Perjantaiaamun hyötylikuntaa

Herätyskello soi aamukuudelta. Ei herregudendå, ihanko tosissani olen lähdössä lenkkipolulle? Keksin lennosta loistavan suunnitelma B:n. Miss N pitää joka tapauksessa viedä tarhaan ja palaan sieltä sitten takaisin kotikonttoriin. Miksi en taivaltaisi paluumatkaa juosten? Käänsin tyytyväisenä kylkeäni.

Reitti vei ruttopuiston ohi Viiskulmaan ja Tehtaankadulta ikuisen tulen, korvapuusteille tuoksuvan Caruselin, aution Mattolaiturin sekä heräävän Ursulan ohi Kauppatorille.

Kauppatorilla pääsin taas japanilaisen kuvaajan sihtiin. Kuulemma oli ikuistanut samannimiset juoksijat myös Moskovassa ja Pietarissa. Voi sitä hihityksen määrää. 

Lenkki ei vienyt juuri sen enempää aikaa, kuin kotikonttoriin paluu olisi vienyt keskustan läpi kävellen. Toki olen normaalista aamusta jäljessä suihkun ja vaateshown verran. Se on kuitenkin aika pientä. Kotikonttorissa kun voi ottaa sen puolituntisen kiinni vaikka lasten mentyä nukkumaan. Voisikohan tällaisista aamuista tulla tapa?

Pe 20.9. aamujuoksu | 5,7 km | 32 min | 5:38 min/km

Jotkut kuvaavat juoksijoita, toiset kolmosia. Näitä mulla on arkistoissa ainakin enemmän kuin 3.


Ei kommentteja