Kuinka valmistaudun kisoihin - Helsinki 10

Vaikka en ole saanut päivitettyä kuulumisiani blogin puolelle, tekstijemmassa on kuitenkin sekä valmiita tekstejä että raakileita odottelemassa julkaisua. Tiputtelen kisakuulumisia keväältä tänne heinähelteiden iloksi.

Maratonilla aika piiloon ja sykkeet esiin

Kehitin lauantaiselle Paavo Nurmi Marathonille mulle tyypillisen kisasuunnitelman: ensimmäinen puolikas hien ja huohotuksen irrottavaa vauhtia yhdessä puolimaratonille osallistuvan Juoksukunnossa-blogin Anskun kanssa ja toinen itsekseni rauhallisemmin. Juoksuohjelmani laatinut Harri Mannermaa pisti kuitenkin jäitä ja järkeä mun hattuuni. Kisataktiikka laitettiin kertaheitolla uusiksi, sillä haluamme molemmat nähdä missä kunnossa olen ihan oikeasti, emme sitä, mihin asti sisukkuuteni ja lihasmuistini riittää.

Ensimmäinen polkujuoksukisa

Vatsassani alkaa pyöriä perhosia aina, kun kännykkäni näytölle pärähtää viesti kisojen ajanotosta vastaavalta Ultimatelta. Tosin kisojen jälkeen tulosilmon aikaan vatsassa saattaa pyöriä ihan muusta syystä, kuin jännityksestä. Eilisessä viestissä mua muistuteltiin kisanumeron noutamisesta lauantaina ennen Helsinki Trail Runin alkua. Ensimmäinen polkujuoksukisani on siis todellista totta.

Muistilista paahteiselle puolimaratonille

Helsinki Half Marathon juostaan taas kerran helteessä. Jäniksenä mulla ei juuri ole himmaamisen mahdollisuutta, joten kisavalmistelut ovat sitäkin tärkeämpiä. Jos sippaan, en halua joutua sättimään itseäni huonosta valmistautumisesta, vaan silloin syy kestkeyttämiseen tai pakkohidastukseen löytyy ihan jostain muualta.

Kisafiilistelyä

Vaikka olen vast´ikään toipunut maratonista, niin uutta kisaa pukkaa kalenteriaukeamalla jos toisellakin. Tossut tuntuvat tosin liimautuvan alustaan. Jalka ei nouse sitten millään. Pitänee ottaa se kehon merkkinä siitä, että palautusprosessi on vielä meneillään, eikä nyt auta hötkyillä.

Tampere, täältä tullaan!

Kroppa kaipaisi pienoista lepoa, mutta mieli vie jo kovasti maratonille. Junaliput ovat taskussa ja juoksukamat miltei pakattu. Joko saa startata?

Villi ja vallaton vatsa aisoihin juoksukisoissa

Juoksu ja eläväinen vatsani eivät ole aina symbioosissa. Jännitysvatsani alkaa kuplia aina kisojen lähestyessä. Olen jättänyt vatsani takia varsinaisen maratontankkauksen väliin, tarkkaillut kuitujen saantia sekä olen nappaillut maitohappobakteerivalmisteita. En ole saanut näilläkään kikoilla vatsaani kuriin.

Niinpä olen parhaimmillani (tai pahimmillani) joutunut käymään maratonin aikana bajamajassa viisikin kertaa. Edellispäivien ja kisa-aamun kertoja en viitsi edes laskea.

3) Rituaali | 9 asiaa minusta

Veikkaan, että jokaisella juoksijalla on jokin pieni tai kenties isompikin tapa, joka seuraa mukana lenkistä ja kisasta toiseen. Joskus sitä ei välttämättä edes huomaa itse, sillä rituaali kuuluu niin tiukasti luonnollisena osana omiin kisa- ja lenkkivalmisteluihin. 

Ylävitonen toimiville geeleille!

Olen kärsinyt vatsavaivoista 19 maratonilla. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Pahimmillaan olen joutunut käymään bajamajassa viisi kertaa neljän ja puolen tunnin maratonilla. Jos vatsa on voinut suht hyvin, siinä tapauksessa energiataso on romahtanut viimeistään puolimaratonin kohdalla. Geelit auttaisivat energiatason ylläpitämisessä. Ne taas saavat mulla vatsan rullalle. Kumpi on pienempi paha?

