Leikkaus

Leikkausjonossa on parisensataa lasta ja arvioitu jonotusaika kaksi kuukautta. Kun sairaalasta ilmoitettiin eilen iltapäivällä, että täksi päiväksi olisi peruutusaika heti aamuvarhaiselle, en empinyt hetkeäkään. Kävimme tsekkauttamassa Miss N:n nielurisat viime torstaina ja alle viikossa leikkaus on ohi. Meillä kävi aikamoinen mäihä.

Onko nyt sitten erikoisen hyvä aika sairastaa kotosalla? No ei tietenkään. Mutta onko kahden viikon, puolentoista kuukauden tai 8 viikon kuluttua? No ei varmasti. Sairastuvan ja töiden organisointi aiheuttaa päänvaivaa, oli ajankohta mikä tahansa.

Löysin itsestäni leikkaussalissa uudenlaiset äidinvaistot, kun Miss N vaipui hetkessä syvään uneen. Ahdistuin, kun tajusin, että siinä hän nyt on, aivan yksin, muiden ihmisten armoilla. Onneksi sain tyhjennettyä pääni liioilta ajatuksilta kuuntelemalla silmät kiinni Harry Potterin ensimmäisen huispausottelun käänteitä.

Kummallakin oli hurja kiire pois sairaalasta. Sammuimme vihdoin aamupäivän jännittävien tapahtumien ja huonosti nukutun yön väsyttäminä. Mies ja Pikku-N löysivät meidät kotiintullessaan sohvalta tuhisemassa päät vastakkain. Veikkaanpa, että tupluurit tulivat tarpeeseen. Jo nyt vaikuttaa siltä, että tulossa on levoton, vähäuninen yö.

Päivän filmit: Risto Räppääjä ja Viileä Venla sekä Kaunotar ja Hirviö. 
Multa kysyttiin jälkimmäisestä: "Hei mamma onko tää sulle vähän liian spännande?" 



Ei kommentteja