Lenkillä Helsingissä: Upea Uutela

Lapseni kauhoo Vuosaaren uimahallissa kerran viikossa kahden tunnin verran. Pyrin hyödyntämään hänen treeninsä omiin vesileikkeihini, mutta aivan yhtä pitkää aikaa en saa kulutettua itsekseni altaassa. Niinpä juoksen ensin tunnin tai puolentoista ajan ennen virkistävää uimahallikäyntiä. 

Vuosaari on juoksijan paratiisi. Se on tarpeeksi iso, jotta aina ei tarvitse juosta samaa lahtea ympäri – jollei nyt välttämättä halua sitä tehdä. Luontoreiteissä on mistä valita, mutta myös kaupunkimaisessa ympäristössä on helppo siksakata ilman, että joutuu pysähtelemään autojen vuoksi. Tulen varmasti kirjoittamaan lenkillä Helsingissä -sarjassani myös muista lenkkeilijän Vuosaari-helmistä, mutta aloitan nyt omasta lempparistani, Uutelasta. 

Tuolla se näkyy horisontissa, Aurinkolahden hienon hiekkarannan takana. 

Olen juossut Uutelassa syksyn mittaan mm. aurinkoisessa syyssäässä, kaatosateessa ja kirpakassa, pakkasta enteilevässä säässä. Viimeisin lenkki on parin viikon takaa, jolloin jo ennen kello viittä oli pilkkopimeää. Jätin tuolloin lenkin kesken, sillä reitillä ei ole valaistusta, eikä mukanani ollut tarvittavaa valoa. Jokaisella kerralla lenkki on ollut omanlaisensa, sillä sää on antanut oman pikantin lisänsä päivän kokemukseen. 

Mikä sitten tekee Uutelan reitistä upean juosta? 

Ensinnäkin reitin alkupiste on helppo löytää. Vuosaaren metroasemalta / Columbuksesta juostaan ensin Aurinkolahteen. Reitti alkaa rantabulevardin päässä olevan kahvila Kampelan takaa. 

Tiedät olevasi oikeilla jäljillä, kun löydät tämän kyltin. Kampela on kartassa miltei punaisen palluran kyljessä. Ensimmäisellä kerralla meinasin tosin päätyä makkaranpaistajien imuun, sillä he valitsivat lyhimmän reitin lähimmälle grillauspisteelle (vaalea polkumerkintä, joka lähtee punaisesta pallurasta).

Olen haka eksymään, mutta Uutelassa se on tosi hankalaa, jos seuraa nuolia ja puihin kiinnitettyjä vihreävalkoisia merkkejä. Reittimerkintöjä on todella tiuhassa. Ainoastaan siirtolapuutarhan kohdalla jouduin hieman arpomaan, sillä merkkipylväs oli kadonnut kasvillisuuden lomaan. Kunhan olin kääntynyt puutarhan läpi menevälle polulle, huomasin olevani edelleenkin oikealla reitillä. 

Uutela-esitteestä https://www.hel.fi/hel2/HKR/esitteet/uutela_fi.pdf löytyy luontopolun tehtäväpisteet. Mukavaa tekemistä lasten kanssa, tai vaikkapa itselle muistinvirkistykseksi. 

Meri ja metsä ovat aina hyvä yhdistelmä. Uutelassa on molempia ja muutenkin ympäröivä luonto pistää parastaan. 

Yhtenäistä kaikille Uutelassa juoksemilleni lenkeille on ollut maltillinen vauhti. Olen halunnut ottaa luonnon rauhasta kaiken irti. Ja eihän mulla ole ollut mihinkään kiire, sillä kukaan ei kaipaa mua noina kahtena tuntina. Riittää, että ehdin saunomaan ja suihkuun ajoissa. Niinpä mulla on jäänyt aikaa myös kuvaamiseen. 

Vuosaaren satama (ylhäällä vasemmalla) on uskomaton vastakohta luonnolle. Varsinkin, kun tietää miltä se näyttää lähempää ja kuinka jättimäinen se oikeastaan on. 

Alakuvassa olevat lenkkarit saivat vielä perusteellisemman mutakasteen pari minuuttia kuvan ottamisesta, kun plutasin pitkospuilta suoraan mutavelliin. Samalla reissulla sain myös reiän trikoisiini ja useamman kämmeneeni väistäessäni yli-innokasta koiraa. Onnistuin välttelemään vauhdissa juurakoita, mutta tömähdin kiveen. Lensin hienossa kaaressa maahan rähmälleni. Pikkulapset koiran kanssa pakenivat minkä jaloistaan pääsivät. Eivät jääneet kyselemään, josko olin kunnossa. 

Uutelassa kaikkialle on lyhyt matka. 

Uutelan reitti on sopivan mittainen. Kahdeksikon voi pilkkoa halutessaan puoliksi, kuten tein sinä säkkipimeänä iltana. Olen myös kiertänyt luontopolun samalla reissulla kahteen kertaan, kun halusin helposti lisäkilometrejä treeniini. Silloin juoksin toisella kerralla reitin päinvastaiseen suuntaan. Tutuista poluista tulikin yllättäen paljon haasteellisemmat, ainakin pääkoppani sisällä. 

Reitille tulee mittaa noin 4,5 kilometriä, jos laskee mukaan myös luontopolun alkuun vievän tiepätkän. 

Lähtö ja lenkin päätepiste olivat tälläkin Uutelan lenkillä Vuosaaren uimahallilla, joka sijaitsee aivan metroaseman kupeessa. Kampelaan näytti tällä valitulla reitillä olevan matkaa miltei tasan kaksi kilometriä. 

Kunhan siirrymme taas valoisempiin iltoihin, Uutela palaa taas lenkkirepertuaariini. Sitä ennen yritän houkutella lapseni mukaani joku viikonloppu patikoimaan näihin samoihin maisemiin.

Tutustu myös tähän: Uutela Vuosaari seuran ylläpitämällä Vuosaari-sivustolla: https://vuosaari.fi/uutela/