Pitkät piuhat

Helsingin rautatieaseman julkisivua komistavat kivimiehet ovat päässeet puhdistavalle lomalle. Pitkä loma päättyy marraskuussa, kun miehet nostetaan taas paikoilleen vartioimaan Helsingin sydäntä.

Odotin jotakuinkin viisitoistakesäisenä patsaiden väliaikaista purkamista malttamattomana. Luin silloin paikallisesta ilmaisjakelulehdestä, että rautatieaseman patsaiden päät vaihdetaan presidenttiemme päihin, Kekkoseen, Ståhlbergiin jne. Kuljin vuoden verran 18:lla aseman ohi ja odotin hetkeä, jolloin lyhtyjen kannattajien päät vaihdetaan uusiin. Yhtenä päivänä tajusin, että kyseessä olikin lehden aprillipila.

Tästä pääset Metro-lehden artikkeliin, jossa kerrotaan faktoja kivimiesten matkasta puhdistettavaksi.

Tihkusateessa on ihana juosta! Pinnistelin vastatuulessa ensimmäiset kolme kilometriä matkalla Kaivariin. Ti 30.7. | 20 astetta ja tuulta 9 m/s | 5,9 km | 31:00 min | 5:15 min/km

Lintsi-versio kivimiehestä

PK-lenkki Seurasaaressa

Juoksimme kesäaikaan miltei joka viikko pitkän, rauhallisen lenkin Seurasaaressa mieheni kanssa. Se oli silloin ennen lapsukaisia. Palasin samoille poluille sunnuntaina N&N-kombon kanssa. Kiersimme Olli Oravan oikopolku -reitin, joka oli juuri passeli tapa pikkuisille tutustua museotalojen maailmaan. Tuoksujen ja tavaroiden tunnistaminen sekä kuva-arvoitukset rasteilla olivat lapsille sopivantasoisia tehtäviä. Ei haitannut, vaikkeivät kaikki menneetkään ihan kohdalleen. Näin sitä taas oppi (äitikin) uusia asioita.

Pitkän, keskivauhtisen Seurasaaren kierroksen kruunasi uimarantavisiitti. Olen hölkötellyt rantsun ohitse varmaan ainakin kolminumeroisen luvun verran, enkä ole koskaan tajunnut, että hiekkaläntti on oikeasti ranta. Sellainen, joka on merkitty karttoihin ja jolla voi kölliä, tehdä hiekkakakkuja ja ottaa lungisti. No, sinne sitten päädyimme. Heitin talviturkin, mutta kiirehdin takaisin tukikohtaamme. Ei vietävä soikoon, liian kalsaa tälle mammalle. Pitihän mun pitää vahtia, etteivät hapankorppueväämme päätyneet sorsien suihin. Selitys ei ihan mennyt läpi. Liian fiksuja lapsukaisia. 

Sama Seurasaaren reitti sukupolvesta toiseen. Juosten, tietty:

Lasten juhannustanko jaksoi kiinnostaa vain hetken, sillä kalliot oli tutkittava ja linnut säikytettävä:

Olli Oravan oikopolku kartalla:

Päätepysäkki:

Triosta tuli Duo

Annan harvoin kirjallista palautetta yrityksille. Eilen tuli kuitenkin asiaa Fazerille. Näin se meni:

"Ostin tänään duunin naapurista Lidlistä Xylimax-täysksylitolipurukumipussin (valmistuspäivä 140513). Tarkoituksenani oli viedä se kotiin: Poikani nappaa pussista valkoisen ruoan ja hampaidenpesun jälkeen ja tyttäreni keltaisen. Vihreät jäävät sitten loppuperheelle :)

Onneksi avasin pussin jo työpöytäni ääressä. Otin vihreän ja tarjosin samanväriset kollegoilleni. Sitten katsahdin pussiin. Ei, siellä ei ollut yhtään keltaista. Ravistelin ja levitin pöydälle. Ei niitä ilmestynyt, vaikka kuinka pyörittelin... Voi mikä itku ja hampaiden kiristys olisi tullut kotona, jos olisin avannut pussin vasta nukkumaanmenoaikaan.

Ymmärrän hyvin, että makujen sekoitussuhde saattaa vaihdella, aivan kuten pussin kyljessäkin mainitaan. Triosta oli vaan tullut tällä kertaa täydellinen Duo."

Nostan hattua Fazerin asiakaspalvelulle. Vastaus tuli ripeästi, multa pyydettiin lisätietoja ja jonkin ajan kuluttua sain tiedon, että asia menee eteenpäin tehtaalle ja minulle on tulossa pieni tuotepaketti. Se on mukava ylläri, vaikka sen kiilto silmissäni en palautetta antanutkaan. Onhan se hyvä heidänkin tietää, jos laitteet sylkevät vain vihreitä ja valkoisia pusseihin ja rouskuttelevat itse keltaiset.

Kannattaisikohan huomenna lotota? Todennäköisyys siihen, että päälle 80 palan trio-pussista puuttuu yksi väri, on aikamoinen.

Viikon juoksut ovat vähissä. Juoksin keskiviikkoiltana hammaslääkäristä kotiin. Vatsataudin jäljiltä olo oli hieman ontelo.  Ke 24.7. Tilkka -koti | 5 km | 27:20