1495 kilometriä

Uudenvuodenaattoaamuna pyöreästä juoksulukemasta puuttui harmillisesti 5 kilometriä. Otin juoksukamat mukaan, sillä tarkoituksenani oli napata viimeiset kilsat keskustasta kotiin juoksemalla. Ikävä flunssa muutui pahempaan suuntaan päivän mittaan, joten vuoden viimeiseksi juoksukerraksi jäi torstainen 19,5 kilometriä juoksumatolla.

Tässä kooste juoksuvuodestani 2016:

Olen otanut vuoden aikana tuhansia kuvia. Tämä yltää omaan TOP-kolmoseeni. Onneksi näpsäsin tämän Pukinmäen urheilukentältä ennen HSM:n starttia. Maaliin tultuani aurinko oli jo pilvessä. 

tammikuu 13 km | helmikuu 73 km

Arjen pyöritys pyyhälsi tammikuussa juoksun edelle ja tammi-helmikuussa olin flunssassa kolmen viikon verran.

Helmikuun puolivälissä juostulle Porin APK-hallimaratonille lähdin siis aikalailla kylmiltään. Vuoden alusta kilometrejä oli kasassa vajaat 24. Takana oli kuitenkin vahva juoksuvuosi 2015, jolloin juoksin marat sekä syyskuun lopussa, että joulukuun puolivälissä. Niiden ansiosta kiersin radan 105 kertaa ajassa 4:23:04.


Mikan ja mun maratonkarkit, yksi namu / kierros. 
Tarkoituksenani oli alunperin juosta vuoden mittaan kuusi maratonia Mikan tapaan. Maratontestiryhmään pääsyn myötä maratonien määrä puolittui tavoitellusta. 

maaliskuu 70 km | huhtikuu 110 km

Helsinki Spring Marathoniin mennessä kasassa oli 215 kilometriä. Katu- ja siitepöly verottivat juoksuja. Jouduin lopulta hoitamaan keuhkojani kortisonitableteilla.

Ensimmäistä kertaa juoksin maratonin suht tasaista vauhtia. Maaliin pääsin toistaiseksi toiseksi parhaalla ajallani 04:10:07. Heti juoksun jälkeen mut valtasi hurja tyhjyys. Ehkä niin vain käy, mitä useammin fiilismaratoneja juoksee. Niistä tulee "vain" (maksullisia) pitkiksiä.

Ilmeisesti yritän nousta HSM:n jälkeen lentoon. Ainakin kuvasta päätellen. 
Edellisvuoden hyväntekeväisyysprojektini "Pikkuliten Berliinin maratonille" tukijat Serak, Radiator ja Helsingin LVI-Huolto kulkivat paidassani mukanani satoja kilometrejä myös tämän vuoden puolella.

toukokuu 87 km 

Helsinki City Run oli yhtä tuskaa, kiitos kumpuilevan reitin. Varmasti kolme viikkoa aiemmin juostu maratonkin vielä painoi jonkin verran koivissa. Maaliin tulimme mieheni kanssa himpun verran ennen kuin kello näytti kahta tuntia. Siinäkin oli tekemistä.

HCR:n jälkeen sain 10 päivän verran pakkolepoa hammasleikkauksen vuoksi.



 HCR-päivän onnistuneimmat kuvat ovat vesipulloista ja pylvääseen lukitsemastani fillarista. 
Kertoo paljon päivän kulusta ja yleisfiiliksestä. 

kesäkuu 154 km 

En kasannut Helsinki Half Marathonille minkäänlaisia paineita. Itse asiassa vielä samana aamuna mun ei edes tehnyt mieli lähteä juoksemaan puolikasta. Kiitos henkilökohtaisen yllätysjänikseni, juoksu sujui paremmin kuin ikinä. Loppuaikani oli 1:50:26. Edes nuo 26 sekuntia eivät jääneet vaivaamaan.

Meillä on kaksi HHM 2016 -mitalia. Tyttäreni sai omansa Kids Runilta.

heinäkuu 241 km | elokuu 243 km

Pasin talliin päästyäni viikottaiset kilometrimäärät sen kuin kasvoivat. Mutta ei ainoastaan määrä, vaan myös laatu.

Mä juoksin ja paljon, ihan milloin vain ja missä vaan. Satoi tai paistoi. Kaupungissa tai maalla. Aamulla tai illalla, yöllä tai päivällä. Helteessä tai viimassa. Lomalla tai ei. Yksin tai yhdessä. Huvitti tai ei. 

syyskuu 113 km

Syyskuun alun Midnight Run piti juosta himmaillen, vaikka paukkuja olisi ollut vaikka mihin. En halunnut pilata mahkujani viikon päästä juostavalla Tallinnan maratonilla revittelemällä liikaa. Juoksin kympin Kukkiksen kanssa reipasta jutusteluvauhtia.

Pipopäät lähdössä juoksemaan kaatosateeseen. 
Kukkiksen kanssa juostiin neonteemalla myös Vantaan maratonviestillä. 


Tallinnan maratoniin latautui hurjasti odotuksia ja se oli todellinen juoksuvuoden kohokohta. Oli uskomatonta juosta ennätyspuolikkaan vauhtia kokonaisen maratonin verran (3:41:27).