Olin jo luopunut toivosta, että löytäisin itselleni sopivan energiageelin maratonille. Powerbarin geelikarkit ovat olleet hyviä, mutta olen kyllästynyt niiden metsästämiseen. En halua tilata tarvitsemiani energiageelejä netistä, vaan haluan kävellä lähimpään urheilukauppaan ostamaan niitä.

XXL:ssä käydessäni High5:n tuotteet olivat hyvin esillä. Olin huomannut merkin Bodom Trailin yhteistyökumppanilistassa ja olin käynyt talvella googlaamassa muiden juoksijoiden käyttökokemuksia. Nappasin saman tien mukaani maratonille tarvittavan määrän geelejä.

Geelithän pitää testata ennen maratonia. Näin muistan lukeneeni lukuisia kertoja eri blogeista, kirjoista ja maratonartikkeleista. Niinpä testasin, samalla väsäten asiakkaan nettisivuja oman työpöytäni ääressä.

Ei kouristuksia
Ei ällötystä. 
Kelpaa!

Pari päivää ennen Helsinki Spring Marathonia aloin nauttia geelien lisäksi saman valmistajan Zero-juomaa. Pari tuntia ennen maratonia join juomaa kolmisen desiä. Sen jälkeen vain kostutin suutani vedellä starttia odotellessani.

Päätin jättää suosiolla urheilujuomat väliin  ja keskittyä veteen ja omiin geeleihini. Tämä oli mulle täysin uudenlainen taktiikka. Nappasin ensimmäisen geelin jo 6,5 kilsan kohdalla ja sitä seuraavan  puolimaratonin kohdalla. Välijuomapisteillä join vain vettä. Loppupuoliskolla nautin geelin 3,5 kilometrin välein eli jokaisella juomapisteellä. Kolme geeleistä oli kofeiinipitoisia ja yllättävää kyllä tällainenkin kofeiiniaddikti sai niistä potkua.

Kaikki mukaan ottamani geelit eivät mahtuneet SpiBelt-juoksuvyön taskuun. Onneksi kisapaikalla tapaamani Katja vinkkasi rintsikoiden monikäyttöisyydestä. Niinpä tungin toppiini isommat, enemmän nestettä sisältävät IsoGel-pussukat. Kuppikoko kasvoi kertaheitolla!

Kerrankin energiaa riitti alusta loppuun asti ja juoksu oli tasavauhtista. Vaikka näkyvää hikeä ei tälläkään kertaa irronnut, en tuntenut kuitenkaan pakottavaa janoa. Yleensä jano iskee jo alkumatkasta. Vatsavaivatkin johtuivat aamulla väliin jääneestä vessakäynnistä, eivät geeleistä.

Toivottavasti jatkossakin geeliostosten teko on yhtä helppoa kuin maitokaupassa käynti, sillä High5 vakuutti jo ensimmäisellä käyttökerralla tositoimissa. Kun kerran on löytänyt sopivan geelin, niin ei sitä viitsi hevillä vaihtaa toiseen. Vähän sama juttu kuin lenkkareiden kanssa.

Tarvitseeko maratonille tankata?

Aikojen alussa tankkasin maraton toisensa jälkeen tunnollisesti Stadionilla vuonna 1999/2000 pidetyn maratoninfon ohjeiden mukaan. Ensin tyhjensin hiilihydraattivarastot, jotta sain täytettyä ne taas ääriään myöten täyteen. Vikat päivät söin hieman tavallista enemmän, unohtamatta hiilihydraatteja ja runsasta juomista. Pasta oli ehdoton ykkönen. Urheilujuomat tulivat viikko-ohjelmaan mukaan hiilihydraattitäydennysvaiheessa. Niitä join myös maratonaamuna miltei lähtöviivalle saakka. 

Lasten synnyttyä maratonit ovat tulleet aina yllätyksenä, olivat ne merkittyinä kalenterissa kaksi kuukautta tai vuoden ennen h-hetkeä. Niinpä olen tankannut hiilihydraatteja vain vikat päivät ennen juoksua ilman sen kummempia tyhjennyksiä. 

Tulos: Paino nousi entisestäänkin. Ähky ja turvotus olivat kauheita. Tuntui kun kroppaani olisi ympäröinyt iso tynnyri. Siltä se myös useimmiten näytti maratonin aikana otetuissa kuvissa. Jatkuva nestehukka tuntui vaivaavan, oli keli mikä tahansa. Koko maratonin mua vaivasi hurja jano. Vatsa oli sekaisin. Mikään ei pysynyt sisällä ja vessakäynneillä kaikki neste tuntui tulevan suoraan läpi.

