Joskus aikanaan odotin kauan fanittamieni artistien konsertteja kuin kuuta nousevaa. Nykyään keikat ovat mulle harvinaista herkkua, ja viimeistään siinä vaiheessa kun pitäisi alkaa kasata kahdelta tai useammalta hengeltä satalappusia lippumyymälän pöytään, viimeinenkin innon hiukkanen konserttia kohtaan katoaa. Siitäkin huolimatta, että tiedän elämyksen olevan parhaimmillaan jotain sellaista, mitä rahalla ei voi mitata.
Jotain lisäsisältöä arkeen on kuitenkin saatava. Sellaista, joka pistää mielikuvituksen jylläämään, antaa aisteille uusia virikkeitä, herättää parhaimmillaan ajatuksia, sekä antaa uudenlaisia näkökulmia. Sellaista, josta koko perhe saa yhteistä puheenaihetta. Niinpä keikkalippujen myynnin alkamisen sijaan mulla on nykyään kalenterimuistutuksina televisiosarjojen julkaisupäivämääriä. Koska onhan hyvä olla jotain mitä odottaa.
Tulevalle viikolle mulla on keskiviikkon 10.5. kohdalla piirrettynä iso punainen sydän ja sen sisällä lukee Dance Brothers. Tämänkin vuoksi paperinen kalenteri ajaa sähköisen version ohi.
Telkkarisarjat päästävät mut hetkeksi tauolle omasta arjestani. Eihän omassa elämässäni tietty mitään vikaa ole, mutta myönnettäköön, että siitä ei saisi luotua miljoonia ihmisiä koskettavaa draamankaarta millään. Ei, vaikka asialla olisi Dance Brothersin toteuttaneen proggiksen taustalla oleva idearikas käsikirjoittajakombo, maailman osaavin tuottaja, näkemyksellisin ohjaaja ja luovin tuotantotiimi.
Postauksen kuvituksena käytetty kuvakaappausta Dance Brothersin Google-haun tuloksista sekä helmikuiselta Tallinnan reissulta, jolla tutustuin Kultuurikateliin eli Kulttuurikattila-kulttuurikeskukseen.
Fame iski tajuntaani 10-vuotiaana. Muistini voi toki pätkiä, mutta muistelen, että ohjelma rytmitti sunnuntai-iltapäiviä. Jos ei ollut television edessä ajallaan, silloin piti seuraavan viikon mittaan kuulustella kavereilta juonen uudet kiemurat. Ja niillähän selostuksilla Leroyn ja hänen kavereidensa seikkailut saivat aimo annoksen rikkinäinen puhelin -lisää.
Kuten Famessa, myös monissa muissa näkemissäni sarjoissa on ollut henkilöitä, jotka jäävät pyörimään mielen sopukoihin. Joskus jopa tarinat saattavat sekoittua todellisuuden kanssa, kuten mulle kävi aikanaan West Wing -sarjan kohdalla. Saa nähdä ketkä Dance Brothersin näyttelijäkaartista nousevat vahvimmin omalle lempparilistalleni. Uskon että sieltä löytyy ainakin Samuel Kujala, joka teki vaikutuksen näyttelijänä ja omana itsenään nuortensarjan Nörtti: Dragonslayer666:n kuvauksissa, joissa olin yhden avustajan taustajoukoissa.
Fame oli Suomeen saapuessaan jo varmaan vuoden vanha, sillä välimatka, niin henkinen kuin fyysinenkin, oli 80-luvun alussa toinen kuin nykyään. Dance Brothers sen sijaan ilmestyy samanaikaisesti kaikissa Netflix-maissa. Ja mikä parasta, nyt ei tarvitse odottaa seuraavaan keskiviikkoon, jotta tarina saisi jatkoa.
Kun skidit menevät torstaiaamuna kouluun, sarjaa seuranneilla frendeillä tarinan vaiheet ovat eri kohdissa, riippuen siitä, kuinka kauan himassa on annettu roikkua näytön tai telkkarin ääressä. Veikkaan, että meillä kymmenestä noin 20 minsan mittaisesta jaksosta taitaa olla jo aika moni ahmittuna kun nautimme brekua torstaina pussit silmien alla roikkuen ja keskustellen Dance Brothersin henkilöistä ja kuvauspaikoista.
Tsekkaa Dance Brothers traileri tästä.
Ei kommentteja