Tallinnan maratonin jälkeen jätin juoksut hetkeksi. Jalkojen piti antaa palautua rauhassa. Että oli tuskaista aikaa. Lenkkipoluilta oli vaikea pidättäytyä poissa.

Toivottavasti saan vielä tuntea vastaavaa onnistumisen riemua juoksukisoissa. 

lokakuu 150 km

Vantaan maratonviestillä tuntui siltä, että kuntohuippu on kadonnut kauan aikaa sitten. Silti joukkueemme K2-P2 kiri voittoon. Meillä oli (ja on edelleenkin) loistoporukka!

Loppukuusta iski se odotettu maratonmasennus. Usko omiin kykyihin alkoi murentua. Uudenlaisen juoksijaminäni henkinen ja fyysinen kehitys eivät ole kulkeneet käsi kädessä. Koneistoni saatiin viritettyä hyvään suoritukseen, mutta pääni muttereiden kiristykseen tarvittaneen vielä ainakin toinen mokoma rutistus.








Mulla on olut onni ja ilo tutustua vuoden mittaan K2-P2:n Pauliinaan, Kukkikseen ja Katjaan (kuvassa) sekä lukuisiin muihin juoksijoihin, kuten Mikaan, Annikaan, Minttuun, Jouniin, Jonnaan, Jussiin, Mikkoon, Timoon, Janneen, Petriin, Samiin, Harriin... Kaikkia on mahdoton edes listata tässä. Niin ja tietty Pasiin ja Jöröön, jotka ohjasivat juoksuvuoteni täysin uudenlaisille urille. 


marraskuu 137 km

Talvi iski päälle ja niinpä siirryin EVOn *) juoksumatolle liukkaita katuja ja pakkasilmaa pakoon. Mattotreeni on tuntunut yllättävän hyvältä. Parikymmentä kilsaa juoksumatolla kuulostaa ajatuksena pahemmalta, kuin mitä se oikeasti onkaan.



joulukuu 104 km

Tarkoituksenani oli juosta talvella elämäni nopein kymppi. Yritin rääpiä kasaan juoksuohjelmani mukaisia kilometrejä siinä onnistumatta. Vaivaisenluustani ja levinneestä jalkapöydästä alkunsa saanut vaiva ei ole parantunut täysin yrityksistä huolimatta.

Pitkän mietinnän jälkeen puhalsin pelin poikki joulukuun alussa. Jos en voi olla täysillä messissä, silloin kannattaa ottaa aikalisä. Palaamme valmentajani Pasi Päällysahon kanssa asiaan tammikuun puolivälissä.

Juoksuvuoteni on ollut kuin maailmanpyörässä pyörimistä. Välillä ylöspäin, välillä alas. 
Keskiössä on ollut koko ajan oma perheeni, joka on tukenut mua ja antanut mulle tilaa juosta. 

Olen kirjannut kahden viime vuoden aikana miltei kaikki juoksut excel-taulukoon. Sitä ennen juoksuni on ollut sen verran epäsäännöllistä, että tyhjät rivit excelissä olisivat vain saaneet mut vihaiseksi. En ole halunnut pitää kirjaa saamattomuudestani.

Pasin talliin liityttyäni olen pitänyt juoksuistani kirjaa myös Ontrail.net-sivustolla. Kilometri silloin, toinen tällöin on kuitenkin jäänyt merkitsemättä, joten tiedän juosseeni taulukoiden ulkopuolelta ainakin puolentoista maratonin verran enemmän. Ja jalkani ja kroppani tietävät sen myös.


Uusi juoksuvuosi alkoi flunssalla. Ilmeisesti kroppani haluaa nollata tilanteen rauhassa. Ja minähän annan sen tapahtua hötkyilemättä. Juoksuvuotta kun on vielä 362 päivää jäljellä.


*) Pidän itseni juoksukunnossa myös talvella ja hankin juoksua tukevia lihaksia yhteistyössä EVO-saliketjun kanssa

6 kommenttia

  1. Huh huh mikä määrä kilsoja. Ihan huikea juoksuvuosi. Onnea siitä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mika <3 Yht´äkkiä mulla oli tonni kasassa ja sen jälkeen tajusin että 1342 kilsaa oli täynnä. Yritin olla hamuilematta pyöreitä, mutta kyllähän se alitajunnassa pyöri, 1500 olisi kiva saada rikki.

      Poista
  2. Kyllä sun vuosi on ollut hurjan hieno. Pikaista paranemista ja hyvää juoksuvuotta 2017!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tästä flunssasta vielä noustaan :)

      Poikani totesi aamulla: "Sä juoksit vai 1500 kilsaa. Juoksetko sä nyt 2000? Ai niin, mutta sähän oot jo aika vanha." Keskustelun jälkeen potsu muistaa taas, ettei juoksuun ole ikärajoja, mutta ikä saattaa tulla ennätysten haalimisessa vastaan ennenpitkää.

      Mahtavaa juoksuvuotta sullekin Jonna!

      Poista
  3. Huikee vuosi! Terveyttä, hyvää oloa ja juoksuiloa myös tähän vuoteen. Minä justiinsa raapustin omat tavoitteeni blogiin. Huisia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! Sulla on tulossa myös tosi kiinnostava juoksuvuosi. Tsemppiä, terveyttä ja keveitä koipia!

      Poista