Viikko sitten vietin viimeistä lomapäivää tämän kesän osalta. Olen etuoikeutettussa asemassa, sillä mulla on duuni, josta olla lomalla. Lisäksi palkallinen loma ei ole itsestäänselvää sekään, varsinkaan vast´ikään työt aloittaneena. Onnekseni olen töissä yrityksessä, jossa ymmärretään levon ja loman merkitys työpanokselle ja kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille.
Ensimmäisen lomapäivän kaatosade
Toimistolle palatessani omaa lomaansa vielä odottelevat kollegani tuntuivat olevan aidosti kiinnostuneita siitä, kuinka vietin 2,5 viikkoa Suomen suvessa. Toki ulkomailla reissaamisella on aina paikka sydämessäni, mutta se ei välttämättä ole aina rentouttavimmasta päästä. Tunsin tarvitsevani ensisijaisesti lepoa, ja koskapa lomabudjetti oli mitätön (eli sitä ei ollut), pysyin visusti siellä, missä vietän arkenikin.
Säätytalon remontti etenee. Lomaillessani mulla oli aikaa pysähtyä ja nähdä myös sellaisia yksityiskohtia, joiden ohi kiireisessä arjessa tulee porhallettua silmälaput silmillä.
Olen varmaan jonkinlainen harvinaisuus Suomessa. Mulla tai miehelläni ei ole mökkiä, minne mennä lomailemaan, saati työleirille. Mulle kesä kaupungissa on aina yhtä taianomainen kokemus. Ja jos ei kykene omassa kodissaan rentoutumaan, tai sieltä on pakottava tarve päästä pois, silloin on jotain pahasti pielessä.
Viritin ekstrovertin minän myös lomateholle ja välttelin alitajuisesti sosiaalisia tilenteita. Pistin pääni esiin luolastani ainoastaan muutamaan otteeseen. Sain paikan jonolta Joe & the Juicen ja ICIW:n järjestämälle kimppalenkille. Pakkohan mun oli sinne mennä, vaikka varoitusaika jäikin melko lyhyeksi.
Olen juossut ja pyöräillyt uutta siltaa pitkin. Olen kävellyt kilometritolkulla ilman sen kummempaa päämäärää. Joku hyppää järveen mökkilaiturilta, suoraan saunan lämmöstä, mä taas Uimastadikalla suihkun kautta. Mökillä pidetään huoli lihaskunnosta puita hakkaamalla, mä olen käynyt veivaamassa käsilihaksiani läheisellä punttiksella ja lanteitani DanceMixissä.
Olen lukenut kuusi kirjaa ja kuunnellut kaksi. Olen maannut kirja tyynyyn tuettuna sohvalla, löhönnyt nojatuolissa ja istunut ryhdikkäästi ruokapöydässä kirja edessäni. Olen tehnyt ruokamatkoja kirjahyllymme keittokirjoja selaillen. Vähemmän kesäiset ilmat eivät ole häirinneet, päinvastoin. Olen voinut olla hyvällä omallatunnolla sisätiloissa ja ulkoillessa ilma on ollut raikkaan hapekas.
Päiväleffat ovat joko tosi keski-ikäistä tai leffafriikkien päiväuni. Mun kohdallani varmasti molempia. Joululahjaksi saamillemme lipuille tuli käyttöä kesälomalla. Jos et ole käynyt vielä Gildassa, käy ihmeessä tsekkaamassa kaupungin leffateatteri nro 1.
Olen mennyt nukkumaan kun siihen on ollut hyvä hetki ja olen herännyt pääskysten ja erityisesti työssä käyvän skidini tahtiin. En ole aamulla tiennyt, mitä päivä tuo tullessaan, enkä illalla ole enää muistanut mitä tulikaan tehtyä. Päivämäärät katosivat viikon lomailun jälkeen ja kymmenen lomapäivän jälkeen viikonpäiväillä ei ollut enää merkitystä. Hyvä, jos muistin mennä oikeana päivänä takaisin töihin.
Jokaiseen arkiaamuun kuului eväiden valmistaminen kesätyöläiselle. Osaisihan hän itsekin, mutta miksi en osoittaisi rakkauttani tällaisellakin arjen pienellä teolla. Mulla kun oli kaikki maailman aika käytettävissäni.
Mulla oli lomalle toinenkin missio, juosta paljon. Se jäi valitettavasti väliin keuhkojen vuoksi. Varmasti myös mökkilomaa, etenkin saaressa viettävällä, saattaa tulla juoksurutiiniin loman mittaisia aukkoja. Juoksutauko saattaa osoittautua juoksuvuoden pelastukseksi, eikä kunto romahda nollaan tuosta noin vaan. Siitä pitää muuten aktiivinen arki huolen.
Tämä on harvoja juoksukuvia lomalta. Pistin päälleni Pride-viikkoon sopivat shortsit. * Mainos: lenkkarit saatu Hokalta *
Olen keränyt voimia, parannellut keuhkojani, raivannut aivoistani tilaa uudelle ja kasvattanut luovuusvarastojani, jotta saan tulevasta syksystä kaiken irti niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Sitä ennen on kuitenkin vielä kesää runsaasti jäljellä; lukuisia kesäiltoja ja -viikonloppuja, samoiluja kesäisessä Helsingissä, juoksutapahtumia ja -lenkkejä. Kesä ON parasta aikaa ikinä.
Kippistely saattaa kuulua monen mökkirituaaleihin. Mulla taas se on himassa mökkeilyssä ollut näkymättömissä. Skoolasin ystävän kuusikymppisillä ja eilisellä picnicillä avasin kesän ensimmäisen (ja kenties viimeisen) rosepullon. Miksi viettäisin kostean loman, kun en tee sitä arkenakaan?
Ei kommentteja