Spotify on muistuttanut taas kerran siitä, millaisen musiikin parissa onkaan tullut vietettyä aikaa kuluneen vuoden aikana. Verrattuna aikaisempiin vuosiin, musiikin kuuntelu on jäänyt totuttua vähemmälle, sillä äänikirjat ovat vieneet niiden paikan erityisesti lenkeillä. Arkeani rytmittävää taustamusiikkia en kuitenkaan ole tänäkään vuonna unohtanut.
Kokoan yleensä aina ennen juoksukisoja uuden soittolistan, mutta tänä vuonna räätälöintiin ei ole ollut tarvetta. Ainoa kisa, Aktia Cupin kymppikin meni vanhoilla, hyväksihavaituilla veisuilla. Olen näin ollen pyörittänyt yksiä ja samoja biisejä aina vain uudestaan ja uudestaan.
Onnekseni saan jatkuvasti artisti- ja biisivinkkejä lapsiltani. Kiitos niiden, Spotify ilmoitti mun kuunnelleen satoja (itselleni) uusia artisteja. Eri genrejä oli listauksen mukaan yli 700. En edes tiennyt, että niitä on olemassa näin hurjasti.
Tässä TOP-5 kuuntelemistani genreistä. Olisi mukava tietää, mitkä kaikki lempparibiisini kuuluvat soft rockiin ja electronicaan. Rap, pop ja ruotsalainen pop eivät yllättäneet.
Luulin juoksumusiikkini jysähtäneen 2010-luvulle, mutta yllätyksekseni kasaribiisit ovat vieneet voiton niistäkin. Public Enemy ja Run DMC ovat rämisseet olohuoneessa kesäisissä sunnuntai-iltapäivissä, mutta 80-luvun suosituin biisi yllätti silti. Whamin jäähyväisbiisi The Edge of Heaven??!!
Myönnettäköön, että kappale toimii juostessa. Listasijoitukseen on varmasti syynä myös koronavuoden mukanaantuomat nuoruusajan muistikarkelot. Muistan, kuinka ystäväni soitti ja kertoi lempibändini Whamin hajoamisesta. Hän myös lähetti mulle postitse lehtileikkeen aiheesta. Veikkaan, että se on vielä jossain tallessa. Nuo ajat tuntuvat olevan ikuisuuden päässä. Nykyään kun koko maailma tuntuu tietävän bändin hajoamisen ennen kuin edes kaikkia jäseniä on muistettu tiedottaa siitä.
The Weekndin Blinding Lights saa multa ykköspalkinnon vuoden parhaan juoksubiisin sarjassa. Hitaanlaisten kahden kilsan vauhtivetojen aikana sen ehtii kuunnella kolme kertaa. Vähän nopeampana päivänä loppusoinnut säestävät hengen tasoitusta vetojen välissä. Biisi vie mut jostain syystä sekin 80-luvulle. Voisin kuvitella sen soivan Stranger things -sarjassa, jonka neljättä tuotantokautta koko perhe odottaa kuumeisesti. Sekin kun jäi koronavuoden jalkoihin.
Vuoden alussa listaamani biisit ja artistit komeilevat edelleenkin Spotify-listoillani. Listaviitosen paikalta löytyvä H.E.R. on uudempia tuttavuuksiani. Se sopii älyttömän hyvin säestämään työpäiviäni, kun kyllästyn radiotarjontaan.
Viime yönä näin taas villejä unia. Niiden taustalla soi Haloo Helsingin "Joulun kanssas jaan". Jos Spotifyn lista keskittyisi kuuntelemiini joulukappaleisiin, tämä löytyisi varmasti sieltä Do they Know it s Christmasin rinnalta:
Tässä mä seison takki auki taas
Tämä vuosi joitain suosi enemmän
Valkoinen maa, antaa sataa
Tahtoisin päästä sua halaamaan.
Tämä vuosi on ollut monella tapaa outo ja raskas.
Tämä vuosi joitain suosi enemmän.
Tiedän, että kuulun heihin, ainakin jos kriteereinä pidetään terveyttä, työtilannetta ja ihmissuhteita. Siitä huolimatta mullakin on mahtunut koronavuoteen epätoivon hetkiä. Pika-apuna on ollut lenkkareiden laittaminen jalkaan ja kuulokkeiden asettelu pipon päälle. Olen antanut musiikin viedä jalkojani eteenpäin ja olen toivonut, että onnistuisin samalla tyhjentämään pääni.
Olo on tuntunut huomattavasti kevyemmältä sen jälkeen, kun olen juossut pitkin Pohjoisrantaa ja ympäri Kaivopuistoa kyyneleet silmissä. Suru ja ilo ovat juosseet kanssani käsi kädessä. Lenkin jälkeen maailma ja elämä on näyttänyt valoisammalta, ainakin hetken ajan. Musiikissa ja endorfiineissa on voimaa.
Ei kommentteja