Tämänvuotiselle Berliinin maratonille valmistautuessani päätin syödä sen mukaan miltä tuntui. Urheilujuomiin en aikonut koskeakaan kuin vasta maratonin toisella juomapisteellä. 

Mika vinkkasi, että maratonviikolla pasta kannattaa vaihtaa riisiin. Mulle se sopi varsin hyvin, varsinkin kun Berliinissä tuli syötyä thai-ruokaa ja vietnamilaista. Säästin myös maratonviikon perinteisen pihvipäivällisen maratoniltaan, enkä ahmaissut sitä tukkimaan röörejäni. Turkkilaisia herkkuja söin miltei päivittäin.

Myös israelilaista tuli nautittua. Islantilaiset hampurilaiset jätimme kotiinpaluupäivälle. 

Aamu lähti käyntiin Berliinissä kuten nykyään kotonakin kivennäisvedestä ja omenamehusta tehdyllä sekoituksella, johon lisään pari teelusikallista vehnäorasjauhetta. Lisäsin kauramaidosta, pellavansiemenrouheesta, kaura- ja ruishiutaleista, auringonkukansiemenistä ja ruusunmarjarouheesta valmistetun tuorepuuron rinnalle juustovoileivän. Laitoin aamupuurooni myös taateleita. 

Maratonia edeltävänä päivänä mulla ei ollut nälkä missään vaiheessa ja vatsa tuntui täyttyvän vähemmästä kuin normaalisti. En alkanut tunkea masuuni pakolla mitään ylimääräistä. Aamiaisleivän jätin pois jo tässä vaiheessa. Ajattelin, että elimistö on päätäni viisaampi. Kroppa halusi selvästi kevennellä mitä lähemmäs lähtöviiva on tulossa. 

Vaihdoin illalla perinteiset maratonia edeltävät suklaapatukat ja lakritsan riisifruttiin ja suklaavanukkaaseen. Nallekarkkeja tuli kuitenkin nautittua iltapalaksi. Kohtuuden nimissä toki.

Kun kerran Berliinissä oltiin, oluttakin tuli juotua. Lauantai-illan ainoa "urheilujuoma" oli läheisen Lidlin alkoholiton olut (ei kuvassa).  

Aamulla en piilariepisodin takia kyennyt syömään aamiaistani loppuun. Silmien takia olo oli lähinnä oksettava. En ollut kuitenkaan huolissani energiatasostani. Aamujuoman ja maitokahvin pystyin kuitenkin juomaan kokonaan. 

En juonut enää mitään kämpiltämme lähdön jälkeen. Silloin maratonin lähtöön oli aikaa vielä hieman yli kaksi tuntia. Ensiavussa käydessäni söin banaanin ja lähtökarsinassa kostutin suuni vedellä. 

Tulos: Kärsin tälläkin kertaa koko juoksun mittaisesta janon tunteesta, mutta se ei ollut yhtä paha kuin aiemmilla maratoneilla. Jännitysvatsa vaivasi hieman, mutta muuten olo oli mukavan keveä ja pirteä startissa. Juoksukin tuntui keveämmältä kuin aikaisemmin. Virtsarakko ei painanut missään vaiheessa, eikä vessassa ollut tarvetta käydä.  

Tulen jatkossakin kuuntelemaan kroppaani entistä tarkemmin ennen maratonstarttia. Joillekin hiilihydraattien runsas lisäys sopii, mulle se tuo vain turvotusta. Jätän ns. tankkauksen väliin, enkä missään nimessä ota urheilujuomia käyttöön kuin vasta itse kisassa. 

Enää puuttuu viisastenkivi nesteytykseen. Eiköhän sekin loksahda ennen pitkää kohdilleen.

Yhdestä perinteestä en luovu. Maratonin jälkeen on saatava juustokakkua. Perinne alkoi kaksi vuotta sitten Berliinissä, kun ystäväperheemme ilmestyi maratonin jälkeen kämpillemme 20 hengen juustokakku mukanaan. Sunnuntaina ei ollut konditoriassa muuta tarjolla. 
Siinä oli tekemistä neljälle aikuiselle ja neljälle alle kouluikäiselle lapselle. Nuorin taisi olla silloin vasta vajaat kaksi, eli hänen vatsalaukkunsa kestävyyden varaan ei voinut oikein laskea.   

Tämänvuotisesta saimme kukin kaksi mojovan kokoista palaa. Aprikoosihillon kanssa se oli täydellistä!