Lauantaina Street Runille!



Otin eilen ja tänään varaslähdön HCM:n ja Street Runin tapahtumapaikoille. Tai oikeastaan niistä sykähdyttävimpiin, lähtöön ja maaliin.


Sääennuste elää omaa elämäänsä. Unelmamaratonsäätäni, eli 16 asteen lämpöä ja kevyttä tihkusadetta tuskin saadaan. Uusimmissa ennusteissa ukkonen raikastaa ilmaa vasta iltasella.



Jos oikein tarkkaan tiiraat, saatat nähdä keskiviikkoiltana Bollis 6:lla napatussa kuvassa poikani pelaamassa jalkapalloa. Lauantaina samainen kenttä on täynnä juoksijoiden tavarapusseja. Ehkä hyvällä lykyllä ehdin nakata oman pussukkani Bollikselle ennen juoksua. Aikataulu tulee olemaan mulla tavalliseen tapaan tosi tiukka.


Tulen viime tipassa tänne Mäntymäentielle Paavo Nurmen läheisyyteen etsimään sopivaa rakoa lähtökarsinasta. Sillä lähtöhän on näillä main... toivottavasti. Ainakin itse ajattelin startata tästä.


Tästä maaliin on enää vaivaiset 195 metriä sekä maratoonareilla että meillä 17 kilometrin streetrunilaisilla. Reitti viettää tässä mukavasti alamäkeen, eli pieni pyllähdys vauhdin huumassa on vielä mahdollista saada aikaiseksi.



En koskaan näe juuri ketään tuttuja kisoissa, sillä maalissa mut valtaa endorfiinisokeus (oma nimitykseni juoksu-urpoudelle). Pitäisiköhän sopia täsmällinen tapaamispaikka, niin voimme istua vieretysten tajuamatta että toinen on siinä ihan kyljessä? Eli mulle saa sanoa rohkeasti moi jos tunnistat satojen samanlaiseen paitaan pukeutuneiden joukosta.


Siis jos nyt pääsen edes starttaamaan.... Kaaduin tiistaina yöjuoksulla ja satutin itseni pahemmin kuin miltä päältä päin näyttää. Jalkapohjani tuntui kuin liimautuvan pyörätiehen kesken juoksun ja muu kroppa jatkoi liikettä. Oli muuten aikamoinen virtahevon lätkähdys kanveesiin. Kukaan ei tainnut nähdä, eli ylpeys ei saanut kolahdusta. Ja kyyneleetkin valutin vasta paljon myöhemmin kotiseinien sisäpuolella.



Mua sapettaa hurjasti, jos juoksu jää haaverin vuoksi väliin. Siitäkin huolimatta, etten ollut alunperin edes menossa Street Runille. Juoksuinto nousi kutenkin nollasta sataan, kun sain paikan SEAT Finlandin juoksutiimistä. Olin tarpeeksi nopea heidän huhuillessan Facessa juoksijoita mukaan. SEATin slogan "Start moving... Faster" sopii mainiosti niin Street Run -pyrähdykseen kuin kesän muihinkin lappujuoksuihin.



Mahtavaa Helsinki City Marathonia ja Street Runia kaikille juoksijoille vauhdista riippumatta. Nauttikaa! Ja kiitokset jo valmiiksi kaikille reitin varrelle tuleville heijaajille. Teidän energianne tulee tarpeeseen viimeistään siinä vaiheessa, kun henkinen kilpikonna heräilee ja tekisi mieli vaan mennä kilven suojiin piiloon.

Ti 8.8. yöjuoksu | 10,3 km | 58:54 | 5:43 min/km
To 10.8. uimakorttia Kisikseltä noutamassa | 6,5 km | 40:17 | 6:11 min/km 

2 kommenttia

  1. Tästä tuli mieleen tämä Finnish Nightmare: http://finnishnightmares.blogspot.fi/2015/10/slippery.html :-) Onneksi pääsit kuitenkin juoksemaan! T. Gabriels mamma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtava! Kuvaa hyvin mun kaatumistani. Onneksi sentään päästä ei valunut verta, ainoastaan kämmenestä, polvesta ja kyynärpäästä. Haaveri oli lauantaisella juoksulla onneksi enää vain muisto.

      Poista