En ole tuntenut pienintäkään omantunnon pistosta, vaikka olenkin skipannut treenejä viime viikkoina. Flunssan jälkeen mun on turha hötkyillä, eikä viikkokilsojen hillittömässä lisäämisessä ole tässä(kään) vaiheessa kautta pienintäkään järkeä.
Flunssan jälkeinen treeniviikko näytti seuraavalta:
Kevyt: Juoksin tunnin mittaisen lenkin sijaan puoli tuntia. Oli ihan kauheaa. Tauko oli tehnyt tehtävänsä.
Reipas: 50 reipastahtista minuuttia vaihtui lapsen hakemiseen futistreeneistä. Hölköttelin Pitskuun rauhalliseen tahtiin ja ehdin juuri ja juuri ajoissa perille tunnissa. Paluu kotiin kaupan kautta dösällä, metrolla ja viimeinen kilometri kävellen. Muistin ottaa lapsen mukaani.
Grinch tuijotti mua pimeyden keskellä. Aina pitää löytyä hetki kuvaamiseen.
Pitkis: Pätkäisin 140 minuutin pitkiksen 90 minuuttiin ja makoisaan kahvitteluun sen jälkeen. Oli taas täydellinen tapa tappaa aikaa lasta odotellessa. Sen jälkeen hyppäsimme keskustan läpi matelevaan spåraan.
Palauttava: Menin nukkumaan tavallista aikaisemmin. Se kävi palauttavasta treenistä tällä kertaa.
Reipas (uusi yritys): 40 minuuttia piisasi. Tämänhetkinen reipas lenkkini on toivottavasti keväällä kevyt harjoitus.
Lepo: Kokkausiltaan ei juoksua mahdu. Niillä eväillä sai energiaa seuraavaan juoksuviikkoon.
Vauhtivedot / intervallit: Sen sijaan, että olisin vetänyt itseni piippuun kunnon vauhtivedoilla, kuittasin treenin kolmen kilsan kisavauhtisella pinkomisella. Sekin meni oikeastaan hyötyliikunnan piikkiin, sillä lapsi piti viedä ennen kokousta futistreeneihin.
Lupasin tyttärelleni, etten juokse kovinkaan kauas Tehtaankadulta. Pitkistä juostessa viimeistään huomaa, kuinka pieni Helsingin kantakaupunki onkaan. Tai oikeastaan, kuinka vähän reittivaihtoehtoja sieltä löytyy, jos ei halua seisoskella liikennevaloissa.
Tämä kulunut viikko on ollut edellistäkin kevyempi, jotta saan tulevien kuukausien rytmin jo nyt kuntoon. Kahta kovaa viikkoa seuraa yksi kevyt tässäkin ohjelmassa. Tulen lisäämään juoksuun käytettyä aikaa 10-15 minuuttia viikossa. Laskujeni mukaan kuuteen tuntiin viikossa on vielä noin 80 minuuttia matkaa.
Kisakaudella saattaa tulla kahmittua kilsoja laadun kustannuksella, mutta peruskuntokauden parhaita puolia on huolettomuus ja järkikin tuntuu olevan mukavasti mukana treenaamisessa. Seuraan sykkeitä tunnollisesti, syön järkevästi ja venyttelykin kuuluu iltaohjelmaan. Kunpa tämä rento fiilis, maltti, toimiva kroppa ja mahtavat juoksusäät seuraisivat mukanani pitkään.
Ei kommentteja