"Vi ska ha kalas igen och igen, mamma!"


Istun loveseatilla ja jalat ovat jähmettyneet sohvapöydälle. Tästä hyvästä saisin lapsilta satikutia jos näkisivät. Tyhjä teemuki pitäisi viedä keittiöön ja vaihtaa se punaviinilasilliseen. Takana neljät pikkumiehen juhlat. Mieli on levollinen ja tiskit miltei hoidettu. Mies paiskii töitä viereisessä huoneessa ja kuuntelee Ultra Brata. Lapset sammuivat tavallista aikaisemmin. Rankka juhlinta vaatii veronsa.

Kun on syytä juhlaan, silloin meillä juhlitaan ja kunnolla. Pikku N sai tänä vuonna neljät juhlat; yksi frendiporukalle, toiset kummeille, kolmannet sukulaisille ja neljännet entisille ja nykyisille tarhakavereille. Juhlimme useassa osassa, sillä haluamme pitää kotisynttäreitä niin pitkään kun mahdollista, eikä kotiimme mahdu kerralla valtavaa lössiä. Olen kaiken lisäksi sen verran itsekäs, että haluan itsekin nauttia juhlista. Ehdin varmasti seurustella kaikkien kanssa, kun vieraita ei ole mahdotonta määrää. 

Pikkuisten synttäreillä ei tarvitse vielä olla mitään sen erikoisempia sirkushuveja. Nakit, popparit, jäde ja karkit kelpaavat kaikille ja ohjelmaksi riittää ohjaamaton leikkiminen. Niin ja sitten se perinteinen onginta, jonka meinaan aina unohtaa. 

Jossain vaiheessa lapset alkanevat vaatia isompaa ja hienompaa. Ystävien kautta on  jo saatu ensi tuntuma HopLop-synttäreihin. Toistaiseksi nautimme näistä helpoista, yksinkertaisista, kotikutoisista juhlista. Ensi vuonna täytyy tosin miettiä koristelut uusiksi. Viirit viritetään kattoon tavalliseen tapaan, mutta synttärijuna pitää laittaa naftaliiniin. Numerot loppuvat kuutoseen mutta meillä juhlitaan senkin jälkeen ja useaan otteeseen.

Hurjat sankarit, hyvät ystävykset 

Kuusi vuotta sitten syntyi kolme poikaserkusta viiden viikon sisään. 
Jokaiselle täytyy tietysti olla kakussa oma kynttilänsä.

Ei kommentteja