Sunnuntaijuoksu Joutsenossa

Tekstailin ystävälleni: "Lähdemme just Joutseno-sightseeingille. Tarkoituksena juosta pari tuntia." 
Ystäväni vastasi: "Teidän pitää varmaan juosta samat nähtävyydet kahdesti, jos ajattelitte käyttää siihen kaksi tuntia." Ystäväni oli harvinaisen oikeassa!

Bussipysäkin prototyyppi:

Viime käynnin jälkeen hyppyri oli purettu. Se oli Ahvenlammen kesässä jylhä ja hieman pelottavakin näky.

Valitsimme pyörätien. Maastossakin olisi ollut helppo pysyä reitillä.

On kaupunkeja, mistä valita. Joutseno on mielessäni edelleenkin itsenäinen kaupunki, vaikka kuntaliitoksen kautta siitä tuli osa Lappeenrantaa.

Kameraani tarttui tällä kertaa melko karuja kohteita. Tämänkin aseman lähettyvillä oli lukuisia kauniita ja viehättäviä taloja.

Kaupunki oli hiljainen yhden aikaan sunnuntaina. Suurin kuhina oli hautausmaalla.

Kaksi hikistä neonväreihin sonnustautunutta lenkkeilijää eivät olleet tervetulleita hautajaisiin. Eikä ihme. Emme sinne olisi väen vänkään tunkeneetkaan.

"Vesitorni edestä, vesitorni takaa. Vesitorni seisoo, no ei se vesitorni makaa." Kuvia otin siitä joka tapauksessa paljon.

Kaupungintalossa on enää lähinnä it-osasto.

Tyylipuhtaan ostarin sisäpihalta löytyy raipparangastuspetäjä. Sellaista ei kotoisasta Forumista löydykään.

Toivottavasti tämäkin ostari pääsisi uuteen kukoistukseensa.

Kuinka monta liikennemerkkiä löydät kuvasta?

Toivon totisesti, että tämä viehättävä liikerakennus on edelleen olemassa seuraavallakin visiitillä.

Kangas asuste. Ei kuitenkaan A. Halukas, vaan kerättyä kauneutta.

Pankit ja vakuutusyhtiöt ovat karanneet tästäkin linjakkaasta liikekiinteistöstä.

 Meillä oli lokoisat oltavat appiukkoni luona. Majatalon palveluita ei tarvinnut testata.

Ai täälläkö se terminaali onkin?

Kävimme kotikirppiksellä. Avasimme haan ja astelimme sisään... jonkun kotiin. Kotona ei ollut ketään. Telkkari oli tosin päällä.

Joutsenon Melontakauppa on avoinna melontakauden ulkopuolella kerran viikossa.

Saimaantiellä oli avoinna myös kunnon iso kirppis, jossa meidät otti vastaan iltei ihka oikea Lassie. Mieheni juoksi loppumatkan kirjakassi sylissään.

Mekin pysähdyimme tässä. Tietysti.

Lahden takaa häämötti lähtö ja maali Pulpissa.

Viimeiset kilometrit nautimme pururadan pehmeydestä.

Ja kotona odotti herkullinen perhepäivällinen. Ensi kerralla viivymmekin pidempään, kuin vain yhden yön.

su 31.8. | 10,1 km | aktiivinen juoksuaika 57:46 min | aikaa kului kaiken kaikkiaan parisen tuntia

Vielä ehtii!

Kaupungintalon Virka Gallerian maksuton näyttely Pullasta puhtia - Myymäläjulisteita 1950-luvulta on avoinna vielä tämän viikonlopun klo 10-16. Kannattaa käydä!

Ropo tarvitsevalle

"Hei rouva. Mä en ole syönyt eilisen jälkeen ja mulla alkaa olla hirveä nälkä. Voisinko saada rahaa ruokaa varten?"

Olin löytänyt kadulta aamulla euron ja annoin sen miehelle. En yleensä anna koskaan rahaa anoville mitään. Rahaa kun ei ole anettavaksi asti. Ja mihin vetäisinkään viivan? Jos annan yhdelle tarvitsevalle, miksi en myös toiselle.

Hellyin, ja mies sai puhtaaseen, kauniiseen käteensä euron kolikon. "Tässä sulle alkajaisiksi", sanoin.

En kaipaa ikuista kiitollisuutta, enkä sädekehää pääni päälle. "Kiitos" olisi ollut kuitenkin kiva kuulla. Sen sijaan takaani kuului äänekästä jupinaa: "On se kumma, ettei ihmiset välitä, mitä nälkäinen tarvitsee. Ei euro ole mitään!"

Käännyin ympäri ja aloin selittää tapaavani kohta kaksi lastani. Sitten tajusin, ettei mun tarvitse avautua. Miehelle on yksi ja hailee, miksen antanut kuin vain yhden euron.

Jatkoin matkaani Hakaniemen torille päin. Katsoin S-Marketin ovelta näkyviä tarjouksia. Jossain komeili "1 €". Kaipa mies saa tuolla mielestään mitättömällä summalla edes jotain vatsansa täytteeksi.

Seuraavaan kertaan, kun annan pyytäjälle jotain, tulee olemaan hyvin, hyvin pitkä aika.