Koronaväsymystä

Koko korona-aika on ollut yhtä vuoristorataa. Välillä toiveikkuus on korkealla ja ennen kuin ehtii tajuta, mieliala laskee hurjalla syöksykierteellä pimeään tunneliin. Viimeiset pari viikkoa olen ollut tuossa syöksykierteessä, mutta onneksi juoksu on pitänyt mut pinnalla. 

Luulin jo kokeneeni kaikki eri mielialojen sävyt korona-aikaan. Tämä on kuitenkin mulle aivan uutta. Koronaväsymys näkyy arjessani (toivottavasti vain hetkellisenä) alisuoriutumisena. Mun on ollut vaikea saada aloitettua asioita ja mikä yllättää itseni, saada niitä myös uurastuksen jälkeen loppuun.

Tiedän, että mun on mahdollista saada itseni ylös täältä vuoristoradan tunnelista ihan omin avuin, koronan loppumiseen kun on turha tuudittautua. Olen saanut otettua itseäni niskasta kiinni käyttämällä valmentajani tekemän juoksuohjelman logiikkaa: 

• Ei kaikkea nyt tässä ja heti, vaan pilkon asiat palasiin, enkä haukkaa liian isoa palaa kerrallaan. 

• Teen täksi päiväksi määrätyn (tehtävän / tehtävät) nyt, enkä vilkuile tulevien päivien to do -listaa. En valikoi sieltä sitä houkuttelevinta, vaan pidättäydyn siinä, mikä pitää saada listan mukaan tänään päätökseen / alulle.

Kun olen sisäistänyt tämän taktiikan perin pohjin, aloittaminen onkin vain hihojen käärimistä ylös vaille valmis ja lopettaminen on merkki siitä, että olen taas askelen lähempänä maalia. En tosin ole vielä keksinyt mikä se maali voisi olla juoksupolkujen ulkopuolella, mutta kenties palkitsen itseäni hyvin sujuneesta maaliskuusta vaikkapa Kouvolan lakritsalla. 

Energistä ja tasapainoista ensimmäistä kevätkuukautta sinulle, lukijani <3

Taivas oli kuin tulessa ja juoksu kulki. Unohtumattomia hetkiä molemmat. Toinen on taltioitu kännykkäkameralla, toinen Garminilla.