Lapsen syysloma alkoi torstaina kuumemittari kainalossa. Olimme aivan varmoja, että kyseessä on vain vaaraton syysflunssa. Näin korona-aikaan ei kuitenkaan voi olla varma mistään. Oma tunne ei kerro välttämättä samaa, kuin koronatesti. Tein lapseni puolesta tautiarvion Omaolo-palvelussa. Sen mukaan testissä käyminen ei ollut aiheellista.
Vaikka kuume laski perjantaille tullessa, lensu oli edelleenkin tiukassa. Lapsi oli energinen lukuisten päiväunien välissä, mutta ei missään nimessä terve. Mua taas alkoi vaivata kurkkukipu, päänsärky, hengenahdistus ja väsymys. Tein tyttärelleni oirearvion netissä, tällä kertaa käytin koronabottia. Hän sai ajan lauantaiaamulle. Täytin yksityisen lääkäriaseman oirekyselyn ja olisin saanut testiajan itselleni jo vartin päähän.
Mamma on hyvä, että käymme testissä, vaikka ei meillä varmaan mitään koronaa ole. Se on vastuullista. Ettei vaan tartutetta muita.
Saimme molemmat negatiiviset testitulokset alle vuorokausi testauksesta. Nautimme sen kunniaksi omenapaistosta vaniljakastikkeella. Itse testaustilanteissa oli kuitenkin hieman eroja.
Kuvakavalkaadi on kävelylenkiltäni Eläintarhanlahdelta Töölönlahdelle. Syksy on jo todella pitkällä.
Menin ajanvarauksessa osoitettuun paikkaan. Vilautin Kela-korttiani ja mut ohjattiin katutasossa olevaan testauspisteeseen. Ilmoittauduin uudelleen ja odotin vuoroani. Tilassa oli kanssani kaksi muuta henkilöä. Ensin toinen heistä pyydettiin sisään nimellä, sitten toinen. Oma odotusaikani jäi varmaankin kolmeen minuuttiin. Olin juuri sen verran etuajassa. Sain näyttää Kela-korttiani vielä kolmannenkin kerran ystävälliselle ja tehokkaalle hoitajalle. Olin hetkessä ulkona testitilasta. Lähtiäisiksi mulle kerrottiin, että saisin testituloksen viimeistään sunnuntaina.
Lapseni testipaikka löytyi helposti miltei naapurista. Tullessamme sisään meiltä kysyttiin monelta varaamamme aika on. Siihen oli aikaa minuutin verran. Meidät ohjeistettiin siirtymään käytävän perällä olevaan odotustilaan, jonne oli siroteltu kuusi tuolia. Jokaisella istui maskin takaa tuijottava testattava. Pääsimme testattavaksi siinä järjestyksessä, kuin olimme tulleet paikalle.
Tuntuu siltä, että keskuudessamme on aina niitä, jotka ajattelevat, etteivät säännöt koske juuri heitä. Paikalle saapui itseäni ehkä kymmenisen vuotta vanhempi mies, jonka maski roikkui suun edessä. Kehotin häntä ystävällisesti nostamaan maskin nenän päälle. Ei kuulemma voinut, sillä silmälasit menevät huuruun. Katsoin ympärilleni. Lisäkseni kolmella muulla oli rillit ja meillä kaikilla oli siitä huolimatta maski visusti naamalla. Totisesti toivon, ettei miehellä ollut koronaa. Jokainen minuutti hänen kanssaan samassa huoneessa oli liikaa.
Jotkut asiat eivät muutu. Pitkähköstä odotteluajasta huolimatta miltei kukaan ei ollut ottanut valmiiksi esiin Kela-korttiaan (tästä olen murissut aikaisemminkin). Ei yhden potilaan laukun kaivaminen testitilaan saapuessa vie paljoakaan aikaa, mutta saman kuvion toistuessa satoja kertoja yhden päivän aikana vie kyllä yhden jos toisenkin minuutin tehokasta testausaikaa.
Tullessamme lapseni kanssa ilmoittautumispisteeseen, hoitaja tarkasti testattavan nimen sen jälkeen, kun oli ottanut potilaan tiedot esiin koneelta. Lapsen ääni ei kantanut maskin takaa hoitajan korviin. Kerroin nimen, mutta hoitaja vaati, että lapsen täytyy sanoa se itse. Hoitaja nosti ääntään vielä entisestäänkin, eikä lapsi saanut kurkustaan ääntä enää ollenkaan. Toistin lapsen nimen uudelleen. Käteni olivat nyrkissä, lapsen silmistä valui kyyneliä maskin sisälle. Onneksi hoitaja ymmärsi jättää asian siihen. Yritimme olla ottamatta tiuskimista henkilökohtaisesti, vaan pistimme sen stressaavan tilanteen piikkiin. On varmasti rankkaa työskennellä jatkuvan korona-altistumisuhan alla. Jatkoimme seuraavan hoitajan pakeille testattavaksi. Onneksi hän osasi ottaa lapsipotilaan vastaan sopivan herkällä otteella.
Saimme mukaamme kattavat ohjeet, kuinka testin ottamisen jälkeen tulee toimia. Yllätykseksemme saamamme ohjeistus oli ainoastaan suomeksi. Toki olisimme varmasti saaneet saman lapsen äidinkielellä erikseen pyytämällä. Kyse ei ole mistään elämää mullistavasta ongelmasta, itse asiassa ei ole ongelma lainkaan, mutta tiedänpähän olla jatkossa tarkempi tässäkin asiassa. Lapsia kiinnostaa omaan terveyteensä liittyvät toimintaohjeet ja he lukisivat ne mieluiten omalla vahvimmalla kielellään.
Tuntuu siltä, että korona on tulossa aina vain lähemmäksi. Yhä useammalla on tuttavapiirissään joku sairastunut, altistumiskaranteenia kärsivä tai Koronavilkun välkähdyksen saanut. Pahoin pelkään, etteivät tämänkertaiset testaukset jääneet meidänkään perheessämme viimeisiksi.
Onneksi teastiajan saaminen niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella kävi helposti, eikä testitulosta tarvinnut odottaa pitkään. Itse olen jo terveiden kirjoissa, mutta lapsen syysflunssa ei ole halunnut vielä täysin luovuttaa otettaan. Onneksi flunssilla on tapana laantua jossain vaiheessa, kuten toivottavasti myös tällä koronan värittämällä aikakaudellakin.
Ei kommentteja