Kiitokset kuskille

Kiitän nykyään bussikuskia kyydistä poistuessani. Nousin eilen illalla dösään duunirupeamasta, keuhkohäröilystä ja joulujuhlista väsähtäneenä. Sain silti suustani heit ja kiitokset siitä, että kuski päästi sateessa värjöttelevät bussin lämpöön istuskelemaan ja odottamaan lähtöä.

Kuski yllätti kysymyksellään: "Miksi sä aina kiität kun sä lähdet bussista?"
Olen ilmeisesti jäänyt mieleen.
Minä: "No koska musta on hienoa, että mä pääsen liikkumaan kätevästi sun kyydissäsi."
Kuski: "Mutta täähän on vain mun duunini."

Jäin miettimään kuskin vähättelevää toteamusta.

Miten onnellinen olenkaan, että olen saanut tehdä ja teen parhaillaan töitä sellaisten ihmisten kanssa, jotka muistavat ja haluavat kiittää pienistäkin asioista. Sellaisten, jotka osaavat kääntää epäonnistumiseni päälaelleen ja antavat mulle siitä uutta virtaa. Samaiset työkaverit osaavat ottaa kiitokseni vastaan ja tietävät, että todella tarkoitan sitä.

Kiitos kaikille, jotka antavat kiitoksellaan voimaa ympärillään oleville. Olemme kaikki ansainneet kiitoksen, niin pienen kuin isonkin.

Skatalle on helpointa kulkea apostolin kyydillä. Miss N:n kanssa liikkuessa pitää varata hetki ylimääräistä aikaa, jos kuljemme "Rakkauden siltaa" pitkin. Lukoista löytyy aina mitä kiehtovimpia yksityiskohtia. 


Ei kommentteja