Näytetään tekstit, joissa on tunniste marathon blues. Näytä kaikki tekstit

Henkinen palautuminen maratonilta



Juoksumäärän putoaminen maratonin jälkeen lähes nollaan on ollut kova kokemus. Varmaan kovempi kuin aikaisempien maratonien jälkeen. On ollut hieman vaikea niellä iän mukanaan tuomaa hidastumista palautumisessa. Varsinkin, kun juoksemattomuuteni vaikuttaa muhun (ja moneen läheiseeni) elämänlaatua heikentävästi. Mitä pidempään palauttelen, sitä pidemmän ajan pitää odotella arjen normalisoitumista. 

Surullinen tukka ja yleistä saamattomuutta


Terveisiä maratonmasennuksen syövereistä. Tutulla kaavalla mennään taas tälläkin kertaa. Pää ja jalat eivät kestä maratonin jälkeistä liikkumattomuutta.