Kisaraportit Vantaan maratonilta odottelevat vielä yhtä osasta, ennen kuin voin painaa enteriä. Neljä naista äänessä ja maratonviesti neljän silmäparin läpi nähtynä. Sen lisäksi vielä omat fiilikseni kokopitkältä. Odotan innolla, että saan jakaa tekstit luettavaksenne.
Maratonrappareita odotellessa voinkin kertoa miten maratonilta toipuminen on edennyt tällä kertaa.
Juoksuvauhdiltaan tasaisen Tampereen maratonin jälkeen jalkani tuntuivat siltä, kuin olisin juossut peruspitkiksen. Oli vaikea pysyä poissa lenkkipolulta, sillä jalat tuntuivat olevan loistokuosissa. Onneksi olen peruslaiska juoksija, joten pysyin enemmän kuin mielelläni kotona koleina, sateisina, pimeinä syysiltoina.
Kaisaniemessä oli kuuran peittämiä lehtiä nurmikolla silmänkantamattomiin vielä puoli yhdentoista aikoihin aamupäivästä. Uskottava se on, talvi on tuloillaan.
Liekö syynä vauhdikas aloitus yhdistettynä matelevaan loppumaratoniin, nykivä vauhtijako vai kisakengillä höntsäily, jalkani olivat muusina Vantaan maratonin jälkeen. Tai lähinnä vasen puoli, joka on ollut ennenkin murheenkryyni. Vastaavaa kivistelyä olen tuntenut joskus vuosia sitten juostun maratonin jälkeen. Kipu ei ole kuitenkaan estänyt arkiliikuntaa. Olen kävellyt joka päivä vähintään suositellun 10.000 askeleen edestä. Ulospäin ei varmasti kukaan ole voinut arvata, että kärsin maratonin jälkeisestä jalkojen tukkoisuudesta.
Eilen iski jalkakivun päälle infernaalinen päänsärky. Ehkä sen voi luokitella migreeniksi, ainakin oireidensa puolesta. Olin varma, että viime hetket ovat koittaneet. Särkylääkkeellä ei ollut edes lumelääkkeen verran voimaa.
Aamulla heräsin kuitenkin kivuttomana. Poissa oli niin päänsärky kuin jalkojen jumituskin. Sain todellakin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Uskomaton tunne, kun mitään paikkaa ei jomota.
Pidän vielä lenkkarit jonkin aikaa eteisen hyllyllä ja annan jaloilleni lisää lepopäiviä. Tänään lähden tyttäreni kanssa jokaperjantaiselle (naku-)uinnille Yrjönkadun uimahalliin ja viikonloppuna nautiskelen syyssäästä kävellen. Ehkä ensi viikolla liikutan jalkojani hieman rivakammin.
Mulla ei ole kiire juoksemaan. Kisoja on ollut sen verran tiheään tahtiin loppukaudesta, että nyt on tauon paikka. Ehjillä jaloilla kohti ehjää juoksukautta ei ole hullumpi tavoite.
Mulla ei ole kiire juoksemaan. Kisoja on ollut sen verran tiheään tahtiin loppukaudesta, että nyt on tauon paikka. Ehjillä jaloilla kohti ehjää juoksukautta ei ole hullumpi tavoite.
Oikeastaan odotan ensimmäisiä loskakelejä, jolloin pääsen vihdoin testaamaan Hoka One Onen Challenger ATR 4 -lenkkareita muuallakin, kuin Kaivopuiston hiekkapoluilla. Jos vain saan seuraa, lähden mieluusti ulkoiluttamaan näitä myös Keskuspuistoon. Ehkä musta vielä joku päivä tulee sekakäyttäjä. Asfalttia ja polkuja... *)
Su 15.10. - pe 20.10. lepoa, lepoa, lepoa ja hyötyliikuntaa sopivasti annosteltuna
*) Olen Hoka One One -lähettiläs ja olen saanut sitä kautta lenkkarit testattavakseni.
*) Olen Hoka One One -lähettiläs ja olen saanut sitä kautta lenkkarit testattavakseni.
Ei kommentteja