Ei väistetä!

Kuljimme lapsuudessani ystävieni kanssa yhtenä rintamana käsikynkkää ja huusimme vastaantuleville: "Ei väistetä!" Riemua ei yhtään lannistanut, vaikka saman pihan pojat mahtuivat hyvin ohitse vaikka ojan kautta. Olimme hetken maailman valtijaita, tai vähintäänkin Tikkakosken kenraaleita.

Viimeinen

"Nännännää nänännäänäänää..." Nylon Beat kannustaa mua korvissani samalla kun yritän päihittää vastatuulen. Ei se vaan onnistu millään, taaskaan. Juoksen paikoillani ja hikiläntti sen kun kasvaa selässäni. Urakoin kuin näkymättömällä juoksumatolla. Vuoden viimeisellä lenkillä en pääsisi selvästikään helpolla. 

Lenkillä Helsingissä: Upea Uutela

Lapseni kauhoo Vuosaaren uimahallissa kerran viikossa kahden tunnin verran. Pyrin hyödyntämään hänen treeninsä omiin vesileikkeihini, mutta aivan yhtä pitkää aikaa en saa kulutettua itsekseni altaassa. Niinpä juoksen ensin tunnin tai puolentoista ajan ennen virkistävää uimahallikäyntiä. 

Lenkillä Helsingissä: Puolimaratonin mittainen rantareitti

Olisin kaivannut loppukesästä helppoja, valmiiksi märehdittyjä lenkkipolkuja Tampereelta. Ohjeita, joiden mukaan juostessa eksymisen pelko on pieni, tai ainakin polulle olisi helppo löytää takaisin ylimääräisen kunniakierroksen jälkeen. Ehkä googlasin väärillä hakusanoilla, mutta oli syy mikä tahansa, en onnistunut löytämään kuin pari vaihtoehtoa, joiden alkupiste jäi hieman usvan peittoon.