Ei väistetä!

Kuljimme lapsuudessani ystävieni kanssa yhtenä rintamana käsikynkkää ja huusimme vastaantuleville: "Ei väistetä!" Riemua ei yhtään lannistanut, vaikka saman pihan pojat mahtuivat hyvin ohitse vaikka ojan kautta. Olimme hetken maailman valtijaita, tai vähintäänkin Tikkakosken kenraaleita.

Pysäkillä

Tapahtumapaikka: Myyrmäki, bussipysäkkI

Aika: noin klo 8:40

Paikalla: minä ja eräs toinen

Läski polttaa rasvaa

Olen kasvattanut vuosien mittaan teflonkerroksen, jota pitkin kaiken maailman terassihuutelut valuvat korvistani hikisen olkapään ja käsivarren kautta lenkkareideni alle tallattavaksi. Joskus asiattomat kommentit saattavat kimmota reisieni kautta maahan saadakseen vain saman kohtalon. Teflonhaarniskani ei ole kuitenkaan täysin läpäisemätön. Välillä, itsetunnon ollessa heikoimmillaan, usein vitsiksi tarkoitetut tai dokausporukan iloksi hihkaistut lohkaisut löytävät tiensä sisimpääni. 

Hyppykuppa

Olin rättiväsyneenä junassa, jaksoin hädin tuskin selailla kännykkää. Äänikirja oli parempi vaihtaa Spotifyn Bolaget Mixiin, sillä äänikirjan juoni eteni vikkelämmin kuin tieto aivosoluissani. Musiikki oli siinäkin mielessä parempi vaihtoehto, että se peitti alleen junan käytävällä riehuvien ja riekkuvien lasten äänet.

Siihenhän meni vain 8 vuotta

Perheessämme muutkin kuin skidit miettivät, mitä haluaisivat tehdä isona. Olen iso monella mittarilla mitattuna, mutta en totta puhuen ole varma siitä, mihin suuntaan työelämä kohdallani muakaan vielä vie.

Kohtaamisia: Mun äiti fanittaa sua

Olin tänään onnesta mykkä, sillä mua fanitettiin samassa lauseessa loistavan, upean ultrajuoksijan Satu Lipiäisen kanssa. Hauska kohtaaminen sai mut myös punastumaan ja tuntemaan itseni, no ei nyt hirmu vanhaksi, mutta hyvinkin ikäisekseni. 

Yökuvausten kulisseissa

Jopa Helsingin keskusta uinuu yön pimeimpinä hetkinä. Missään ei ole ketään, tai jos onkin, heidän tiensä eivät juurikaan kohtaa. Vai onko sittenkään näin? Ainakin marraskuun viimeisenä yönä Aleksanterinkadulla kohtasi yksi jos toinen. Ja öisessä kaupungissa kaikui iso pamaus. 

Kolmekybäsenä pitää olla huippukunnossa

On asioita, joita en tekisi, jollei mulla olisi lapsia. Yksi niistä on pulkkakauppojen läpikäyminen uudestaan ja uudestaan. Pulkkakelit ovat parhaimmillaan, mutta pulkat ovat mystisesti kadonneet niin kaupoista, kuin varastostammekin. 

Ilkeä ämmä

Tapahtumapaikka: bussi 560

Tapahtuma-aika: lauantai

Pääosissa: ilkeä ämmä (IM) ja toinen matkustaja (TM)

Ennustus

Onko kukaan koskaan kertonut sulle tulevaisuudestasi yllättäviä tai vieläpä epämiellyttäviä asioita? Mun kädestäni on kerran ennustettu puoliksi väkisin. Siitä on jo yhden yli täysi-ikäisen elämän verran. Silti se jäi kummittelemaan alitajuisesti turhan pitkäksi aikaa.

Onneksi meillä ei ole Netflixiä

Sain olla viikonloppuna vuorokauden verran itsekseni kotona. Lauantaina kotiin tultuani avasin television. Yhdeltä kanavalta tuli Bumtsi Bum, toiselta Napakymppi. Muilta kanavilta ei tullut sen houkuttelevampaa, joten laitoin telkkarin kiinni ja päätin painua pehkuihin.

Eipäs, juupas

Sulla taisi jäädä addiktio päälle,

sanoi tyttären futiskaverin isä kuullessaan itseni kanssa käymästäni keskustelusta puolta tuntia aiemmin.

