Lauantainen Helsinki Marathon on mulle monella tapaa tärkeä juttu. Se ei ole vain yksi lukema juoksemieni maratonien letkassa. Tai no, enhän mä sitä vielä ole juossut. Se tulee olemaan tunnetta täynnä, ärräpäistä suureen rakkauteen Helsinkiä, kanssajuoksijoitani, juoksua ja ystäviäni kohtaan.
Olen kiertänyt Kaivopuistoa juosten jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Olen juossut siellä junnuna Naisten Kympin pariin otteeseen. Olen nauttinut siellä upeasta aamuauringosta Helsinki Half Marathonilla, olen päivitellyt eläväistä sydäntäni Helsinki10:llä ja ihaillut jättikokoista täysikuuta Midnight Runilla. Vaikka olenkin siksakannut siellä parinkymmenen kilometrin pitkiksen, en silti olisi osanut kuvitellakaan, että joku päivä juoksisin noilla tutuilla kulmilla kokonaisen virallisen maratonin.
Katja on Täti Sininen ja mä olen Täti Valkoinen
Helsinki Marathonilla pääsen taas juoksemaan rakkaan juoksuystäväni Katjan kanssa. Edellisestä yhteisestä kokonaisesta maratonista onkin vierähtänyt jo miltei 9 kuukautta. Aiomme juosta tasaista vauhtia alusta loppuun, tosin juomapaikoilla kävellen, ja toivomme että Hoka359-veturimme mukaan liittyisi myös muita. Juna saapuu maaliin arviolta kello 12:59. Seuraan saa liittyä myös matkan varrelta.
Emme siis juokse vain itsellemme, vaan juoksullamme on toinenkin tarkoitus. Vaikka emme olekaan virallisia jäniksiä, haluamme auttaa niitä juoksijoita, jotka kaipaavaat (viimein) sen maagisen neljän tunnin alitusta. Otamme homman tosissaamme, muttemme unohda hyvää tunnelmaa.
Kyllä me Katjan kanssa ollaan parin viestin verran mietitty taktiikkaakin...
... joka on yksinkertaisuudessaan timanttinen.
Katjan ja mun lisäksi Vantaan maratonviestijoukkueestamme voi bongata reitin varrelta pikakiituri Kukkiksen ja vapaaehtoiseksi ilmoittautuneen Tikrun ensiaputeltasta maalihuollosta (korjaus 24.8.). Paikalla tulee olemaan lukuisia muitakin frendejä. Onneksi voimme reitin varrella vilkutella ohijuostessa toisillemme, jollemme tapaa jo lähdössä.
Mut löytää aika takuuvarmasti Hoka One Onen teltalta. Katja varmaan kiskoo mut sieltä tavalliseen tapaan lähtöviivalle, sillä ilman häntä olisin lähdössä viime tipassa. Täydennämme hyvin toisiamme ja pidämme juoksukavereista huolen. Varmasti myös susta, jos liityt seuraamme juoksemaan!
Ei kommentteja