Herätys 4:52 on epäinhimillinen normaalina arkiaamuna, mutta vieläkin karummalta se tuntuu vapaapäivänä. Unihiekka oli kuitenkin pakko karistaa silmistä, sillä halusin juhlistaa 100-vuotiasta itsenäistä Suomea juoksemalla.
Ystäväni Katja oli saanut houkuteltua mut Paloheinä maratonille kertomalla, että siellä olisi hyvää seuraa ja aitoa Coca Colaa tarjolla. Olen näköjään aika helppo nakki. Mua alkoi kuitenkin epäilyttää, mitä juoksusta tulisi, sillä en ole talvijuoksijana parhaimmillani. Tiesin, että tulisin rikkomaan kahta perussääntöäni:
En juokse pakkasella.
En juokse liukkaalla.
