Lisää vauhtia - uuden juoksuvuoden suunnittelua, osa 1

On aika laittaa juoksuvuosi 2025 pakettiin ja suunnata katse seuraavaan kauteen. Menneitä ei pidä kuitenkaan unohtaa, sillä nyt jos koska kannattaa ruotia, mitä onkaan tullut tehtyä juoksun eteen. Nappaan sieltä onnistumiset ensi vuoden juoksuohjelmaan ja otan opikseni niistä, jotka eivät menneet täysin putkeen.

Juoksijan univormu

Kunto oli todellinen arvoitus ja miltei retuperällä. Ihmettelin maratonexpossa muita juoksijoita katsellessani, mitä ihmettä mä teen täällä. Miksi ihmeessä mä olen taas menossa juoksemaan maratonin?

Näihin aikoihin vuodesta sitä tuntee olevansa elämänsä vedossa, kun takana kokonainen juoksukausi ja puhuri on nakannut tältä erää siitepölyt muuttolintujen matkaan. Sillä tästähän kunto sen kun nousee kohti tulevan vuoden kisoja, suorastaan nousujohteisesti, eikö vaan. 

Näillä samoilla aatoksilla olin taas kerran ilmoittautunut tuolle postauksen alun syksyiselle maratonille miltei vuotta aikaisemmin.

Tavisjuoksijan vaihdevuodet

Maratonharrastukseni sai tavoitteellisen sävyn yhdeksän vuotta sitten, 44-vuotiaana. Kroppani ja pääni joutuivat aivan uudenlaiseen myllytykseen. Samaan syssyyn törmäsin mitä oudoimpiin oireisiin, jotka laitoin vuosia treenin piikkiin. Tutkimustuloksia tutkailleiden lääkäreiden mukaan syynä oli stressi, sillä mikään muu ei niitä selittänyt. Pari vuotta sitten oireeni saivat odottamani diagnosin. Gynekologi kuittasi yhden toisensa perään vaihdevuosioireiksi. 

Voiko ennusteisiin luottaa? - Vantaan HOKA Puolimaraton

Kerroin innoissani alkuviikosta lapselleni, että menisinkin juoksemaan lauantaina puolimaratonin. Sen sijaan, että olisin kuullut innostuneen "voi kun kivaa", multa kysyttiinkin "miksi ihmeessä?". 

Selitin, kuinka sain osallistumisen HOKAn kautta, eli pitäähän mun mennä, kun kerran ilmaiseksi pääsen. Vastaukseni ei kelvannut, vaan skidi jatkoi: "Niin, mutta siis miksi ihan oikeasti sun pitää mennä se juoksemaan?" Tähän mietin vastausta erityisesti muutaman päivän kuluttua Tikkurilaan matkatessani. 

Miksi, totta tosiaan, mun täytyy olla aina niin innokas ilmoittautumaan, kun aina ennen kisaa tunne on aivan jotain muuta?

Pysäkillä

Tapahtumapaikka: Myyrmäki, bussipysäkkI

Aika: noin klo 8:40

Paikalla: minä ja eräs toinen

M50-sarjan 53. – Helsinki 10

Kello on 16:30 huhtikuisena sunnuntai-iltana. Löhöän sohvalla suihkunraikkaana, yöpuku päällä ja yövoide naamalla. Pohdimme skidin kanssa perusteluja kannabiksen laillistamisen puolesta ja sitä vastaan huomista koulussa pidettävää väittelyä varten. Muuhun en nyt taipuisikaan, sillä viikonloppu on vaatinut veronsa.

Kun lupauduin mukaan HCR:n reittikatselmuksen vetäjäksi, en tajunnut tsekata kalenteria. Helsinki 10 osui sopivasti edelliseen iltaan, mutta hei, olenhan mä ennenkin raastanut kroppaani juoksulla. Mutta kun siihen osui vielä HOKA-promo Intersportissa, tiesin, ettei viikonloppu päästäisi mua helpolla.