyisinköhän juoksemaan tällaiset vetimet päällä vai iskisikö kesken maratonin niin kova ärsytys, että hameosa saisi lentää lähimpään pöpelikköön?
No, hinta on sen verran suolainen (200 dollaria, alennuksessa 115), ettei tule houkutusta ostaa ja kokeilla.
Käy ihmeessä tsekkaamassa Salomon Trail Running -maastojuoksukarttoja TÄSTÄja laita tulostin laulamaan jos olet lähdössä kotimaan matkalle lenkkarit matkatavaroissa mukana. Muista ottaa myös hieman kartanlukutaitoa mukaan, jotta kympin lenkki ei paisu kolmeksi. Kuvassa makupala itäisen Helsingin maastojuoksureitistä. Tämänaamuinen juoksumattorutistus oli onnistuneempi kuin eilinen. Mäkijuoksutreeneissä tuntee olevansa masokisti, mutta viimeistään suihkun jälkeen hymy on herkässä. Ke 6.3. mäkitreeni | 7 km | 42:00 | 6 min/km
Juoksumatto
+ mp3-soittimen tyhjä akku
+ hölkkävauhtinen juoksu
+ liian vähän aikaa
+ huono happi
+ telkkarista tyhmän näköisenä ja äänettömänä pällistelevä Matlock
ei ole yhdistelmä minun makuuni
Pahin näistä oli ehdottomasti musiikin puuttuminen. Ilman sitä juoksumattoilu on oikeata pakkopullaa.
Jotain positiivista keksin kuitenkin. Onneksi ikkunasta ei paistanut ihana aamuaurinko.
Silloin juoksun raskaudella ei olisi ollut rajaa.
Daruden Sandstormissa juoksennellaan tutuissa maisemissa. Onneksi kesä on päivä päivältä lähempänä.
Tässä kuvassa on oikeaa asennetta. Miksi seisoskella liukuportaissa jos voi kävellä tai juosta ylös portaita pitkin? Ti 5.3. | 5 km | 32:50 | 6:34 min/km Kuva on lainattu sivulta pcdesktopwallpaper.com
Muiden juoksijoiden imuun on turhan helppo lähteä mukaan, jopa juoksumatolla. Itselläni oli ohjelmassa hidas 13 kilometrin lenkki. Oli vaikea pidätellä tempona 6:22 - 6:30 min/km kun viereisillä matoilla pingottiin kymmenen tai kahdentoista kilometrin tuntivauhtia. Yritin pitää pääni kylmänä. En onnistunut. Välillä oli ihan pakko laittaa matto laulamaan.
Käytän juoksumattokauden hyödykseni uuden tekniikan harjoittelemiseen. Opettelen itselleni sopivan juoksurytmin, johon pystyn siirtymään hetkessä vaikka unissani. Seuraavasta maratonista lähtien olen starttiviivalla toivottavasti sokea ja kuuro muiden askeleille ja pystyn pitämään vauhtini maltillisena. Muiden, terhakkaasti vipeltävien juoksijoiden imuun kannattaa hypätä myöhemmin, kun jalat jo painavat ja pää kehottaa lopettamaan.
Kwanin Shine onnistui hidastamaan vauhtiani. Pitänee ladata jatkossa erilaisia juoksulistoja luureille.
Helmikuun viimeinen juoksu
ke 27.2. | 13 km | 1:20:15 | 6:10 min/km
Junibackenin juoksupyörässä vauhti yltyy niin hurjaksi, ettei jalkojakaan enää erota
Kuvittelin, että tässä vaiheessa talvea sisäjuoksukausi
olisi jo loistavalla tolalla - kilometrejä olisi takana jos ei nyt ihan
tuhatta niin varmasti ainakin reilut sata. Todellisuus on toista. Pystyin aloittamaan
juoksun (liian) pitkän tauon jälkeen vasta loppuviikosta. Aloitin, vaikka
keuhkot vielä hieman rohisevat toimiston rakennuspölyjä pyörittäessään.
Kuntoa pitää herätellä. Tuntuu siltä, kuin
aloittaisin juoksun taas alusta. Yritän olla hötkyilemättä, jotta en saa ahneuttani penikoita tai muuta rasitusvammaa. Ei ole helppo pidätellä
juoksukilometrejä. Kun kerran matolle on mennyt, niin eikö siinä samalla voisi
juosta kympin kasin sijaan tai peräti 12 kilometriä... Jotta juoksu ei menisi ihan lönkyttelyksi, olen lisännyt mattoon kallistusta ja tehnyt tiukkojakin
pyrähdyksiä. Silloin kilometrisaldo ei tunnu yhtä pieneltä kuin miltä se
näyttää.
Ei ole kuitenkaan ulkona juoksun voittanutta. Kaipaan
yöjuoksujen mutkattomuutta ja ennen kaikkea HAPPEA. Salilla
juokseminen on pakko aikatauluttaa muutenkin täyteen kalenteriin ja siihen joutuu varaamaan vähintään tuplaten sen ajan, minkä kotiovelta pyrähtäminen vie. Se stressaa.
No, ei saa valittaa liikaa. Pitää olla onnellinen, että
keuhkot toimivat ja jalat tottelevat. Niin ja kevät ja kesäkin tulevat. Ainakin
melko varmasti.
.jpg)