Juoksua ja jumppaa jäällä

Muistan, kuinka lapsuuteni talvina luistelimme lumettomalla järven jäällä saaresta saareen. Ehkä se tapahtui kerran tai kaksi, mutta muistikuvissani emme juuri muuta tehneetkään aurinkoisina sunnuntaipäivinä. Airamin punaisessa termarissa oli höyryävää kaakaota ja kaikki olivat yhtä hymyä. Aika mainio muisto, eikö vain!

Pahan onnen käsilaukku

Viikonlopun mittainen irtiotto Tukholmassa päättyi halauksiin Söderillä. Muu perhe lähti kohti Helsinkiä punaisella laivalla, oma kuljetukseni oli vasta myöhemmin illalla. Vuorokausilipussa oli vielä ytyä, joten päätin käväistä vielä keskustassa. Jälkeenpäin ajateltuna mun olisi kannattanut jäädä pörräämään sinne missä alunperin olinkin.

Postin postilaatikko | KPK 24/7 tammihaaste

Kylläpä sain tehtyä helposta kuvahaasteesta hankalan. Postilaatikko täällä Helsingin keskustassa tarkoittaa sitä oranssia virallista pitkulaista laatikkoa, jossa lukee posti ja jonka kyljessä on iso pallo. Postin postilaatikko on mulle näin ollen kirjaimellisesti postin edessä oleva postilaatikko.

Mutta postilaatikkohan on useimmille yksi osa siitä hurjan pitkästä postilaatikkokäärmeestä, joka törröttää omakotialueen risteyksessä. Joillain onnekkailla saattaa olla oma postilaatikko siinä, missä orapihlaja-aita päättyy.

"Tyhmyydestä kärsii koko kroppa", sanoi mumminikin aikoinaan. Lähin tammihaasteessa mainittu postin postilaatikko olisi ollut 40 askeleen päässä kotiovelta.

Valoteos | KPK 24/7 tammihaaste

KPK 24/7 -ryhmän tammihaaste on alkanut. Kyselin tammihaasteen FB-tapahtumasivun luoneelta Jouni Mäkelältä, josko saan kertoa havainnoistani blogini kautta. Hän näytti vihreää valoa.

Valo liittyykin vahvasti kuukauden ensimmäisiin havaintoihini.

Kakkossijalta kolmoseksi maaliviivan jälkeen – Tampere maraton 2017

Neljä kierrosta. Neljä pitkää kierrosta ja sitten maali. Muuta ei oikein päähäni mahtunut ennen starttia. Tulisimme Ratinan stadionille aina vain uudestaan ja uudestaan. Reitillä olisi hiekkaa ja asfalttia, siksakkia ja suoraa. Ei oikein huvittanut lähteä matkaan ja silti en olisi tehnyt mitään muuta mieluummin. Normimeininkiä viisi minuuttia ennen maratonia. Pää oli sekaisin kolmen tunnin yöunista ja jalat odottivat vain liikettä. Kaiken pitäisi olla valmista. Oliko sittenkään, sen tietäisi vasta noin neljän tunnin kuluttua.

5) Manu | 9 asiaa minusta

Miltei koko Kruununhaka mahtuu nuoruusajan kotini ja presidentinlinnan väliin. Kivijalkakauppa oli vastapäisessä talossa, Salosen valikoimat parin korttelin päässä. Kouluun oli sopivan lyhyt matka. Siksi varmaan se tuli juostua usein. Olin jo silloin aikamoinen aikaoptimisti.

Pebabongarit

Onneksi on toimivat jalat ja lenkkarit niiden päässä. Muuten en olisi saanut haettua tärkeitä työpapereita Töölöstä ja lasta eftiksestä samalla kertaa. Jompi kumpi olisi jäänyt yleisillä hoitamatta, mutta nyt jäi aikaa jopa rupatteluun.

Ja ehdinhän mä toki matkallakin rupatella. Sain juttukavereikseni hieman elttaantuneelle levälle ja väkijuomalle tuoksuvat, kevätauringon värittämät rantojen uroot. Pultsareiksikin heitä saattaisi joku kutsua. 

Kun tilannetaju petti

Kunnallisvaalit näkyvät katukuvassa ja ehdokasmarkkinointi käy kuumimmillaan kevyen liikenteen solmukohdissa. Täytyy myöntää, etten ollut vastaanottavaisella mielellä, kun juostessani Aleksanterinkatua trikoissa ja juoksureppu selässäni mut pysäytettiin neljä kertaa ehdokasflaierit kourassa.